Rakastan hoitotyötä. Se on aivan ihanaa kun näkee ihmisten hymyilevän.
Minua ei haittaa lainkaan "palvella" ihmisiä.
Mielelläni autan arjessa ja keskutelen mistä halutaan keskustella, on huumoria ja myös inhimillisiä tunteita.
Teen sydämelläni työtä ja olen kovin iloinen, että alalle lähdin vaikka media suorastaan huutaa huonoja uutisia alalta.
Ihmiset ovat ihania hyvinä ja huonoina päivineen. Aivan jokainen.
Tämä aloitus ei ollut trolli. Mikä todella nautin kaikenlaisten ihmisten kanssa työskentelystä.
Annan arvostusta ja tilaa, sitä saan myös takaisin. Vaikka en saisi niin silti, he ovat ihmisiä. En keksi yhtään ihmistä hoitotyössä jonka vuoksi olisin edes ajatellut lopettavani hoitotyön.
Ehkä tietynlaiset työkaverit korkeintaan ovat saaneet miettimään, sillä on paljon myös heitä, jotka eivät välitä ja puhuvat aivan liikaa negatiivisesti jokaisesta. Sekä asukkaista, että työkavereistaan. Sellainen asenne ei vain kuulu hoitoalalle, turha negatiivisuus vain sen vuoksi, että täytyy astua toisten varpaille ja luoda ennakkoluuloja turhan takia.
Kommentit (14)
Olen kyllä itsekin alentunut keskustelemaan ja nauramaan kahvipöydässä. Ala on sellainen, että siihen helposti joutuu mukaan ja myöhemmin itseä harmittaa, että alentui sille tasolle. Enää enää en halua sitäkään vähää vaan haluan toimia eettisten arvojen mukaisesti.
En todellakaan jaksa enää sitä keksittyä ja yliampuvaa juoruilua pelkästään siksi, että se muka jotenkin parantaisi jo muutenkin huonoa työyhteisöä.
Haluan tehdä täysin sydämestäni työtä ja puolustaa asiakkaitani. Olla ihminen heille.
-ap
On ihanaa nähdä ihmisten hymyilevän.
Missäpä hoitajana saa tyydytyksen siitä, että potilaat hymyilevät? Vaikea keksiä paikkaa.
Ap hyvä, oletko sinä ihan kunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Missäpä hoitajana saa tyydytyksen siitä, että potilaat hymyilevät? Vaikea keksiä paikkaa.
En ymmärrä. Miksi ei saisi? Mehän olemme ihmisten hyvinvointia tukemassa, psyykkinen hyvinvointi on jopa tärkeämpää. Miksi ihmeessä en olisi iloinen jos asiakkaani on tyytyväinen?
Mielestäni erikoista ajattelua. Ei kaikki perustu rahaan ja materiaan, oikeastaan hyvin pieni osa perustuu siihen. Yritän tässä siis ymmärtää mikä on ajatus kommenttisi taustalla.
Toki korvaus elämiseen tulee saada mutta on siinä muutakin.
Olen töissä vanhojen ihmisen parissa. Nuoretkin ovat ihania. En ymmärrä lainkaan mitä halusit sanoa.
-ap
Pyydän oikeasti selitystä. Minusta on hyvin erikoista jos sote-alalla ei todella nauti ja ole iloinen asiakkaidensa tyytyväisyydestä. Tai ylipäätään ihmissuhteissa, olivat ne enemmän tai vähemmän tuttuja. Eikö se ole vain positiivista kaiken kaikkiaan kun kaikki osapuolet ovat mielissään tapaamisista.
Vaikeaa kuvitella miksi näin ei olisi?
-ap
Ymmärrän, jos saa tyydtyksen siitä, että potilas paranee, saa kipuihin lievitystä tai vaikka kuolee rauhallisesti.
Mutta hymystä? Oletko sairaalapelle vai mitä teet?
"Hoitaja" on aika laaja käsite ja jos oikeasti olisit hoitaja tietäisit että osa työskentelee sellaisten asioiden parissa jotka eivät paljoa hymyilytä.
Vierailija kirjoitti:
"Hoitaja" on aika laaja käsite ja jos oikeasti olisit hoitaja tietäisit että osa työskentelee sellaisten asioiden parissa jotka eivät paljoa hymyilytä.
Ja tästä syystä myöskään ap:n tehtävissä ei tulisi iloita?
Hoitotyö on kuitenkin tavoitteellista toimintaa, enpä ole koskaan nähnyt tavoitetta, että saada potilas hymyilemään?
Hymise siellä yhden kanssa viisi minuuttia liian pitkään, niin ainakin kaksi muuta vastuullasi olevaa sydänsairasta vanhusta saa sillä aikaa slaagin hoidon laiminlyönnin vuoksi. Raastuvassa tavataan.
Vierailija kirjoitti:
Hoitotyö on kuitenkin tavoitteellista toimintaa, enpä ole koskaan nähnyt tavoitetta, että saada potilas hymyilemään?
Se tavoite varmaankin on tuoda ihmisille jotka sitä tarvitsevat apua, tukea ja onnellisuutta elämään.
Tuossa oli vähän automaatiota mukana. Asukkaat = asiakkaat.
-ap