Lue keskustelun säännöt.
Autismikirjon nuori ja koulunkäynnin vaikeus
29.09.2022 |
16- vuotiaan nuoremme diagnoosista ei ole ollut mitään apua, eikä hyötyä.
Käytännössä: lääkitystä autismikirjon häiriöihin ei ole.
Apu mitä on saatavissa on säännölliset keskustelut nuorisopsykiatrian poliklinikalla psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa.
Nuori juttelee, sairaanhoitaja kuuntelee. Sitten yritetään keksiä tapoja jolla nuori tulisi hyvin toimeen neurotyypillisten kanssa. Käytännössä opiskellaan autismin maskeeraamista nättiin pakettiin. Kuitenkin nämä nuoret ovat lapsesta asti yrittäneet sopeutua neurotyypillisten joukkoon. Usein heikohkoin tuloksin.
Psykiatrinen sairaanhoitaja ei useinkaan itse neurotyypillisenä osaa ollenkaan asettua esim. aspergernuoren asemaan. Hän on hyväntahtoinen, mutta katsoo asioita oman laatikkonsa sisäpuolelta.
Oma nuoreni haluaisi lopettaa nämä käynnit, kun ei koe niistä mitään hyötyä saavansa. Voiko ne lopettaa, vai onko sekin taas joku lasu- asia?
Koulussa hän on lukiossa, joka on lähes pelkkää ryhmätyötä, parityötä, porukkapeliä ja ryhmäytymisleikkiä.
Ainoa oppiaine missä ei koko ajan ole pakotettu johonkin porukkatouhuun on matematiikka ja fysiikka. Ei auta diagnoosit, mitään kevennystä ei tipu. Ryhmänohjaaja ja opot sun muut tahot ovat sitä mieltä että nuoren on syytä siedättyä sosiaalistamalla.
Hän on peruskoulussa sosiaalistettu 9 vuotta. Sielläkin oli pari- ja ryhmätöitä jonkin verran, mutta ei noin kuin lukiossa nyt, eli ihan koko ajan. Onko nykyajan nuorisoasteen lukio tuollaista vai onko tuo joku poikkeus? Nuori on täysin loppu.
Mikä koulu olisi sellainen jossa hänen tilannettansa kuunneltaisiin edes jonkin verran, eikä jokin ammattikoulun linja vai joku muu? Vai onko kaikki pelkkää ryhmätyötä koko ajan? Löytääkö tällainen nuori paikkaansa mistään. Kun ainoa tavoite tuntuu olevan että hänet on siedättämällä väkisin muutettava normaaliksi. Älyllisesti hän toki normaali onkin, mutta muuten..
Kertokaa joku jos jotain OIKEAA apua saa jostain. Me emme ole saaneet.
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Pitää koodarinkin osata tulla toimeen asiakkaan ja työkaverin kanssa. Olen joutunut sen verran koodareiden kanssa säätämään että olen hyvin iloinen kun alalla alkaa olla enemmän yhteistyökykyisiä ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Kyllä esimerkiksi autoalalla ja sähköalalla tai vaikkapa huoltomiehenä saa aikalailla rauhassa työskennellä, eikä vaadita erityisen sosiaalista käytöstä ja tiivistä yhteistyötä muutoin kuin ammatillisessa mielessä. Opinnoissakaan ei tehdä erityisemmin ryhmätöitä. Moni autismikirjon nuori sekä ADHD-nuori on menestynyt opinnoissaan vastaavilla loilla oikein hyvin ja päässyt työelämään ja on työssään oikein hyvä.
Autismin kirjon hoitopuoli on täynnä neurotyypillisiä naisia joille sosiaalisuus on sitä heille tyypillistä muiden asioiden tonkimista ja rajattomuutta. Jos autopuolelleSähkö/itc tunkee jonkun kälättäjän niin sen työsuhde ei pitkään jatku. Siellä pitää keskittyä töihinsä.
Miksi sitten monet minun tietämäni autonasentajat ym. ovat varsin sosiaalisia moottoriturpia?
En tiedä. Minäkin olen moottoriturpa mutta työni teen keskittyen. Olisiko sitä? Neurotyypilliset on jänniä kun ne ei jousta yhtään. On vaan sitä samaa koko ajan ja joka tilanteessa. Se kai seuraa siitä kun koko elämänsä voi pakottaa muita joustamaan sen sijaan että itse tekee niin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Insinöörit, arkkitehdit ja monet toimistotyöläiset tkevät itsenäistä työtä. Toki päivän aikana muutaman sanan joutuu vaihtamaan jonkun kolleegan kanssa, mutta ei esim. laskuttajan työ jossain toimistossa mitään 4 hengen ryhmäleikkiä ole.
