Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunteettomaksi, miten?
29.09.2022 |
Toivoisin kyvyttömyyttä tuntea tunteita, erityisesti kyvyttömyyttä ihastua keneenkään, mutta olisi hyvä hävittää myös kaikenlainen kyky kiintyä mihinkään. Ainoastaan eläimiä kohtaan tunnettu kiintymys, rakkaus, on ollut minulle positiivinen ja hyvää tuova tunne, ja sekin päättyy sielun murskaavaan suruun, kun eläimen elämä on ihmisen elämää lyhyempi. Kaikki muut ns. positiiviset tunteet ovat oikeasti ihan kaikkea muuta kuin positiivisia.
Tunteita ei kannata näyttää.
Onko joku pystynyt hävittämään kyvyn ihastua, hullaantua?
Olen yli viisikymppinen nainen ja elämä alkaa olla osaltani ohi, vaihdevuodet ovat alkaneet. Tunteet eivät ole laantuneet, heikentyneet, vaan edelleen pystyn ihastumaan ja niin tapahtuukin liian pitkäksi aikaa. Haluaisin jo päästä tästä piinasta, varsinkin kun nyt koen, että elimistö ei enää pysy sydämeni mukana, aivot vievät mutta keho ei kykene, jos ymmärrätte mitä tarkoitan.
Täällä keskustellaan voimakkaasta kemiasta kahden ihmisen välillä. Olen monesti kokenut sellaista, joka voisi olla kahden ihmisen välistä kemiaa mutta se on varmuudella ollut yksipuolista, "yhden ihmisen kemiaa". Ei se toinen ihminen ole tuntenut samaa kuin minä, vaikka olisi katsonut alta kulmain ja hetkittäin näyttänyt siltä, että jotain on.
Yksipuolisen ihastumisen tuska ja ns. puutteessa eläminen on hirvittävää, kun sitä on jatkunut kansakoulusta (!) ja peruskoulun ala-asteelta aina näihin kypsän iän päiviin saakka. Avioliittoon olen ajautunut miehen kanssa, jonka kanssa ei mitään kemiaa ole koskaan ollut, hän on kaveri ja kämppäkaveri.
Miten tuhota kyky haluta toista ihmistä? Onko kenelläkään kokemusta?
(Olen tehnyt tälle palstalle kourallisen aloituksia vähän eri aiheista, jokainen keskustelu on poistettu. Kauankohan tämä saa täällä olla ennen kuin tulee tuttu näkymä, hakemaasi sivua ei löydy?)
Ajoittain on hyvin surullinen olo eikä voimaa tehdä mitään normaalissa arjessa tarpeellistakaan.
Kommentit (38)
Onhan se vaikea, eikä ehkä näköjään kovin kiinnostava.
Tai sitten kykyä tai halua lukea riviä paria pidempää tekstiä ei muillakaan oikein ole. Olisi pitänyt heti pahoitella tekstin pituutta.
Kunpa vaan voisi hankkia itselleen vaikka jonkin sortin kemiallisen kastraation ja pystyä olemaan onnellinen täysin ilman mitään tunteita!
Haluan olla tunteeton! Miten sellaiseksi pääsee?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä ihminen itse pystyy omia tunteitaan hallitsemaan. Ainakin aikuinen kypsä ihminen. Ei niitä kannata ainakaan mitenkään heppoisesti näyttää sinne ja tänne. Viittaan jos kyse on jostain ihastumisista. Kannattaa myös miettiä miltä se näyttää ulospäin ja toisen ihmisen silmin.
Tietysti jokaisella on oma persoonallisuus ja persoonallisuuden piirteet ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toiset ovat tunteellisempia kuin toiset.
Ei tunteita kovettaa kannata jos on tunteellinen ihminen mutta kaikkea ei tarvitse tuoda ilmi ja voi niitä ihastumisia käsitellä ihan omassa mielessään tekemättä mitään konkreettista ulospäin.
