Lue keskustelun säännöt.
Autismikirjon nuori ja koulunkäynnin vaikeus
29.09.2022 |
16- vuotiaan nuoremme diagnoosista ei ole ollut mitään apua, eikä hyötyä.
Käytännössä: lääkitystä autismikirjon häiriöihin ei ole.
Apu mitä on saatavissa on säännölliset keskustelut nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Nuori juttelee, sairaanhoitaja kuuntelee. Sitten yritetään keksiä tapoja jolla nuori tulisi hyvin toimeen neurotyypillisten kanssa. Käytännössä opiskellaan autismin maskeeraamista nättiin pakettiin. Kuitenkin nämä nuoret ovat lapsesta asti yrittäneet sopeutua neurotyypillisten joukkoon. Usein heikohkoin tuloksin.
Psykiatrinen sairaanhoitaja ei useinkaan itse neurotyypillisenä osaa ollenkaan asettua esim. aspergernuoren asemaan. Hän on hyväntahtoinen, mutta katsoo asioita oman laatikkonsa sisäpuolelta.
Oma nuoreni haluaisi lopettaa nämä käynnit, kun ei koe niistä mitään hyötyä saavansa. Voiko ne lopettaa, vai onko sekin taas joku lasu- asia?
Koulussa hän on lukiossa, joka on lähes pelkkää ryhmätyötä, parityötä, porukkapeliä ja ryhmäytymisleikkiä.
Ainoa oppiaine missä ei koko ajan ole pakotettu johonkin porukkatouhuun on matematiikka ja fysiikka. Ei auta diagnoosit, mitään kevennystä ei tipu. Ryhmänohjaaja ja opot sun muut tahot ovat sitä mieltä että nuoren on syytä siedättyä sosiaalistamalla.
Hän on peruskoulussa sosiaalistettu 9 vuotta. Sielläkin oli pari- ja ryhmätöitä jonkin verran, mutta ei noin kuin lukiossa nyt, eli ihan koko ajan. Onko nykyajan nuorisoasteen lukio tuollaista vai onko tuo joku poikkeus? Nuori on täysin loppu.
Mikä koulu olisi sellainen jossa hänen tilannettansa kuunneltaisiin edes jonkin verran, eikä jokin ammattikoulun linja vai joku muu? Vai onko kaikki pelkkää ryhmätyötä koko ajan? Löytääkö tällainen nuori paikkaansa mistään. Kun ainoa tavoite tuntuu olevan että hänet on siedättämällä väkisin muutettava normaaliksi. Älyllisesti hän toki normaali onkin, mutta muuten..
Kertokaa joku jos jotain OIKEAA apua saa jostain. Me emme ole saaneet.
Kommentit (61)
Nuorenne tarvitsee toisenlaista tukea. Sellaista, jonka tarjoajalla on nepsyosaamista. Ottakaa selvää toimintaterapiasta tai neuropsykologisesta kuntoutuksesta.
Toisten kanssa toimimisen opetteleminen ei mielestäni ole sinällään huono juttu. Se on verrattavissa vieraan kielen ja siihen liittyvien tapojen opetteluun. Esim. englanninkielisissä maissa ei yleensä sinutella opettajia toisin kuin Suomessa. Jos suomalainen vaihtari puhuttelee opettajaansa rouvana/herrana/neitinä, ei se ole suomalaisuuden peittämistä. Minusta maskaamiseen mennään silloin, kun aletaan salailla omia mieltymyksiä tai kiinnostuksen kohteita.
Opiskelen nyt yliopistossa. Alakoulussa opettaja otti asiakseen opettaa minulle ryhmätyötaitoja. Minulla olisi nykyään paljon hankalampaa ilman sitä. Samoin olen oppinut lapsesta saakka sosiaalisia taitoja. Kuten: "Ei ole kohteliasta sanoa ääneen että joku on lihava, koska se voi loukkaantua." "Valitettavasti kaikki eivät ole yhtä rehellisiä kuin sinä ja kannattaa miettiä uskotko [huijanneen kaverin nimi] enää." "Ryhmätyön idea on, että jokainen kertoo ideansa ja keksitte niiatä yhdessä uuden idean." Jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettilukio tai aikuislukio. Ryhmätyöt vähentää opettajan duunia (nohevat vääntää asioita rautalangasta perässävedettäville ja arvioitavia tuotoksia on murto-osa) mikä selittänee niiden tolkuttoman suosion.