Arkkitehti piirtää omalla koneellaan, osana jotain projektia, mutta ei piirissä kolmen kaverin kanssa niin että yksi piirtää auto cadilla yhden viivan ja toinen toisen.
Aika vähän on nykyään töitä, joita saisi tehdä omassa rauhassaan. Avokonttorit ym. ovat tämän päivän ilmiö.
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Nykyään sekin on muuttunut enemmän sosiaalisemmaksi ja ryhmätyötä vaativammaksi.
Ja suurin osa on nepsyjä. Nepsyt on hyvin sosiaalisia omissa piireissään kun ankeuttajia ei ole läsnä.
Yksilöllistä. Tiedän myös aspergereja, jotka eivät ole ollenkaan sosiaalisia, eivät edes muiden assien seurassa.
Niin mitä sinä pidät sosiaalisena on mittapuuna tässä. Et näe assin sosiaalisuuttaan sosiaalisuutena. Kuitenkin se on nimenomaan sosiaalisuutta. Jos assi tulee paikalle niin hän on sosiaalinen, vaikka ei koko aikana sanoisi eikä tekisi yhtään mitään. Et vain arvosta hänen tapaa olla sosiaalinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Insinöörit, arkkitehdit ja monet toimistotyöläiset tkevät itsenäistä työtä. Toki päivän aikana muutaman sanan joutuu vaihtamaan jonkun kolleegan kanssa, mutta ei esim. laskuttajan työ jossain toimistossa mitään 4 hengen ryhmäleikkiä ole.
Arkkitehti piirtää omalla koneellaan, osana jotain projektia, mutta ei piirissä kolmen kaverin kanssa niin että yksi piirtää auto cadilla yhden viivan ja toinen toisen.
Aika vähän on nykyään töitä, joita saisi tehdä omassa rauhassaan. Avokonttorit ym. ovat tämän päivän ilmiö.
Niin on toisaalta etätyötkin monella alalla.
Ei esim. kielen käännöstöitä kavereiden kanssa tehdä. Omat kokemukset peruskoulun ja lukion ryhmätöistä olivat usein sitä että yksi pomotti ja muut tottelivat. Tai yksi teki 5: n hommat kun kaikilla oli kiire ja kukaan ei ehtinyt muka osallistumaan tekemiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Kyllä esimerkiksi autoalalla ja sähköalalla tai vaikkapa huoltomiehenä saa aikalailla rauhassa työskennellä, eikä vaadita erityisen sosiaalista käytöstä ja tiivistä yhteistyötä muutoin kuin ammatillisessa mielessä. Opinnoissakaan ei tehdä erityisemmin ryhmätöitä. Moni autismikirjon nuori sekä ADHD-nuori on menestynyt opinnoissaan vastaavilla loilla oikein hyvin ja päässyt työelämään ja on työssään oikein hyvä.
Autismin kirjon hoitopuoli on täynnä neurotyypillisiä naisia joille sosiaalisuus on sitä heille tyypillistä muiden asioiden tonkimista ja rajattomuutta. Jos autopuolelleSähkö/itc tunkee jonkun kälättäjän niin sen työsuhde ei pitkään jatku. Siellä pitää keskittyä töihinsä.
Sellainen naisvihapläjäys sieltä sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Lukiossakin?
Vierailija kirjoitti:
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Oikeastiko LUKIOSSA on velvollisuus erityisopettajiin ja tukiin? Onko se tullut viime vuonna, kun toinen aste sisällytettiin oppivelvollisuuteen? Ennen erityisopettajia ja tukea oli vain peruskoulussa. Toki lukion sai suorittaa neljässä tai viidessä vuodessa, mutta muuten piti pärjätä ilman tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kieli- ja käännösalan opinnoissa koulutetaan monikielisen vuorovaikutuksen asiantuntijoita. Opinnoista ei selviä ilman ryhmätyötaitoja. Ja tämä on perusteltua, koska kääntäjä voi työskennellä yksin, mutta hän kommunikoi jatkuvasti asiakkaiden, projektikoordinaattoreiden ym. kanssa. Jos viestintä ja ryhmätyöt tuottavat ongelmia, kieli- tai käännösala ei ole oikea paikka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Oikeastiko LUKIOSSA on velvollisuus erityisopettajiin ja tukiin? Onko se tullut viime vuonna, kun toinen aste sisällytettiin oppivelvollisuuteen? Ennen erityisopettajia ja tukea oli vain peruskoulussa. Toki lukion sai suorittaa neljässä tai viidessä vuodessa, mutta muuten piti pärjätä ilman tukea.