Lisäksi kohdallasi kiinnittäisin huomiota että miksi elät avioliitossa josta et saa sellaisia asioita mitä kaipaat? Ehkä tuo ihastuminen muihin jne. kertoo oman suhteesi tilasta.
Lisäksi kannattaa olla jollakin tapaa realistinen oman itsensä ja jopa esim. ulkonäkönsä suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen itse pystyy omia tunteitaan hallitsemaan. Ainakin aikuinen kypsä ihminen. Ei niitä kannata ainakaan mitenkään heppoisesti näyttää sinne ja tänne. Viittaan jos kyse on jostain ihastumisista. Kannattaa myös miettiä miltä se näyttää ulospäin ja toisen ihmisen silmin.
Tietysti jokaisella on oma persoonallisuus ja persoonallisuuden piirteet ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toiset ovat tunteellisempia kuin toiset.
Ei tunteita kovettaa kannata jos on tunteellinen ihminen mutta kaikkea ei tarvitse tuoda ilmi ja voi niitä ihastumisia käsitellä ihan omassa mielessään tekemättä mitään konkreettista ulospäin.
Lisäksi kohdallasi kiinnittäisin huomiota että miksi elät avioliitossa josta et saa sellaisia asioita mitä kaipaat? Ehkä tuo ihastuminen muihin jne. kertoo oman suhteesi tilasta.
Lisäksi kannattaa olla jollakin tapaa realistinen oman itsensä ja jopa esim. ulkonäkönsä suhteen.
En tuo ilmi todellakaan, en ole tuonut ehkä pariinkymmeneen vuoteen. Tunteiden käsittely omassa mielessä on juuri se, mistä haluaisin päästä eroon kokonaan. Päästä eroon niistä tunteista, jottei niitä tarvitsisi omassa mielessään käsitellä.
Miksi elän avioliitossa, jossa en saa sellaisia asioita, joita kaipaan. Ehkä saan tästä jotakin turvaa, ken tietää. Vaihtoehtona tälle ei ole se, mitä kaipaan, vaan yksinäisyys. En ole vielä varma, haluanko sittenkään totaalisen yksinäisyyden.
Mitäköhän tuo toinen lihavoimani siteerattu kohta tarkoittaa? Että kannattaa ymmärtää, että olen niin ruma ja luotaantyöntävä, ettei minua kuitenkaan kukaan haluaisi? Saako aloituksesta sen käsityksen, että luulen, että joku minua voisi haluta? Eikö juuri päinvastoin?
Ap
Äh, ihan sama vaikka poistuisi koko tämäkin ketju vaikka heti. Miksi kirjoitinkaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen itse pystyy omia tunteitaan hallitsemaan. Ainakin aikuinen kypsä ihminen. Ei niitä kannata ainakaan mitenkään heppoisesti näyttää sinne ja tänne. Viittaan jos kyse on jostain ihastumisista. Kannattaa myös miettiä miltä se näyttää ulospäin ja toisen ihmisen silmin.
Tietysti jokaisella on oma persoonallisuus ja persoonallisuuden piirteet ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toiset ovat tunteellisempia kuin toiset.
Ei tunteita kovettaa kannata jos on tunteellinen ihminen mutta kaikkea ei tarvitse tuoda ilmi ja voi niitä ihastumisia käsitellä ihan omassa mielessään tekemättä mitään konkreettista ulospäin.
Lisäksi kohdallasi kiinnittäisin huomiota että miksi elät avioliitossa josta et saa sellaisia asioita mitä kaipaat? Ehkä tuo ihastuminen muihin jne. kertoo oman suhteesi tilasta.
Lisäksi kannattaa olla jollakin tapaa realistinen oman itsensä ja jopa esim. ulkonäkönsä suhteen.
En tuo ilmi todellakaan, en ole tuonut ehkä pariinkymmeneen vuoteen. Tunteiden käsittely omassa mielessä on juuri se, mistä haluaisin päästä eroon kokonaan. Päästä eroon niistä tunteista, jottei niitä tarvitsisi omassa mielessään käsitellä.
