Miksi koirat on niin paljon kissoja suositumpia?
En omista kumpaakaan eläintä, enkä tiedä niistä paljoa mitään, mutta käsittääkseni koirat sitovat enemmän ja vaativat useita kertoja päivässä lenkitystä. Ei onnistuisi minulla, kun on pitkät työpäivät ja harrastuksia, lisäksi asun yksin eli kukaan muukaan ei voisi koiraa hoitaa. Lähipiirissäni on yksinomaan vain koiria, ja kaikissa mielipidekyselyissä yms. tuntuu että kaikki pitävät aina koirista. Perheeni ja ystäväni ovat koiraihmisiä. Mikä kissoissa on niin tympeää? Onko ne sitten niin tylsiä lemmikeitä, ainakaan niiden kanssa ei voi harrastaa tai käydä lenkeillä? Ovat kai myös arvaamattomampia.
Kommentit (50)
Itse asiassa kissoja on Suomessa enemmän kuin koiria.
Kissan kanssa voi lenkkeillä, minä ainakin lenkkeilin, se kipitti perässä vapaana ja reippaasti mentiin.
Vierailija kirjoitti:
Kokemukseni perusteella miehet ovat enemmän koiraihmisiä, naiset puolestaan kissaihmisiä. Yksin asuvalla sinkkumiehellä on suuremmalla todennäköisyydellä lemmikkinä koira, naisella puolestaan kissa.
Miehissä on kieltämättä enemmän koiraihmisiä, mutta naisissa aika tasaisesti molempia. Miehet myös suosivat usein enemmän isompia koirarotuja, naiset puolestaan pienempiä.
Koska koirat rakastaa sua ja tottelevat. Ei tarvitse pelätä käykö ne minä hetkenä hyvänsä kiinni sun käteen ja repivät sen riekaleiksi. Koiriin voi luottaa. Koirat ilmaisevat kiintymyksensä nuolaisemalla, antamalla tassua, tulemalla viereen ja kaatuvat selälleen. Niin kilttejä ja leppoisia suurin osa.
Musta tuntuu että miehiä nolottaa ottaa kissa lemmikiksi vaikka haluaisi. Ihan turhaan nolottaa. Kissoista tykkäävät miehet on ihania!
Kissoille ollaan useammin allergisia. Tunnen monia jotka ovat vain kissoille allergisia, mutta ei koirille. En taas tunne ketään joka olisi allerginen koirille, muttei kissoille.
Itse pidän kissaa vaativana lemmikkinä, jolle se aktiviteetti pitää rakentaa kotiin sisälle tai ulkoiluttaa valjaissa kissan ehdoilla. Jos on ulkoilmaihminen koira saa aktiviteettiä siinä sivussa lenkkeillessä. Korien kanssa voi harrastaa yhteisöllisesti ja kouluttaminen ja temppujen opettamimen ei vaadi suurta taitoa.
Omassa tuttavapiirissä koiria on lähes joka naisella. Yhtään yksin koiraa omistavaa miestä en tunne. Kiinnostaisi tutustua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun kissat tulee aina ovelle häntä täristen vastaan, kiehnää ja puskee. Ne haluaa olla siellä missä perhekin, suojelevat perheen lapsia. Siis oikeasti, kerran juoksi irtokoira pihaan joka ärisi lapselle, kissa ennätti väliin ennen minua ja hätisti koiran pois. Myös jos joku lapsista on kipeänä niin vartioivat vierellä.
Molemmat osaavat antaa tassua, sammuttaa valot, tulla luokse, hypätä renkaan läpi, mennä maate, seistä, ottaa oman paikan. Vanhempi kissoista myös noutaa hiirileluaan.
Rakastan myös koiria, hevosia ja kaikkia muita eläimiä. Kunhan tulin oikomaan vääriä käsityksiä kissoista.
Tämäkin kommentti (ja moni muu tässä ketjussa) sen kertoo: paras kissa on kuin koira. Niinpä.
Mun mielestä erityisen ihana kissa on joillain hillityillä koiramaisilla piirteillä varustettu, eikä siinä varmastikaan ole mitään pahaa :)
Koirat on mulle lajina liian intensiivisiä, kun olen itse paljon hitaampi ja rauhallisempi. Viihdyn parhaiten myös rauhallisten ihmisten seurassa. Mun kokemukseni mukaan koirat hyppivät, haukkuvat, riehuvat ja nuolevat tervehtiessään kotiin tulevaa omistajaa, ja se on mulle ainakin ihan liikaa kun tulen väsyneenä töistä. Ja vielä pitäisi viedä se koira ulos lenkille, jotta se voi tehdä tarpeensa. Mielellään silti silittelen muiden koiria, ja jos kadulla joku koira tulee tekemään tuttavuutta niin toki tervehdin takasin. Mutta omaan kotiini ja elämääni en koiraa halua. Silti koiranpennut on mielestäni jopa söpömpiä kuin kissanpennut, vaikka olenkin vannoutunut kissaihminen.
Itse rakastan kissoja, ne käyvät sydämeen ja sieluun. Kissat ovat yhtä aikaa ikuisia pentuja ja haluavat olla ihmisen hellittävänä kuten pentukissa emonsa. Katse on samanlainen kuin
vauvan, porautuu sieluun ja pyöreä pää ja silmät vetoavat johonkin suojeluvaistoon. Samalla kissat ovat kuitenkin itsenäisiä ja viittaavat kintaalla säännöille. Rakastan näitä ominaisuuksia. Samalla jokainen kissa on oma yksilönsä kaikkine hassuine luonteenpiirteineen. Minulla on ollut monta suurta persoonaa, jokainen omanlaisensa. Joidenkin kanssa sielujen siskous on ihan ilmeistä ja yhteys on vahva. Suren vieläkin Elämäni kissan poismenoa vuosia sitten.
Koirat eivät aiheuta samaa tunnetta minulle ollenkaan vaan rasitun räksytyksestä, puistatun tottelevaisuusharjoituksista jotka ovat heille välttämättömiä tai tuloksena on kauhujen räksy jota kukaan ei kestä. Olen tietoisesti alkanut tehdä sellaista harjoitusta kuin Ajattele vastaantulevista koirista hyvää ja se on auttanut! Olen alkanut pitää koirista aiempaa enemmän ja tunnistan nyt eri koiria siis persoonia eikä ne ole vain sellaista yleistä koiramassaa. Veikkaan että monilla niistä jotka ei pidä kissoista on sama juttu- he eivät näe kissoja yksilöinä ja elävinä olentoina, persoonina.
Vierailija kirjoitti:
Koska koira on hyvin koulutettuna lojaali ystävä jonka kanssa aika ei käy pitkäksi...
Kissat ovat ärsyttäviä , haisevia , laiskoja , arvaamattomia ja tilaa vieviä lemmikkejä.. mitä kissan kanssa teet ? lähdet hikilenkille?
Koira on myös fiksumpi eläin.
Koirat ne vasta haisevia rakkeja on. Paskatkin joudut pussittamaan hikilenkeilläsi.
Kissan kanssa voi tehdä vaikka mitä, mutta sinun laiskuutesi tai kärsivällisyytesi ei riittäisi siihen. Kissa kun ei ole palvelija vaan aito ystävä.
Kokemukseni perusteella miehet ovat enemmän koiraihmisiä, naiset puolestaan kissaihmisiä. Yksin asuvalla sinkkumiehellä on suuremmalla todennäköisyydellä lemmikkinä koira, naisella puolestaan kissa.