Autismikirjon nuori ja koulunkäynnin vaikeus

16- vuotiaan nuoremme diagnoosista ei ole ollut mitään apua, eikä hyötyä.

Käytännössä: lääkitystä autismikirjon häiriöihin ei ole.
Apu mitä on saatavissa on säännölliset keskustelut nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.

Nuori juttelee, sairaanhoitaja kuuntelee. Sitten yritetään keksiä tapoja jolla nuori tulisi hyvin toimeen neurotyypillisten kanssa. Käytännössä opiskellaan autismin maskeeraamista nättiin pakettiin. Kuitenkin nämä nuoret ovat lapsesta asti yrittäneet sopeutua neurotyypillisten joukkoon. Usein heikohkoin tuloksin.

Psykiatrinen sairaanhoitaja ei useinkaan itse neurotyypillisenä osaa ollenkaan asettua esim. aspergernuoren asemaan. Hän on hyväntahtoinen, mutta katsoo asioita oman laatikkonsa sisäpuolelta.

Oma nuoreni haluaisi lopettaa nämä käynnit, kun ei koe niistä mitään hyötyä saavansa. Voiko ne lopettaa, vai onko sekin taas joku lasu- asia?

Koulussa hän on lukiossa, joka on lähes pelkkää ryhmätyötä, parityötä, porukkapeliä ja ryhmäytymisleikkiä.
Ainoa oppiaine missä ei koko ajan ole pakotettu johonkin porukkatouhuun on matematiikka ja fysiikka. Ei auta diagnoosit, mitään kevennystä ei tipu. Ryhmänohjaaja ja opot sun muut tahot ovat sitä mieltä että nuoren on syytä siedättyä sosiaalistamalla.

Hän on peruskoulussa sosiaalistettu 9 vuotta. Sielläkin oli pari- ja ryhmätöitä jonkin verran, mutta ei noin kuin lukiossa nyt, eli ihan koko ajan. Onko nykyajan nuorisoasteen lukio tuollaista vai onko tuo joku poikkeus? Nuori on täysin loppu.

Mikä koulu olisi sellainen jossa hänen tilannettansa kuunneltaisiin edes jonkin verran, eikä jokin ammattikoulun linja vai joku muu? Vai onko kaikki pelkkää ryhmätyötä koko ajan? Löytääkö tällainen nuori paikkaansa mistään. Kun ainoa tavoite tuntuu olevan että hänet on siedättämällä väkisin muutettava normaaliksi. Älyllisesti hän toki normaali onkin, mutta muuten..

Kertokaa joku jos jotain OIKEAA apua saa jostain. Me emme ole saaneet.