Miksi elän avioliitossa, jossa en saa sellaisia asioita, joita kaipaan. Ehkä saan tästä jotakin turvaa, ken tietää. Vaihtoehtona tälle ei ole se, mitä kaipaan, vaan yksinäisyys. En ole vielä varma, haluanko sittenkään totaalisen yksinäisyyden.
Mitäköhän tuo toinen lihavoimani siteerattu kohta tarkoittaa? Että kannattaa ymmärtää, että olen niin ruma ja luotaantyöntävä, ettei minua kuitenkaan kukaan haluaisi? Saako aloituksesta sen käsityksen, että luulen, että joku minua voisi haluta? Eikö juuri päinvastoin?
Ap
Ei ollut sinua kohtaan henkilökohtaisesti mutta kerronpa itse ihan rehellisesti että olen saman ikäinen kuin sinä ja pitkässä liitossa. Olen itse rehellisesti pohtinut että jos nykyisestä suhteesta tulisi ero niin kelpaisinko oikeasti vielä jollekin? Siis vaan rehellisesti kysynyt itseltäni. Vastaus on omalla kohdalla vähän hapuileva enkä ole ollenkaan varma että tällainen 50-vuotias jo hieman parhaat päivänsä nähnyt nainen olisi kovin houkutteleva kuin korkeintaan itseäni vanhempien miesten silmissä. Tämä siis vain oma mielipide ja omalta kohdalta pohdintoja. t: se joka tuon kirjoitti aiemmin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen itse pystyy omia tunteitaan hallitsemaan. Ainakin aikuinen kypsä ihminen. Ei niitä kannata ainakaan mitenkään heppoisesti näyttää sinne ja tänne. Viittaan jos kyse on jostain ihastumisista. Kannattaa myös miettiä miltä se näyttää ulospäin ja toisen ihmisen silmin.
Tietysti jokaisella on oma persoonallisuus ja persoonallisuuden piirteet ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toiset ovat tunteellisempia kuin toiset.
Ei tunteita kovettaa kannata jos on tunteellinen ihminen mutta kaikkea ei tarvitse tuoda ilmi ja voi niitä ihastumisia käsitellä ihan omassa mielessään tekemättä mitään konkreettista ulospäin.
Lisäksi kohdallasi kiinnittäisin huomiota että miksi elät avioliitossa josta et saa sellaisia asioita mitä kaipaat? Ehkä tuo ihastuminen muihin jne. kertoo oman suhteesi tilasta.
Lisäksi kannattaa olla jollakin tapaa realistinen oman itsensä ja jopa esim. ulkonäkönsä suhteen.
En tuo ilmi todellakaan, en ole tuonut ehkä pariinkymmeneen vuoteen. Tunteiden käsittely omassa mielessä on juuri se, mistä haluaisin päästä eroon kokonaan. Päästä eroon niistä tunteista, jottei niitä tarvitsisi omassa mielessään käsitellä.
Miksi elän avioliitossa, jossa en saa sellaisia asioita, joita kaipaan. Ehkä saan tästä jotakin turvaa, ken tietää. Vaihtoehtona tälle ei ole se, mitä kaipaan, vaan yksinäisyys. En ole vielä varma, haluanko sittenkään totaalisen yksinäisyyden.
Mitäköhän tuo toinen lihavoimani siteerattu kohta tarkoittaa? Että kannattaa ymmärtää, että olen niin ruma ja luotaantyöntävä, ettei minua kuitenkaan kukaan haluaisi? Saako aloituksesta sen käsityksen, että luulen, että joku minua voisi haluta? Eikö juuri päinvastoin?
