Onko täällä paljon sellaisia ihmisiä, jotka ei oo paljon matkustaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naapurimaissa lyhyitä ja vielä lyhyempiä piipahduksia muutamia, kerran Briteissä ja Israelissa. Kotimaan ajelua ympäri ämpäri enemmän. Ulkomaille matkailu on viime vuosina kiinnostanut entistä vähemmän. Vaikka upeaa luontoa kyllä olisi muilla maillakin, mitä olisi ehkä kiva joskus käydä katsomassa.

Vertailepa vaikka Itavallan ja Suomen luontoa. Kumpi voittaa?

Ei kumpikaan.

Fyysinen matkustaminen sinänsä ei ole mikään kriteeri.

Länsimaalainen/suomalainen keskiluokkainen voi matkustaa vaikka kuinka kauas (esim. Thaimaahan) ja silti olla siinä omassa länsimaisessa/suomalaisessa kuplassaan. Lentokone vie, sitten bussi turisteille rakennettuun lomakohteeseen. Siellä sitten syödään kotimaan ruokaa ja pari kertaa "tyypillistä" (turisteille sovellettua) paikallisruokaa, käydään oppaan kanssa katsomassa parit nähtävyydet... Englantilaiset pubit ja fish and chips -paikat, suomalaisten lihapullat-ja-perunamuusi -paikat eteläeurooppalaisissa ja jopa kaukaisemmissakin lomakohteissa saavat olon tuntumaan kotoisalta kaukanakin.

Toki tuollaisellakin matkalla tarttuu mieleen jotakin, ei siis huono asia ollenkaan. Nähdä jotakin muuta kuin kotopuolen olemista.

Toisaalta kunnon matkan voi tehdä mielessäänkin, kun (jos) perehtyy kohteensa maantieteeseen, historiaan ja kulttuuriin. Kirjat, You Tube, Google Maps tms. auttavat, samoin paikallisen lehdistön ja median seuraaminen netissä. Voi perehtyä kohteeseen niin, että on oppinut jotain uutta jo ennen kuin paikan päällä näkee. Mielenkiintoisten asioiden perässä ei tarvitse matkustaa kauas, kotimaastakin, läheltä, löytyy tuhansia mielenkiintoisia paikkoja ja tarinoita.

Jos haluaa vain löhötä lämpimässä ilmanalassa viis veisaamatta paikallisesta historiasta tai kulttuurista, tai viettää lapsiperheen "aktiivilomaa" auringossa ja lämmössä turhia miettimättä, ihan hyvä. Kukin tavallaan. Mutta turha teeskennellä että kaikki matkailu avartaa.

Matkailu sinänsä ei avarra kenenkään mieltä, toisaalta joillakin voi olla avara mieli ja tietämys ilman fyysistäkin matkaa.

Ap:n kysymys oli heti arvolatautunut: matkustaminen hyvä, matkustamattomuus huono. Mielestäni provo. Ei yritystäkään pohtia matkustamisen eri tapoja tai merkityksiä, tai ympäristövaikutuksia Tai mitä ylipäänsä on matkustaminen? Riittääkö 50 km kotoa pois (vakuutusyhtiöiden matkavakuutuksen määritelmä) vai tarvitaanko tuhansia kilometrejä lentokoneella? Löysä avaus, monelle tilaisuus kertoa olleensa siellä, täällä ja tuolla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

7

Vierailija kirjoitti:

Mulla 23v kun viimeksi olin lentokoneessa. Tallinassa sekkä Tukholmassa olen käynyt joka kesä. Mulla suurin syy on miksi en ole matkustellut pidemmälle on kielitaidon puute. Olemattomalla englannin taidollani selviän noissa paikoissa kun kaikki toimii suurin piirtein kuten Suomessakin. Eikä ole tarvetta selvitellä mitään hotellivarauksia tms. Rahat mitkä olisin laittanut matkoihin olen laittanut sitten muuhun. Mutta olen kyllä välillä kurkkuani myöten kyllästynyt samoihin ympyröihin ja haluaisin nähdä uutta. Ei mulla koskaan ole ollut noilta pikkureissuilta kiire takaisin kotiin vaan aina on harmittanut kun olisi vielä niin paljon mitä haluaisi nähdä.

Tuo kuulostaa tosi kurjalta. Kannattaa matkustaa ja aina pärjää jotenkin. Vaikkei olisi yhteistä kieltä niin jotenkin sitä saa aina asiat selvitettyä. Miten voisi olla pärjäämättä?

Siten ettei ymmärrä mitä toinen oo. Häpeän syvästi kielitaidottomuuttani niin pyrin välttämään tilanteita  missä tarvitaan englantia. Olen yrittänyt itsenäisestikin opiskella englantia kun en koulussa oppinut mutten vain opi. En osaa kuin sen vähän mitä ulkoa muistan. Olen jotenkuten selvinnyt kun ymmärrän vähän kirjoitetettua ja puhuttua kieltä mutten itse osaa sanoa sanaakaan.

Duolingo! Joka päivä vähäsen.

Olen käynyt kerran Teneriffalla, tuli oltua viikko siellä vuonna 2012.

Muuten olen köyhä. Ei riitä rahat muuhun kuin ruokaan..

Haluisin matkustaa joka paikkaan mutta surullinen olo kun en pääse mihinkään koskaan vaikka aina halua on ollutkin.

Sen yhden kerran ku pääsi ulkomaille käymään nii minut otettiin säälistä mukaan

Olen matkustanut paljon kahden maan väliä.