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Neuroepätyypillisyyshän ei yksin tee kenestäkään sosiaalista tai epäsosiaalista. Minulla on asperger, mutta olen kuitenkin melko sosiaalinen. Esimerkiksi minusta on mukavaa mennä ruokatauoilla yhdessä syömään tai vaihtaa kuulumisia sukujuhlissa.
Eikä se, että nyt joku asia on lapselle vaikeaa tarkoita että se olisi hänelle mahdotonta. Neurotyypillisiä lapsiakin yleensä kasvatetaan toimimaan yhteiskunnassa ja ottamaan muut huomioon. (Ja jos ei kasvateta, lapselle tulee yleensä ongelmia ennemmin tai myöhemmin.)
Etälukio voisi olla hyvä vaihtoehto. Meille juuri psykologi mainitsi. Googlaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Pitää koodarinkin osata tulla toimeen asiakkaan ja työkaverin kanssa. Olen joutunut sen verran koodareiden kanssa säätämään että olen hyvin iloinen kun alalla alkaa olla enemmän yhteistyökykyisiä ihmisiä.
Jonkun tarvii toisten ei. Jos on sellainen ihminen jonka vahvuus ei ole sosiaaliset jutut, niin kyllä useimmissa firmoissa näille löytyy tehtäviä. Sinne asiakasrajapintaan sitten laitetaan sellaiset ihmiset jotka siellä pärjää paremmin.
Esim. itse olen isossa it-talossa ja olen asperger. En ole koskaan loppukäyttäjien kanssa tekemisissä ja kollegoidenkin kanssa lähinnä vain Teamsilla, meillä kun on 100% etätyö kaikilla tiimissä. Kyllä tällaisille "oudoille nörteille" edelleen löytyy alalta töitä, ei se ole kaikki sellaista konsulttisäätöä jossa pitäisi palaveerata eri tahojen kanssa ja olla sosiaalinen.
Isossa talossa varmaan toimiikin. Pienemmässä yrityksessä ei missään nimessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ryhmätöitä on myös yliopistot ja ammattikoulut täynnä, ei siitä minnekään pääse.
Työkyvyttömyyseläke mielenterveydellisten syiden takia.
Autismi ja sen oireisto ja ilmeneminen, ei ole mielisairaus.
Se on aivoista johtyva neurologinen sairaus.
-eri-
No itseasiassa se ei ole sairaus ollenkaan.
Kirjoitin ylioppilaaksi 5 vuotta sitten, ja silloin lukiossa oli paljon muutakin pari- ja ryhmätöitä. Niiden käyttö riippuu opettajasta. Jos niitä tuntuu olevan koko ajan, laittakaa opettajille palautetta. Sanokaa, ettei ole nuoren kannalta reilua tehdä jatkuvasti vaikeita töitä, sosiaalisuus on hänelle lisätyötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Pitää koodarinkin osata tulla toimeen asiakkaan ja työkaverin kanssa. Olen joutunut sen verran koodareiden kanssa säätämään että olen hyvin iloinen kun alalla alkaa olla enemmän yhteistyökykyisiä ihmisiä.
Jonkun tarvii toisten ei. Jos on sellainen ihminen jonka vahvuus ei ole sosiaaliset jutut, niin kyllä useimmissa firmoissa näille löytyy tehtäviä. Sinne asiakasrajapintaan sitten laitetaan sellaiset ihmiset jotka siellä pärjää paremmin.
Esim. itse olen isossa it-talossa ja olen asperger. En ole koskaan loppukäyttäjien kanssa tekemisissä ja kollegoidenkin kanssa lähinnä vain Teamsilla, meillä kun on 100% etätyö kaikilla tiimissä. Kyllä tällaisille "oudoille nörteille" edelleen löytyy alalta töitä, ei se ole kaikki sellaista konsulttisäätöä jossa pitäisi palaveerata eri tahojen kanssa ja olla sosiaalinen.
Isossa talossa varmaan toimiikin. Pienemmässä yrityksessä ei missään nimessä.
Joo ei kannata mihinkään nuorten jätkien perustamaan konsultti-startupiin todellakaan mennä. Turvallisimpia paikkoja on isojen talojen tuotekehitystiimit, joissa usein kehitetään samaa tuotetta saman tiimin kanssa vuosikaudet.