Ap
Ei ollut sinua kohtaan henkilökohtaisesti mutta kerronpa itse ihan rehellisesti että olen saman ikäinen kuin sinä ja pitkässä liitossa. Olen itse rehellisesti pohtinut että jos nykyisestä suhteesta tulisi ero niin kelpaisinko oikeasti vielä jollekin? Siis vaan rehellisesti kysynyt itseltäni. Vastaus on omalla kohdalla vähän hapuileva enkä ole ollenkaan varma että tällainen 50-vuotias jo hieman parhaat päivänsä nähnyt nainen olisi kovin houkutteleva kuin korkeintaan itseäni vanhempien miesten silmissä. Tämä siis vain oma mielipide ja omalta kohdalta pohdintoja. t: se joka tuon kirjoitti aiemmin
Tällä palstalla jos (liikaa) roikkuu, saa tosiaankin sen käsityksen, että suunnilleen yli 28-vuotiaat naiset voisivat saman tien kaivaa itselleen hautakuopan ja hypätä sinne tarpeettomina.
Tuossa mielessä olen ollut hautapaikkaa vailla 70-luvulta saakka.
Ja tosiaankaan eivät itseäni vanhemmat miehet kiinnosta yhtään. Samanikäisten, saati nuorempien, näkökenttään en osu, vaikka seisoisin heidän edessään vappuviuhkoja viuhtoen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ihminen itse pystyy omia tunteitaan hallitsemaan. Ainakin aikuinen kypsä ihminen. Ei niitä kannata ainakaan mitenkään heppoisesti näyttää sinne ja tänne. Viittaan jos kyse on jostain ihastumisista. Kannattaa myös miettiä miltä se näyttää ulospäin ja toisen ihmisen silmin.
Tietysti jokaisella on oma persoonallisuus ja persoonallisuuden piirteet ja toiset ovat herkempiä kuin toiset. Toiset ovat tunteellisempia kuin toiset.
Ei tunteita kovettaa kannata jos on tunteellinen ihminen mutta kaikkea ei tarvitse tuoda ilmi ja voi niitä ihastumisia käsitellä ihan omassa mielessään tekemättä mitään konkreettista ulospäin.
Lisäksi kohdallasi kiinnittäisin huomiota että miksi elät avioliitossa josta et saa sellaisia asioita mitä kaipaat? Ehkä tuo ihastuminen muihin jne. kertoo oman suhteesi tilasta.
Lisäksi kannattaa olla jollakin tapaa realistinen oman itsensä ja jopa esim. ulkonäkönsä suhteen.
En tuo ilmi todellakaan, en ole tuonut ehkä pariinkymmeneen vuoteen. Tunteiden käsittely omassa mielessä on juuri se, mistä haluaisin päästä eroon kokonaan. Päästä eroon niistä tunteista, jottei niitä tarvitsisi omassa mielessään käsitellä.
Miksi elän avioliitossa, jossa en saa sellaisia asioita, joita kaipaan. Ehkä saan tästä jotakin turvaa, ken tietää. Vaihtoehtona tälle ei ole se, mitä kaipaan, vaan yksinäisyys. En ole vielä varma, haluanko sittenkään totaalisen yksinäisyyden.
Mitäköhän tuo toinen lihavoimani siteerattu kohta tarkoittaa? Että kannattaa ymmärtää, että olen niin ruma ja luotaantyöntävä, ettei minua kuitenkaan kukaan haluaisi? Saako aloituksesta sen käsityksen, että luulen, että joku minua voisi haluta? Eikö juuri päinvastoin?
