Lue keskustelun säännöt.
Voiko myöhemmällä iällä rakastua yhtä palavasti kuin nuorena?
28.09.2022 |
Tätä olen itse ruvennut epäilemään. Oman ikäluokan vastakkaisen sukupuolen edustajat eivät vain yksinkertaisesti sytytä samalla tavalla kuin mitä vaikkapa joskus 25-vuotiaana, jolloin oli suuria rakastumisia helpostikin, kun oman ikäiset ihmiset oli nuoria ja kauniita. Oman ikä ikäluokan parhaatkaan tapaukset eivät vie läheskään samalla tavalla jalkoja alta kuin mitä nuorenpana sai kokea.
Jotenkin veikkaan, etten voi olla täysin yksin ajatusteni kanssa.
Kommentit (71)
Vaikea kuvitella näin 50+ enää hullaantuvani yhtään keneenkään. Olisin paljon realistisempi ja näkisin monia asioita toisessa aivan eri tavalla, kuin nuorempana. Ihan samalla tavoin, kuin ei enää fanita tai idolisoi mitään bändejäkään enää, vaikea kuvitella että alkaisin enää palavasti fanittaa ketään. Tuntuisi kyllä jokseenkin huvittavalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkein hulluimmin rakastunut olen ollut 39-vuotiaana. Menin aivan sekaisin päästäni.
Minä löysin elämäni miehen alle 50nä. Siihen mennessä jo elämää oppineena ja osasi laittaa asioita tärkeysjärjestykseen, mutta täysin rakastuin korviani myöten ja 10 vuotta ollaan jo oltu naimisissa. Hullaantuminen oli erilaista kuin nuorena, kypsempää ja viisaampaa, mutta samalla uskalsi ottaa erilaisia riskejä ja tehdä erilaisia ratkaisuja elämänsä suhteen.
Minä hullaannuin täysin 50+, enemmän kuin koskaan aiemmin.
Mutta valitettavasti henkilöstä sitten paljastui liikaa huonoa, ja parhaillaan yritän sätkiä irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan naisiin. Rupsahtavat kuin vanhat kanat.
Vierailija kirjoitti:
En haluaisikaan rakastua samalla tavalla. Se oli semmoista toiseen imeytymistä, hurjaa himoa ja lähes psykoottista, tarvitsemista, tunteita, rajattomuutta. Nyt olisi ihanaa tavata ihminen, joka olisi mielenkiintoinen, lämpimällä tavalla älykäs, monipuolinen ja riittävän erilainen kuin itse. Voisin arvostaa, ihailla, rakastaa ja tulla arvostetuksi, ihailluksi ja rakastetuksi uppoutumatta toiseen. Säilyä erillisenä omana itsenä.
Hyvin kiteytetty. Aidosti lämmin ja aikuinen suhde. Tällaista ihmistä voisi rakastaa myös aivan omassa rauhassaan. Saisi olla oma itsensä, uhrautumatta, ilman suhteiden skismoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En omalla kohdallani usko rakastuvani tai edes ihastuvani enää. Hormonitoiminnan muutokset vaihdevuosien aikana saavat seksin tuntumaan vastenmieliseltä, ja mikäpä muu sen syttymisen aiheuttaisi, kuin seksihalut? Oman ikäluokan miehistä en enää välitä edes ystävinä koska en ole ollut tekemisissäkään aikoihin miesten kanssa. Tuntuu, ettei ole mitään yhteistä. Toivoisin kyllä, että keksisin paikan, jossa sekä miehet ja naiset yhdessä tekisivät jotain ja tutustuisivat. Baarissa oli joskus kivoja vakituista sekaporukoita, nyt uudelle paikkakunnalle muuton jälkeen en jaksa edes etsiä uutta "olohuonetta".
Itse tykönäni koen, että miesten kanssa on entistä vapautuneempaa ja vaivattomampaa toimia.
N50, premenopaussissa.
Vierailija kirjoitti:
Intohimoa joillakin yli 60 vuotiailla?? Tuskinpa vaan. Vaikea kuvitella tai mielikuva naurattaa.
Vanhainkodissa olen nähnyt, miten 2 jo hiukan dementtiä asukasta seurusteli keskenään.
Pysäyttävä hetki oli se, kun he istuivat sohvalla vierekkäin ja tv:stä kuului "Se on tässä se rakkaus, kato nyt..." jne.
Yleensä lattiaan tuijotellut mummo katsoi suoraan päin ja hymyili hiljaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä voi. Vanhemmiten tulee varovaisemmaksi. Ei heittäydy tunteen vietäväksi helpolla
Ehdottomasti, jos se oikea vain sattuu paikalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On paljon muutakin johon voi rakastua kuin vanha ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimoa joillakin yli 60 vuotiailla?? Tuskinpa vaan. Vaikea kuvitella tai mielikuva naurattaa.
Vanhainkodissa olen nähnyt, miten 2 jo hiukan dementtiä asukasta seurusteli keskenään.
Pysäyttävä hetki oli se, kun he istuivat sohvalla vierekkäin ja tv:stä kuului "Se on tässä se rakkaus, kato nyt..." jne.
