Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Bonus-lapsenlapsen synttäreillä
28.09.2022 |
Poikani perheessä odotetaan joulun alla pienokaista. Hänelle kolmas ( nuoret aikuiset omillaan) ja avovaimolleen viides. Kolme eri isää noille neljälle, poikani neljäs tulevan vauvan isä.
Siis bonuslapsi täytti 7 ja minut kutsuttiin. Haluan väleissä olla ja menin. Juhlat oli lapsille sopivan koristellut ja krääsäiset.
Päivänsankarin isä oli myös paikalla juhlimassa noin 11- vuotiaan tyttärensä kanssa.
Tätä siis tulee poikani perhejuhlat olemaan, isiä vilisee ja lasten sisaruspuolia. Tietysti paikalla olivat kaikki lapset joten näin heidät. Poikani lapset olivat kieltäytyneet tulemasta.
Yksi lapsista asuu isällään, saa nähdä kutsutaanko "uusi mummo" hänen 13- synttäreilleen.
Kommentit (30)
Tuollaista se on kun moraali häviää. Tuonkin äidin jalkovälissä on suuri osa juhlavieraista käynyt, ja ties kuinka monessa kolossa isät ovat elintään uittaneet. Hyh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Montaks äitiä sun pojan lapsilla on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut aikaisemminkin kirjoittaa tästä.
Olen. Asia on raskas ja painaa mieltäni. Miniän alku ei ole suomalainen vaan Aasiasta.
En ole mielestäni rasistinen vaikka bonuslapseni ja ehkä tulevakin on etnisesti ei suomalaisen näköinen.
Eikö poikasi lapsi ole lapsenlapsi eikä mikään bonuslapsi ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet tainnut aikaisemminkin kirjoittaa tästä.
Olen. Asia on raskas ja painaa mieltäni. Miniän alku ei ole suomalainen vaan Aasiasta.
En ole mielestäni rasistinen vaikka bonuslapseni ja ehkä tulevakin on etnisesti ei suomalaisen näköinen.Eikö poikasi lapsi ole lapsenlapsi eikä mikään bonuslapsi ?
Sitten kun hän syntyy, on lapsenlapseni. Vielä masussa. Bonuslapsia ovat hänen avovaimonsa lapset.
Toiselle kysyjälle, poikani on ollut yhdessä melko nuorena, reilut parikymppisenä, solmitussa liitossa. Lapset asuivat äitinsä kanssa mutta pojallani ja minulla on ollut aina tiivis yhteys heihin. Äitinsä puolelta heillä ei ole sisaruspuolia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ja elämänsä on juuri niin rajoittunut kuin mielensä.
Sairaampia on monet "ydinperhesuvut". Kun mikään muu ei todellisuudessa sido yhteen, kuin velvoituksen tunne ja tärkeintä on aina se miltä asiat näyttää ulospäin.
Voin olla rajoittunut yhden elinikäisen avioliiton elänrenä joss vain yhteisiä lapsia. Jotka myös ovat solmineet lapsettomina avioliitot ja pysyneet niissä.
Voi olla tosikkomaista, mutta niin selkeää.
Ihan sama vaikka ois mikä perhehelvetti itellä tai lapsilla niin... kunhan on SELKEÄÄ. Oishan se kamalaa Marja-Liisalle ja Leenalle nääs kertoa että oma lapsi on eronnut, hui.
Omille lapsille sanon että mihinkään huonoon ja tasapaksuun ei tartte tyytyä. Ei ainakaan minun tai kenenkään muun takia. Mieltä saa muuttaa ja avioliitosta lähteä, omaa onnea saa ja pitää tavoitella. Meillä kaikilla on vaan yksi elämä, eikä sitä tartte elää niinkuin mamma haluu, vaan jotta mamma sais kokea elämänsä "selkeäksi". Jos jollain nyt sattuu osumaan se parinvalinta ekalla oikeaan kaks/kolmekymppisenä niin hienoa, kaikki onni heille. Mutta REAALIMAAILMASSA noin käy aika harvoin. Ja seurauksena on silloin joko ero, tai keskinkertaiseen/huonoon liittoon tyytyminen. Kovin moni valitsee tuon jälkimmäisen. Pitkä liitto, kun ei ole tae onnesta tai liiton toimivuudesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ja elämänsä on juuri niin rajoittunut kuin mielensä.
Sairaampia on monet "ydinperhesuvut". Kun mikään muu ei todellisuudessa sido yhteen, kuin velvoituksen tunne ja tärkeintä on aina se miltä asiat näyttää ulospäin.
Voin olla rajoittunut yhden elinikäisen avioliiton elänrenä joss vain yhteisiä lapsia. Jotka myös ovat solmineet lapsettomina avioliitot ja pysyneet niissä.