Ap
Ei ollut sinua kohtaan henkilökohtaisesti mutta kerronpa itse ihan rehellisesti että olen saman ikäinen kuin sinä ja pitkässä liitossa. Olen itse rehellisesti pohtinut että jos nykyisestä suhteesta tulisi ero niin kelpaisinko oikeasti vielä jollekin? Siis vaan rehellisesti kysynyt itseltäni. Vastaus on omalla kohdalla vähän hapuileva enkä ole ollenkaan varma että tällainen 50-vuotias jo hieman parhaat päivänsä nähnyt nainen olisi kovin houkutteleva kuin korkeintaan itseäni vanhempien miesten silmissä. Tämä siis vain oma mielipide ja omalta kohdalta pohdintoja. t: se joka tuon kirjoitti aiemmin
Tällä palstalla jos (liikaa) roikkuu, saa tosiaankin sen käsityksen, että suunnilleen yli 28-vuotiaat naiset voisivat saman tien kaivaa itselleen hautakuopan ja hypätä sinne tarpeettomina.
Tuossa mielessä olen ollut hautapaikkaa vailla 70-luvulta saakka.
Ja tosiaankaan eivät itseäni vanhemmat miehet kiinnosta yhtään. Samanikäisten, saati nuorempien, näkökenttään en osu, vaikka seisoisin heidän edessään vappuviuhkoja viuhtoen.
Tämä siis ap, tuo ap aina minulta unohtuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoin tuon vaan että jos se yhtään saa sinua näkemään asiat realistisemmin. Voihan minua kiinnostaa vaikkapa naapurin 25-vuotias mies mutta sitten kun alan asiaa ajattelemaan hänen silminsä niin tuskin häntä voisi vähempää kiinnostaa joku 50-vuotias nainen. Eiköhän ne oman ikäiset ole pääsääntöisesti jotka kiinnostaa.
Mulla auttoi meditointi ja pyskedeelit. Tiedän ettei tämä ole perinteinen ehdotus ja saan varmaan alapeukkuja. Meditointi auttoi minua näkemään maailman ja tunteeni objektiivisisemmin, samoin kuin psykedeelit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoin tuon vaan että jos se yhtään saa sinua näkemään asiat realistisemmin. Voihan minua kiinnostaa vaikkapa naapurin 25-vuotias mies mutta sitten kun alan asiaa ajattelemaan hänen silminsä niin tuskin häntä voisi vähempää kiinnostaa joku 50-vuotias nainen. Eiköhän ne oman ikäiset ole pääsääntöisesti jotka kiinnostaa.
Joo, joku 25-vuotias on kyllä "hiukan" liian nuori jo. 😂
Viittasin tuossa kommenttiin, jossa toinen ikäiseni sanoi, että ehkä korkeintaan itseä vanhemmat miehet saattavat kiinnostua. Minua eivät kuitenkaan lähtökohtaisesti kiinnosta itseäni vanhemmat miehet, vaan juurikin ikäiseni – tai ne (vähän) nuoremmat. 25 vuoden ikäero olisi kuitenkin jo pikkuisen liikaa.
Ap
P.S. Psykedeeleistä pidän näppini erossa, mutta meditoinnin panen korvan taakse.
Miksi ihmeessä olet kaveri-avioliitossa? Mulla tulee sellainen tunne että sinä puhut olevasi tunteellinen mutta se jää puheen tasolle. Minulla oli rakkaus-avioliitto ( nyt olen leski) ja tunnen suurta surua niitä kohtaan jotka eivät saa kokea rakkauden tunnetta. Tiedätkö sinä mikä on ihastumisen ja rakastumisen ero? Oletko harkinnut terapiaa missä voisit tunneasioita työstää. Minusta sinä pelkäät oikeita tunteita. Myös minä olen ns erikoisherkkä ja minua kauhistuttaa ajatus että herkkyyteni ja tunteeni vietäisiin pois. Ne on suuri lahja minulle , turpaan tulee tietysti enemmän kuin koviksilla mutta en ikinä haluaisi olla kovis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unilääkkeet lamaa tunteet aika tehokkaasti, mutta mitä iloa on olla zombie, joten en suosittele.
Ja siis haluaisin nimenomaan lakata kiinnostumasta kenestäkään! Iästä viis, en halua ihastua, hullaantua enää yhdestäkään miehestä! Haluan hävittää kerta kaikkiaan kyvyn tuntea mitään ketään kohtaan! Onko kukaan siihen pystynyt?
