Kiusataanko armeijassa paljon?

Miten se sanonta menikään.. ihminen joka satuttaa sinua eniten, on yleensä ihminen omasta leiristäsi vai miten se meni ... KYLLÄ ! Armeijassa kiusataan.

Pojat on poikia. Jos siellä vähän kaveria testataan, niin en nyt alkaisi asiasta itkemään. Kapiaiset ei tykkää näistä jotka valittaa kiusaamisesta, katsovat että ei osaa puolustaa itseään eikä ole sovelias sotahommiinkaan. Näille ei anneta sijoitusta sodanajan kokoonpanossa. Näin sanoi isäni, oli kapiaisena.

Vierailija kirjoitti:

Oulun varuskuntaa varoisin, koska siellä on paljon lestadiolaisia kapiaisina ja he kuulemma osaavat olla erittäin hankalia. 

Sitä ei oo ollu olemassa 1998 jälkeen. Hiukkavaarassa on nykyään asuintaloja.

Meillä oli nainen yli-luutnanttina Merivoimissa... kaverit pelkäs häntä enemmän ku mies johtajia :D

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi varmaan mainita myös armeijankäyntivuosi. Myös sukupuoli voi vaikuttaa kokemukseen.

Entisaikaan simputettiin, nykyisin se on kai kiellettyä.

Simputus tapahtuu kouluttajien toimesta ja on helpommin kiellettävissä ja rangaistavissa.

Nuorten varusmiesten/naisten toisiinsa kohdistama lievä väkivalta, kunnianloukkaukset ja muu asiaton käytös on nimeltään "kiusaamista", jotta niihin ei tarvitsisi puuttua (kuten perustellaan puuttumattomuus koulukiusaamiseen).

Jos mietin tuttuani niin hän oli fyysisen kuntonsa vuoksi B-mies, koska jaloissa häikkää ollut pienestä asti. On myös vähän erikoinen persoona (ehkä voi olla autismi kyseessä). Kuitenkin omalla tavallaan fiksukin tietyissä jutuissa. Kuitenkin häntä kiusattiin armeijassa paljon. Minusta sekin toisaalta surullista, että hän meni ihan ylpeästi armeijaan ja silti se aika oli ikävää hänelle. Eräs tuttuni oli hän kanssaan samaan aikaan ja tavallaan puolusti häntä. Olivat tuttuja ennestään. Tämä kaikki on tosin tapahtunut kauan sitten. Taisi olla aikaa ennen kuin sivari oli edes tullut vaihtoehdoksi. Tosin en muista tarkkaan näitä. Tosin jos lukee kaikkia uutisia armeijasta niin kylähän siellä tapahtuu edelleen kaikkea ikävää. Jossain oli jätetty varusmies jäätymään pakkaseenkin. Näin väitän, että aina on joku joka tästä kärsii. Niinkuin kouluissa ja työpaikoillakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä kuvittelisit, kun käytännössä palvelukseen ei ole muuta karsintaa kuin terveystekijät? 

Minkälainen karsinta sitten tulisi olla, mikä ehkäisisi mielestäsi kiusaajien pääsyn armeijaan?

Ei kyseiseen ongelmaan ole ratkaisua. Se oli vain toteamus. Henkiilökohtaisesti voi kieltäytyä asepalveluksesta.

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/d62abb37-1a9d-4d44-a1fd-9b4f963049b3

Tämä tuli mieleen. Tosin tässäkin on se asetelma, että "ylemmät tahot" käskevät. Silti minusta kauheaa lukea tästä.

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin tuttuani niin hän oli fyysisen kuntonsa vuoksi B-mies, koska jaloissa häikkää ollut pienestä asti. On myös vähän erikoinen persoona (ehkä voi olla autismi kyseessä). Kuitenkin omalla tavallaan fiksukin tietyissä jutuissa. Kuitenkin häntä kiusattiin armeijassa paljon. Minusta sekin toisaalta surullista, että hän meni ihan ylpeästi armeijaan ja silti se aika oli ikävää hänelle. Eräs tuttuni oli hän kanssaan samaan aikaan ja tavallaan puolusti häntä. Olivat tuttuja ennestään. Tämä kaikki on tosin tapahtunut kauan sitten. Taisi olla aikaa ennen kuin sivari oli edes tullut vaihtoehdoksi. Tosin en muista tarkkaan näitä. Tosin jos lukee kaikkia uutisia armeijasta niin kylähän siellä tapahtuu edelleen kaikkea ikävää. Jossain oli jätetty varusmies jäätymään pakkaseenkin. Näin väitän, että aina on joku joka tästä kärsii. Niinkuin kouluissa ja työpaikoillakin.

Ennen vanhaan, aikana ennen kuin näitä alettiin karsia, vielä pitkälle 90-luvulle, armeijassa oli jopa lievästi älyllisesti kehitysvammaisia, joilla oli vaikeuksia. Näitä kiusattiin koska he eivät pärjänneet vauhdissa ja kaikkia rangaistiin näiden takia. Tämä on pimeää, mutta totuus. Olin itse intissä yhden kaverin kanssa, joka ei käynyt täysillä, minkä vuoksi meitä kaikkia rangaistiin. Ja sitten tupakaverit olivat ajaa tämän hulluksi. Itse en osallistunut, koska pikkuveljeni on kehitysvammainen ja tunsin sääliä. Muut ei sääliä kuitenkaan tunteneet, kaikkein vähiten kapiaiset, valtion palkatut virkamiehet, jotka ihan tarkoituksella kyllä antoivat olettaa että parempi kiusata jätkä ruotuun, tai kaikki kärsitte. No eihän se mitään auttanut, tämä kaveri meinasi vaan seota entisestään.

Näitä mietin joskus kun näen noita kuvia armeijasta ja ylistäviä juttuja. Monelle se laitos on ainakin ennen ollut kova paikka ja rääkkäys täysin tietoista.