Vierailija kirjoitti:
Nuoresi tarvitsisi toimintaterapiaa. Sitä saa koulutetuilta toimintaterapeuteilta. Toimintaterapiaan saa 100-prosenttisen Kela-korvauksen, mikä edellyttää kuitenkin (hoitavan) erikoislääkärin lausunnon. Oman aikuisen lapseni toimintaterapeutti käy kerran viikossa lapseni kotona ja toimintaterapiasta on ollut paljon apua ja hyötyä. Hänen ahdistuksensa on vähentynyt ja hänestä on tullut aikaisempaa aktiivisempi mm. omien asioiden hoitamisessa, sillä toimintaterapeutin avulla hän on oppinut jäsentämään ympärillään toimivaa maailmaa ja sen toimintamekanismeja analyyttisesti. Ts. maailma ei enää tunnu kaoottiselta eikä pelottavalta.
Ilmeisesti se psyk. sh:n kanssa käydyt keskustelut ovat toimintaterapian tilalla. Niiden tarkoituksena ei suinkaan ole tehdä autisminkirjolaisesta neurotyypillistä vaan auttaa nuortasi ymmärtämään neurotyypillisten käyttäytymistä, mikä puolestaan helpottaa nuortasi. Nuortasi ei nimittäin voi sulkea kokonaan neurotyypillisten maailman ulkopuolelle, vaikka se voi ongelmatilanteessa tuntuakin houkuttelevalta. Ainakin olisi yksi kuormittava stressitekijä vähemmän, kun ei tarvitsisi jatkuvasti yrittää ymmärtää neurotyypillisten epäloogista käyttäytymistä.
Kääntykää nuoresi kanssa hoitavan psykiatrin puoleen ja keskustelkaa hänen kanssaan omista toiveistanne nuorenne kuntoutumisen suhteen. Ottakaa se psyk. sh mukaan keskusteluun, jotta selviäisi, pystyykö hoitaja toimimaan nuoresi tukena vai tarvitaanko jotakin toisenlaista tukea joko tämän nykyisen lisäksi tai sen tilalle, jotta nuoresi jaksaisi koulutukseen ja työelämään mahdollisimman vähäisin vaurioin.
Toivottavasti saatte myös ihan konkreettista ohjeistusta, miten nuoresi voisi selviytyä koulussa ilmenneen ryhmätyöongelman suhteen.
Tsemppiä sinulle ja nuorellesi!
Juuri tätä tulin kirjoittamaan, toimintaterapia on se oikea tukimuoto tässä tapauksessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi hyvä että neurotyypilliset opettelis muitakin olemisen tapoja kuin vain sen laimean ja itselleen luontevan tavan. Miksi vain autisti joutuu opettelemaan muiden tapaa olla ihminen ja yrittää vääntäytyä muiden vaatimuksien mukaisesti??!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Nykyään sekin on muuttunut enemmän sosiaalisemmaksi ja ryhmätyötä vaativammaksi.
Ja suurin osa on nepsyjä. Nepsyt on hyvin sosiaalisia omissa piireissään kun ankeuttajia ei ole läsnä.
Mistä tiedät, että siellä on suurin osa nepsyjä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Autismikirjoa on myös eri asteista. Tuntuu, että monen sellaisen, jolla oireet ovat vain lieviä, on usein vaikea ymmärtää, että jollain toisella ne voivat olla erittäin rajoittavia ja vammauttavia.
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjoa on myös eri asteista. Tuntuu, että monen sellaisen, jolla oireet ovat vain lieviä, on usein vaikea ymmärtää, että jollain toisella ne voivat olla erittäin rajoittavia ja vammauttavia.
Tämän takia haluaisin aspergerdiagnoosin takaisin. Jos autismi käsitetään (kehitys)vammana, ei autista edes ohjata lukioon.
Vai onko puhe jostain välimuodosta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
As kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Autismikirjoa on myös eri asteista. Tuntuu, että monen sellaisen, jolla oireet ovat vain lieviä, on usein vaikea ymmärtää, että jollain toisella ne voivat olla erittäin rajoittavia ja vammauttavia.
Tämän takia haluaisin aspergerdiagnoosin takaisin. Jos autismi käsitetään (kehitys)vammana, ei autista edes ohjata lukioon.