Pulmana kaiken lisäksi on, että joskus seesteisenä aikana uneni alkavat ehdottaa minulle aivan hulluja asioita. Näyttävät jonkun täysin sopimattoman miehen kiinnostavassa valossa. Kerran, kaksi, kolmekin kertaa pystyn sanomaan unilleni, että höpö höpö, turha tuputtaa tuollaista, mutta sitten osuu pahasti. Ja saan taas tuskailla yksin niiden tunteitteni kanssa, käsitellä niitä, kun en todellakaan tuo niitä julki kenellekään.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulta onnistui niin, että selaan koko päivän nettiä. Mikään muu ei kiinnosta, kun on vaikea riippuvuus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä olet kaveri-avioliitossa? Mulla tulee sellainen tunne että sinä puhut olevasi tunteellinen mutta se jää puheen tasolle. Minulla oli rakkaus-avioliitto ( nyt olen leski) ja tunnen suurta surua niitä kohtaan jotka eivät saa kokea rakkauden tunnetta. Tiedätkö sinä mikä on ihastumisen ja rakastumisen ero? Oletko harkinnut terapiaa missä voisit tunneasioita työstää. Minusta sinä pelkäät oikeita tunteita. Myös minä olen ns erikoisherkkä ja minua kauhistuttaa ajatus että herkkyyteni ja tunteeni vietäisiin pois. Ne on suuri lahja minulle , turpaan tulee tietysti enemmän kuin koviksilla mutta en ikinä haluaisi olla kovis.
Minulla on aavistus ihastumisen ja rakastumisen erosta, ja koskaan en ole päässyt siihen rakastumisen tilaan. Käsitykseni on, että rakastuminen tulee ihastumisen kautta, kun pääsee olemaan, elämään sen ihmisen kanssa, johon on ensin ihastunut – niin, että tunne on molemminpuolinen. Ihastuminen syvenee rakastumiseksi ja rakkaudeksi? En ole koskaan päässyt sitä kokemaan elämässäni. Olen kaivannut sitä koko elämäni ajan, ja nyt kun elämäni on ohi (vaihdevuodet, ikää liikaa), niin haluaisin jo päästä tästä piinasta ja saada itselleni rauhan. Tahtoisin tappaa sen tunteen, kyvyn tuntea.
Olen saanut turpaan niin paljon, että nyt olisi minulla todellakin toive olla se kovis.
Terapia on minulle ajatuksena ihan kauhea.
Kaveriavioliitto, niin, miksi olen siinä! Sitä olen itseltäni kysynyt viime aikoina aivan hirvittävän usein. Miksi olen. Takana kolmekymmentä yhteistä vuotta, ja mies jäisi aivan tyhjän päälle, ilman asuntoa, ilman mitään, jos näyttäisin hänelle ovea. Hänellä olisi mukanaan reppu, jossa vaatteet. Tiedän, että minun olisi sata kertaa helpompi lähteä, jos olisin itse se, joka konkreettisesti lähtee. Mutta olisin se, joka jää. Minä menettäisin "vain" miehen, mies menettäisi vaimon lisäksi kodin ja paljon muuta.
Ei minulla ole sydäntä ajaa toista ns. yön selkään. Mies on kuitenkin ystävä ja ihmisenä tärkeä, vaikka mitään kemiaa, mitään romanttista rakkautta tässä ei ole koskaan ollut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Unilääkkeet lamaa tunteet aika tehokkaasti, mutta mitä iloa on olla zombie, joten en suosittele.
Joo ei kiitos, ei ikinä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Onhan se vaikea, eikä ehkä näköjään kovin kiinnostava.
Tai sitten kykyä tai halua lukea riviä paria pidempää tekstiä ei muillakaan oikein ole. Olisi pitänyt heti pahoitella tekstin pituutta.