Tuen hakeminen on toisella asteella oppilaan omalla vastuulla eli sitä ei tarjota automaattisesti tuen tarpeen ilmetessä niin kuin peruskoulussa. Mutta jos oppilaalla on peruskoulusta tehostetun tuen tai erityisen tuen paperit laadittuna ja voimassa, niin tukea voidaan oppilaan oman halun mukaan jatkaa toisella asteella. Jokaisessa toisen asteen koulussa pitäisi nykyään löytyä erityisopettaja. Eri asia onko asia näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nuoresi tarvitsisi toimintaterapiaa. Sitä saa koulutetuilta toimintaterapeuteilta. Toimintaterapiaan saa 100-prosenttisen Kela-korvauksen, mikä edellyttää kuitenkin (hoitavan) erikoislääkärin lausunnon. Oman aikuisen lapseni toimintaterapeutti käy kerran viikossa lapseni kotona ja toimintaterapiasta on ollut paljon apua ja hyötyä. Hänen ahdistuksensa on vähentynyt ja hänestä on tullut aikaisempaa aktiivisempi mm. omien asioiden hoitamisessa, sillä toimintaterapeutin avulla hän on oppinut jäsentämään ympärillään toimivaa maailmaa ja sen toimintamekanismeja analyyttisesti. Ts. maailma ei enää tunnu kaoottiselta eikä pelottavalta.
Ilmeisesti se psyk. sh:n kanssa käydyt keskustelut ovat toimintaterapian tilalla. Niiden tarkoituksena ei suinkaan ole tehdä autisminkirjolaisesta neurotyypillistä vaan auttaa nuortasi ymmärtämään neurotyypillisten käyttäytymistä, mikä puolestaan helpottaa nuortasi. Nuortasi ei nimittäin voi sulkea kokonaan neurotyypillisten maailman ulkopuolelle, vaikka se voi ongelmatilanteessa tuntuakin houkuttelevalta. Ainakin olisi yksi kuormittava stressitekijä vähemmän, kun ei tarvitsisi jatkuvasti yrittää ymmärtää neurotyypillisten epäloogista käyttäytymistä.
Kääntykää nuoresi kanssa hoitavan psykiatrin puoleen ja keskustelkaa hänen kanssaan omista toiveistanne nuorenne kuntoutumisen suhteen. Ottakaa se psyk. sh mukaan keskusteluun, jotta selviäisi, pystyykö hoitaja toimimaan nuoresi tukena vai tarvitaanko jotakin toisenlaista tukea joko tämän nykyisen lisäksi tai sen tilalle, jotta nuoresi jaksaisi koulutukseen ja työelämään mahdollisimman vähäisin vaurioin.
Toivottavasti saatte myös ihan konkreettista ohjeistusta, miten nuoresi voisi selviytyä koulussa ilmenneen ryhmätyöongelman suhteen.
Tsemppiä sinulle ja nuorellesi!
Oma kokemukseni on ikävä kyllä ollut se, että ainoa apu on se surullisen kuuluisa oma apu.
Olen alkanut lukemaan paljon autisimia käsitteleviä kirjoja ja myös oma nuoreni on lukenut niitä paljon. Näin olemme perheenä saaneet paremman käsityksen siitä, miten pystymme kotona tasapainottamaan hänen koulussa saamaa jatkuvaa ylimääräistä kuormitusta. Kirjallisuus on auttanut myös nuorta ymmärtämään paremmin itseään ja suhtautumaan itseensä armollisimmin.
Tosiasia lienee, että koulu on nykyään yliopistoon saakka täynnä kaikenlaista ryhmätyö -humppaa. Sitä ei pääse karkuun, mutta se kuormittavuutta voi kotona paljon lieventää. Nuoren ammatinvalintaan kannattaa myös kiinnittää paljon huomioita, sillä vaikka sosiaalisuus on yleisesti toivottavaa, maailman on täynnä ammatteja, joissa autismin kirjon lievemmässä päässä olevat ihmiset menestyvät jopa neurotyypillisiä paremmin.