Voi olla tosikkomaista, mutta niin selkeää.Ihan sama vaikka ois mikä perhehelvetti itellä tai lapsilla niin... kunhan on SELKEÄÄ. Oishan se kamalaa Marja-Liisalle ja Leenalle nääs kertoa että oma lapsi on eronnut, hui.
Omille lapsille sanon että mihinkään huonoon ja tasapaksuun ei tartte tyytyä. Ei ainakaan minun tai kenenkään muun takia. Mieltä saa muuttaa ja avioliitosta lähteä, omaa onnea saa ja pitää tavoitella. Meillä kaikilla on vaan yksi elämä, eikä sitä tartte elää niinkuin mamma haluu, vaan jotta mamma sais kokea elämänsä "selkeäksi". Jos jollain nyt sattuu osumaan se parinvalinta ekalla oikeaan kaks/kolmekymppisenä niin hienoa, kaikki onni heille. Mutta REAALIMAAILMASSA noin käy aika harvoin. Ja seurauksena on silloin joko ero, tai keskinkertaiseen/huonoon liittoon tyytyminen. Kovin moni valitsee tuon jälkimmäisen. Pitkä liitto, kun ei ole tae onnesta tai liiton toimivuudesta.
Juu, parempi vähän jännitystä jalkoväliin kuin lapsille tasapainoinen perhe-elämä. Hyi hitto!
Meillä lapsenlapsen juhlissa on vain äidin sukua, isän luona on sitten isän sukua eikä ole mitään yhteisiä bileitä edes jouluna. Toistaiseksi tämä on onnistunut, mutta kohta joudutaan käymään keskustelua siitä, miten ensi kesänä juhlitaan konfirmaatiota. Lapsi itse haluaa edelleen erilliset juhlat, mutta isän mielestä olisi vain yhdet, koska kaksista on vaivaa (heillä perheessä kaksi pientä lasta).
Periaatteesa nuo tyttäreni exän lapset olisivat bonuslapsenlapsia tai tyttären nyxän poikaakin voisi sellaisena pitää, mutta enpä ole kanssaan missään väleissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaista se on kun moraali häviää. Tuonkin äidin jalkovälissä on suuri osa juhlavieraista käynyt, ja ties kuinka monessa kolossa isät ovat elintään uittaneet. Hyh.
Oikein siveydensipuli siellä. Onko tiukka nuttura ja harmaa mekko napitettu leukaan asti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihminen ja elämänsä on juuri niin rajoittunut kuin mielensä.
Sairaampia on monet "ydinperhesuvut". Kun mikään muu ei todellisuudessa sido yhteen, kuin velvoituksen tunne ja tärkeintä on aina se miltä asiat näyttää ulospäin.
Voin olla rajoittunut yhden elinikäisen avioliiton elänrenä joss vain yhteisiä lapsia. Jotka myös ovat solmineet lapsettomina avioliitot ja pysyneet niissä.
Voi olla tosikkomaista, mutta niin selkeää.Ihan sama vaikka ois mikä perhehelvetti itellä tai lapsilla niin... kunhan on SELKEÄÄ. Oishan se kamalaa Marja-Liisalle ja Leenalle nääs kertoa että oma lapsi on eronnut, hui.
Omille lapsille sanon että mihinkään huonoon ja tasapaksuun ei tartte tyytyä. Ei ainakaan minun tai kenenkään muun takia. Mieltä saa muuttaa ja avioliitosta lähteä, omaa onnea saa ja pitää tavoitella. Meillä kaikilla on vaan yksi elämä, eikä sitä tartte elää niinkuin mamma haluu, vaan jotta mamma sais kokea elämänsä "selkeäksi". Jos jollain nyt sattuu osumaan se parinvalinta ekalla oikeaan kaks/kolmekymppisenä niin hienoa, kaikki onni heille. Mutta REAALIMAAILMASSA noin käy aika harvoin. Ja seurauksena on silloin joko ero, tai keskinkertaiseen/huonoon liittoon tyytyminen. Kovin moni valitsee tuon jälkimmäisen. Pitkä liitto, kun ei ole tae onnesta tai liiton toimivuudesta.
Toivottavasti nyt tälle miniälleni on tämä neljäs ( ei lasketa välisuhteita ja lapsettomia avoliiton pätkiä) liitto jo viimeinen.
En jaksa uskoa vaikka kuinka olen suvaitsevainen.
Kun näkee nämä kiertävät ihmiset, se on se alkuhuuma, kun arkea tulee mukaan ja väistämättä se huuma tasaantuu, uutra hormoonikierrettä etsimään.
Aikuinen kestää arjen.
Alue: Aihe vapaa
Järkyttävää. Kun esikoisesta alettiin haaveilemaan, päätin että tapahtui mitä tahansa, mä teen lapsia vain yhdelle miehelle. Tuli niitä sitten yksi tai puolitusinaa.