Vai onko puhe jostain välimuodosta?
Sekä autismia että Aspergeria on eri asteista. Ei voi olettaa, että autismi on automaattisesti voimakkaasti ja Asperger vain lievästi elämää rajoittava/hankaloittava.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Oikeastiko LUKIOSSA on velvollisuus erityisopettajiin ja tukiin? Onko se tullut viime vuonna, kun toinen aste sisällytettiin oppivelvollisuuteen? Ennen erityisopettajia ja tukea oli vain peruskoulussa. Toki lukion sai suorittaa neljässä tai viidessä vuodessa, mutta muuten piti pärjätä ilman tukea.
Kyllä OPS2016:ssa on ollut erityisopettaja ja nyt määrää on kai lisättykin uuden oppivelvollisuuden ja opintosuunnitelman myötä, tukitasotkin on mukana. Peruskoulussa neuvottiin, ettei tukimerkinnästä kannata luopua (meillä on laskettu korkeimmasta alemmalle yläkoulussa), sillä se helpottaa tuen saantia. Meillä se on neljävuotinen lukio, joku opiskelutekniikkoja käsittelevä kurssi, lisäaika kokeessa jne, tosin ei kyse ei ole autismin kirjosta. Ainakin muutamilla kursseilla opettaja on ottanut huomioon "erityisyyden" itse opiskelussa. Kokeiden lisäajasta pitää aina erikseen ilmoittaa opettajalle jokaisen kurssin alkaessa.
Kannattaa ottaa yhteyttä sinne erityisopettajaan (hän hoitaa merkinnät henkilökohtaisesta opetussuunnitelmasta, kuten myös mahdolliset testaukset lukihäiriöistä yms ja neuvoo tarpeelliset toimet jos kirjoituksiin tarvitsee jotain normaalista poikkeavaa - lisäaika, oma erillinen tila yms ) ja opoon.
Meillä nyt onglma on myös kiusaaminen. Osa peruskoulussa poikaamme kiusanneista on ollut samalla aloitusjaksolla ja vielä kakkosjaksollakin. Poika on kertonut opettajille tapahtuneista jutuista. Opettajat eivät usko, väittävät että poika ei ymmärrä huumoria. Mikään selitys ei auta. Kun lopulta kaikki tarkoittavat vain hyvää.
Ap.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt onglma on myös kiusaaminen. Osa peruskoulussa poikaamme kiusanneista on ollut samalla aloitusjaksolla ja vielä kakkosjaksollakin. Poika on kertonut opettajille tapahtuneista jutuista. Opettajat eivät usko, väittävät että poika ei ymmärrä huumoria. Mikään selitys ei auta. Kun lopulta kaikki tarkoittavat vain hyvää.
Ap.
Kaikkea hyvää teidän nuorelle. Vaikeaa on ollut.
Vierailija kirjoitti:
Meillä nyt onglma on myös kiusaaminen. Osa peruskoulussa poikaamme kiusanneista on ollut samalla aloitusjaksolla ja vielä kakkosjaksollakin. Poika on kertonut opettajille tapahtuneista jutuista. Opettajat eivät usko, väittävät että poika ei ymmärrä huumoria. Mikään selitys ei auta. Kun lopulta kaikki tarkoittavat vain hyvää.
Ap.
Opettajilla olisi nyt kasvun/opiskelun paikka. Hankkikaa erityisopettajan tai muun asiantuntijan apua tai vaihtakaa etälukioon.
Jonkun tarvii toisten ei. Jos on sellainen ihminen jonka vahvuus ei ole sosiaaliset jutut, niin kyllä useimmissa firmoissa näille löytyy tehtäviä. Sinne asiakasrajapintaan sitten laitetaan sellaiset ihmiset jotka siellä pärjää paremmin.
Esim. itse olen isossa it-talossa ja olen asperger. En ole koskaan loppukäyttäjien kanssa tekemisissä ja kollegoidenkin kanssa lähinnä vain Teamsilla, meillä kun on 100% etätyö kaikilla tiimissä. Kyllä tällaisille "oudoille nörteille" edelleen löytyy alalta töitä, ei se ole kaikki sellaista konsulttisäätöä jossa pitäisi palaveerata eri tahojen kanssa ja olla sosiaalinen.