Ensimmäiseksi askeleeksi suosittelen siis sen raadollisen tosiasian tunnustamista ja hyväksymistä, että apua ei kertakaikkiaan ulkopuolelta saa. Lievän autisimin kirjon nuorille yhteiskunnan tarjoama apu on lähinnä vitsi. He ovat väliinputoajia, sillä he pärjäävät yhteiskunnan silmissä kuitenkin joten kuten. Kaikki raha menee ns. vaikeisiin tapauksiin. Tämän jälkeen alkaa oma sitten oma työ ja puurtaminen. Se on raskasta, mutta kun palkintona on oma hyvinvoiva nuori niin sen jaksaa kyllä tehdä. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Et vissiin itse noita töitä tee? Sanooko LEAN sulle yhtään mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulun asenteessa on nyt korjattavaa. Kai sieltä löytyy erityisopettaja, jonka kanssa voit jutella asiasta? Lain mukaan oppilaalle pitää antaa riittävää ja yksilöllistä tukea. Tuki voi olla tehtävien räätälöintiä oppilaalle sopivaksi ts. ryhmätehtävät pois. Käveleppäs Finlex kädessä rehtorin puheille.
T. Erkkaope
Oikeastiko LUKIOSSA on velvollisuus erityisopettajiin ja tukiin? Onko se tullut viime vuonna, kun toinen aste sisällytettiin oppivelvollisuuteen? Ennen erityisopettajia ja tukea oli vain peruskoulussa. Toki lukion sai suorittaa neljässä tai viidessä vuodessa, mutta muuten piti pärjätä ilman tukea.
Kyllä lukiossa on erkkaope ja diagnoosin perusteella voi saada esim. rauhallisen tilan kokeen suorittamiseen. Päivitä tietosi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Et vissiin itse noita töitä tee? Sanooko LEAN sulle yhtään mitään?
Minä en oo ite asperger, mutta on mulla pari työkaveria jotka on. Ollaan siis koodareita. Rivikoodarin ei pahemmin tartte asiakaspalavereissa olla, siellä on projarit ja liidit sitä varten. Hyvässä tiimissä osataan jakaa taskit ja vastuut niin, että siellä on paikka hiljaisille, mutta tehokkaille devaajille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ja lisäys, en tarkoita etteikö ryhmätöitä ja muuta voi olla, mutta jotkut opettajat korostavat kuinka tärkeää on toimia ryhmässä ja OPPIA SOSIAALISEKSI.
Asperger henkilö oppii selviytymään jotenkin, mutta HÄN EI OPI NEUROTYYPILLISEKSI pakottamalla.Ap.
Myös työelämässä pitää olla sosiaalinen ja kyetä tekemään läheistä yhteistyötä monien ihmisten kanssa. Ei ole sellaisia töitä, joita puurretaan yksin.
Ei pidä paikkaansa. Esim.koodaus ja koodarin ammatti sellainen mikä sopisi
Et vissiin itse noita töitä tee? Sanooko LEAN sulle yhtään mitään?
LEAN on ideologia, jonka mukaan kriittisiä varaosia ei saa pitää varastossa, koska ne ovat laiskaa pääomaa. Sillä ei ole mitään tekemistä sosiaalisuuden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kieli- ja käännösalan opinnoissa koulutetaan monikielisen vuorovaikutuksen asiantuntijoita. Opinnoista ei selviä ilman ryhmätyötaitoja. Ja tämä on perusteltua, koska kääntäjä voi työskennellä yksin, mutta hän kommunikoi jatkuvasti asiakkaiden, projektikoordinaattoreiden ym. kanssa. Jos viestintä ja ryhmätyöt tuottavat ongelmia, kieli- tai käännösala ei ole oikea paikka.
Joo, yleensä sähköpostilla. Kääntäjät harvoin kommunikoivat asiakkaiden kanssa.
Ne ryhmätyöt eivät oikeasti sovi kenellekään, vaan ovat iso osasyy sille, että esimerkiksi ammattikorkeakoulut tuottavat massoittain väkeä kortistoon. Sote-ala työllistää toistaiseksi vielä hyvin. Se on ilmeisesti säästynyt pahimmalta, koska se on niin säännelty ala, ettei sen koulutusta voi helposti innovoida pilalle.
80 prosenttia on työelämän ulkopuolella, eläkkeelle suoraan vaan.