Kunpa vaan voisi hankkia itselleen vaikka jonkin sortin kemiallisen kastraation ja pystyä olemaan onnellinen täysin ilman mitään tunteita!
Haluan olla tunteeton! Miten sellaiseksi pääsee?
Et saa molempia. Tarkoitan siis, että et saa olla onnellinen ja tunteeton. Jos et tuntisi, olisit zombie ja et tuntisi sitä onnellisuutta. Sinä et halua kärsiä - ymmärrän sen. En minäkään halua. Haluat olla rauhassa ja turvassa. Lue Tommy Hellstenin kirjoja.
Vierailija kirjoitti:
Minulta onnistui niin, että selaan koko päivän nettiä. Mikään muu ei kiinnosta, kun on vaikea riippuvuus.
Ööö... entä semmoinen kuin työ?
Älä AP suotta ruoski itseäsi tästä aloituksesta. Tämä on mielestäni yksi parhaimpia aloituksia tällä palstalla. Aiheena hiukan vaikea käsiteltäväksi tällaisella foorumilla ja siksi täällä yleensä pärjää paremmin Porvoossa kirjoitetut aloitukset, joissa on helppo vierailla lokkina.
Olen toivonut samoja asioita, mitä sinä esität ensimmäisessä kappaleessa. Tilanteeni on kuitenkin ollut hyvin dramaattisesti erilainen, koska olen reilun vuosikymmenen nuorempi, mies ja naimisissa naisen kanssa, johon minulla, ainakin alkuaikoina, oli erittäin voimakkaita tunteita. Luulin sitä jopa molemminpuoliseksi rakkaudeksi monen vuoden ajan. Silloin niin rakastuneena ei vain nähnyt niitä merkkejä toisessa, että tätä suhdetta ei ole tähtiin kirjoitettu, vaan kaiken näki niiden kornien vaaleanpunaisten lasien läpi.
Kun aloin ymmärtämään vaikeiden keskustelujen jälkeen, että olin tulkinnut niin monet asiat hänen käytöksessään täysin väärin - jopa aivan vastakohtaisesti, olin juuri tuossa tilanteessa, jota sinä kuvailet. Joka päivä ihastuin/rakastuin vaimooni uudestaan heti aamusta. Pahimpien päivien jälkeen yritin tsempata itseäni kaiken sen ajan, mitä olin poissa kotoa (esim. töissä), ottamaan etäisyyttä puolisoon tunnetasolla, mutta ne tunteet syttyi aina vain uudestaan. Yksipuolisen ihastumisen tuska siinä tilanteessa menee hyvin syvälle kun ei voi edes lohduttaa itseään sillä, ettei toinen tuntisi sinua.
Tuntuu aidosti pahalta pohtia asiaa siltä kantilta, että minä saattaisin olla ikään kuin sinun miehesi. Koska minun tunteeni olivat niin vahvat alussa, sain myös puolisoni vakuuttuneeksi meidän suhteen mahdollisuuksista. Päädyttiin yhteen, vaikka puolisoni ei sitä aidosti koskaan halunnut. Ja yhteen hän jäi kanssani lasten ja toimeentulon vuoksi. Tämä skenaario saa minut voimaan niin pahoin, etten enää koskaan halua avata tuntemiani voimakkaita kiintymyksen tunteitani toiselle henkilölle (vaikka niitä edelleen koen).
Jos löydät toimivan vinkin ongelmaasi, niin otan mielelläni vihjeen vastaan. Lääkkeet on omalta osaltani myös poissuljettu vastuukysymysten vuoksi ja kuten tuossa ylempänä joku totesi, että ei voi olla samaan aikaan onnellinen ja tunteeton. Itse käsittelen ongelmaa ylikeskittymällä lapsiin, töihin ja/tai harrastuksiin - menestys on heikko. "Joutoaika" on lähinnä painajaista.
Alue: Aihe vapaa
En jaksanut loppuun asti alusta lukea. Otsikon kysymys vaikea.