Yleensä lattiaan tuijotellut mummo katsoi suoraan päin ja hymyili hiljaa.
Oho. Tulevaisuudessa sit pitää kai dementeillekin suoda hoivakodeissa jotkut omat seurustelunhoitotilat, jossa he voivat vähän pusutella ja sekstailla...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On paljon muutakin johon voi rakastua kuin vanha ihminen.
Vaikka WTC-kaksoistornit taikka kivet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Intohimoa joillakin yli 60 vuotiailla?? Tuskinpa vaan. Vaikea kuvitella tai mielikuva naurattaa.
Vanhainkodissa olen nähnyt, miten 2 jo hiukan dementtiä asukasta seurusteli keskenään.
Pysäyttävä hetki oli se, kun he istuivat sohvalla vierekkäin ja tv:stä kuului "Se on tässä se rakkaus, kato nyt..." jne.
Yleensä lattiaan tuijotellut mummo katsoi suoraan päin ja hymyili hiljaa.Oho. Tulevaisuudessa sit pitää kai dementeillekin suoda hoivakodeissa jotkut omat seurustelunhoitotilat, jossa he voivat vähän pusutella ja sekstailla...
Nämä viettivät paljon aikaa miehen huoneessa. Ihan vain olivat keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On paljon muutakin johon voi rakastua kuin vanha ihminen.
Vaikka WTC-kaksoistornit taikka kivet.
Näpit irti Eiffelin tornista. Hän on vannonut uskollisuuttaan vain minulle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voi. Vanhemmiten tulee varovaisemmaksi. Ei heittäydy tunteen vietäväksi helpolla
En uskonut, että enää löytäisin rakkautta neljänkympin korvilla. Niin vaan semmoinen ihme tapahtui, unohdin muuten syödään, lilluin vaaleanpunaiset lasit silmillä päivästä toiseen.
Ja samalla tiesin, että vaikka juttu päättyisi, selviäisin kyllä.
Mentiin sitten alkuhuuman jälkeen naimisiin ja rakastetaan yhä kovasti.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä rakastuin 38 - vuotiaana. Ei voi verratakaan aikaisempaan suhteeseen, jossa olin 20 vuotta ja jossa lapseni syntyivät. Nyt on todellinen rakkaus. Hurja ensialku ja nyt viisi vuotta myöhemmin syvä rakkaus.
Samoin. Olen 48 ja elämäni rakkaus käveli vastaan reilu kaksi vuotta sitten. Mielettömän syvät tunteet molemmilla. Ekaksi syvä ihastuminen, sitten rakastuminen (jota on edelleenkin) ja sitten aina vain syvenevä rakkaus. Seksuaalinen vetovoima on valtava, samoin henkinen yhteys. Edelleenkin on perhosia vatsassa, emmekä meinaa pystyä pitämään näppejämme toisistamme erossa. Lähettelemme ällöromanttisia viestejä lähes päivittäin, kuin myös kihelmöivän seksuaalisia. Tällä elämänkokemuksella osaa vihdoinkin rakastaa oikein ja oikeanlaista kumppania, uskaltaa heittäytyä ja ottaa vastaan. Rima oli älyttömän korkealla, mutta nyt tiesin minkälaisen kumppanin kanssa pääsisin oikeasti oikeuksiini, kukoistamaan ja olemaan onnellinen. Ja on oikeasti aika vapauttavaa kun ei enää edes tarvitse miettiä lasten hankkimisen mahdollisuutta, vaikka juuri tämän ihmisen kanssa ne olisi pitänyt tehdä. Voimme keskittyä suurimmaksi osaksi vain toisiimme.
Nuorena ihan aidosti joskus rakastuin ja ihastuin, niin että sen tunsi kroppaa myöten myös fyysisesti. Nyt noin nelikymppisenä en ole kokenut enää mitään rakastumisia. Johtuu varmaan siitäkin, että nuorena kaikki olivat lähempänä samaa viivaa ja taivas oli niin sanotusti avoinna.
Nyt hieman myöhemmällä iällä on paljon enemmän kriteereitä, jotka vaikuttavat ihmisillä kumppanin valintaan. Et ihastu enää samaan ihmiseen kuin mitä olisit voinut ihastua 20 vuotta sitten, koska häneen on tullut iän myötä ihastusta jarruttavia seikkoja ja myös hän katsoo sinua eri lasien läpi kuin nuorena, ennen kuin kukaan oli ehtinyt hankkia statusta, lapsia tai muuta vastaavaa. Et enää pääse ajattelemaan häntä puhtaalta pöydältä.
M41
Viimeksi kun itsellä oli sellainen hullu ihastuminen, sitä kuvitteli rakkaudeksi vaikka kyllä se oli vain lähinnä pelkkää pintaan ihastumista ja samalla piti mielessään sitä ihmistä aivan toisenlaisena kuin mitä oikeasti oli. Nyt on erään ihmisen kanssa sellainen syvällisempi yhteys, en koe mitään hullua ihastuksen paloa, mutta hän tuntuu tärkeältä. Tiedä sitten, olisiko tämä jotain oikeaa rakkautta.