Muita nukutukseen ja oman unen vähyyteen väsyneitä?
Onko ketään muuta, joka on aika ajoin täysin kypsä ja väsynyt jatkuvasti liian vähiin yöuniin (itse seitsemättä vuotta kolmen lapsen ensimmäisten vuosien ajalta..), pätkäöihin ilman syvää unta ollenkaan (itse vuoden verran tällä hetkellä...), nukuttamisiin nukuttamisiin ja nukuttamisiin, toisten tarpeiden täyttämisiin, jatkuvaan valmiustilaan...
Mitähän tutkimustulokset kertovat ainaiselta tuntuvasta lepovajeesta, joka johtuu vauvan ja lasten hoitamisesta? Olen monta kertaa miettinyt, että jos miehet olisivat niitä, jotka imettäisivät ja eläisivät ihmisen alkutaipaleen matkan vauvanrytmisesti, niin minkäköhänlaiset korvaukset olisi keksitty tästä tärkeästä elämänvaiheesta...
Akkamaista väsyneen valitusta tämä kai...
Joskus tulee olo, että onkohan sitä edes Ihan Itse Olemassa Ollenkaan tässä elämänvaiheessa, kun tuntuu, että kaikki muut menevät ohi oman tarpeen?
Tsempataanko toisiamme hiukan tänään(kin) tässä kamalan ihanassa elämäntilanteessa!
Kommentit (7)
ensimmäinen on nyt herätelly öisin 2,5 vuotta ja nyt tuli toinen herättäjä...niin ihania kun ovatkaan ja kolmannenki haluaisin niin menee kyllä täysin hermot iltaisin..ku tämä toinen alkaa huutaa mahakipujaan, kun ensimmäisen saa nukkumaan ja sitte heräillään öisin. sillon öisin puhisen " kaksi on aivan hyvä määrä lapsia" ja aamulla ajattelen " menis se kolmaski samoilla huudoilla" en ole nukkunut, kun kaksi täyttä yötä koko ensimmäisen aikana..muistan ne selvästi..aamulla katto kelloa monta kertaa " nukkuuko tuo vieläki" ja mieheltä " oonko sekasi vai onko me nukuttu koko yö" nyt me ei edes väliin tiedetä miehen kanssa, kuinka me on nukuttu, kun väliin ollaan eri huoneissa, kun vauva huutaa, ettei herätä toista niin käyn väliin syöttämässä, jos mies on mennyt vauvan kanssa niin aivan sekasi, että kuka on nukkunu missä ja millon, kun väliin esikoinen huutaa äitiä, joka on mennyt toiseen huoneeseen. yhteistä aikaa miehen kanssa ei ole vielä keritty viettää toisen tultua ja ei voi oikein jutellakaan rauhassa paljo kerralla, ku esikoinen alkaa puhua päälle miehen tultua töistä, kun haluais vain leikkimään hänen kanssaan. sitten vielä otan paineita, ku miehen pitää jaksaa käydä töissä niin hän on kuitenki monesti kantanu vauvaa, kun minä en enää jaksa. lohduttaudun ajatuksella, että kohta ne on niin isoja, että äiti ei saa puuttua mihinkään..sitte kaiholla muistellaan aikaa, kun ne vielä nukku vieressä :) mutta on se tajuttoman raskasta..olen kateellinen kaverilleni, jonka vauva nukku 8 h öitä heti laitokselta lähtien...joutu tosin siirtyä sitte pulloon, ku ei rinta kestäny ilman tulehdusta tommosta väliä..mun henkireikä on ollu päiväkahvit ystäväni kanssa, jolla on samanikäinen eka lapsi...ja ostosreissut niin, että saan anopille hoitoon vanhemman vähäks aikaa..yksin rauhassa suihkussa käyminenki on kivaa :) ja väliin on parempiaki öitä ni aamulla sitte jaksaa eri tavalla. jaksan herätä syöttämään, mutta jos lapset huutaa ni se on kuluttavaa. sitte mulla on toi fibromyalgia, jonka takia pitäs nukkua yöt hyvin niin huomaa vaan lihaksissa väsymisen, ku väliin on jalat kipeet ja vapisuttaa..niin ja vakio on, että asiat unohtuu!
Oon tässä parin viikon aikana huomannu, että öisin mä vaan itken kun
vauva syö, siinä kahden tunnin välein.
Itken ja pidän sylissä sitä, tuijotan kelloa
ja manaan miestä joka kuorsaa vieressä.
Välillä aamuisin tuntuu, että on jääny rekan alle ja mua vituttaa se, että
joka aamu mietin, että voi kun pääsis päiväunille.
Mutta päivällä sitten helpottaa ja oikeestaan näin iltaisinkin...
Ei siihen väsymykseen muu auta kuin nukkuminen,
mies kun tulee töistä niin yleensä otan edes puolen tunnin tirsat ja
viikonloppuisin nukun parikin tuntia.
Millään kahvilla ei ainakaan mun olo piristy. Eikä vitamiineilla.
Eikä ulkoilulla.
mä olen valvonut kohta vuoden, esikoinen syntyi viime marraskuun lopulla ja kertaakaan sen jälkeen en ole nukkunut koko yötä. Oli kausi jolloin nukuttiin n. 4 h putkeen, mikä nykyään kuulostaa ihan luksukselta ! No, kaikki temput ja taiat on testattu ja mikään ei nukkumiseen auta paitsi ilmeisesti aika. Sanotaan, että kyllä se lapsi nukkuu sitten kun vuoden täyttää, no, sitä odotan kuin kuuta nousevaa...
Oma olo on kyllä välillä aika hirvittävä, itkettää ja itkettää ja itkettää...fyysinenkin kipu koko kropassa on kamala, pakko turvautua välillä särkylääkkeeseen. Mies on kyllä ihana, mutta kun vuorotöissä käy, niin pakkohan senkin on nukkua, ettei sinne koneiden ääreen itse sammu. Onneksi poika on peruspositiivinen, eli ei kitise päivisin turhasta.
Ja kateellinen olen minäkin ystävälleni, jolla lähes samanikäinen lapsi ja nukkuu (aina nukkunut) kuin unelma. Hoh-hoijaa, koitetaan vaan jaksaa jollain konstilla, kyllä se joskus helpottaa ! (no, tuo ei lohduta tällä hetkellä edes minua)
apuakin on olemassa jaksamiseen :)
niin minäkin sain ja tyytyväinen olen ollut.
lapsetkin tykkää eikä ole niin paljon riitoja kun on levännyt äiti!!
jos ette halua hakea apua, tehkää se kuitenkin lasten takia :)
avaa neuvolassa suusi ja kerro ja sano että haluat apua.. siitä se lähtee, eikä kukaan vie lapsiasi, vaan päinvastoin, tukee sinua että jaksat olla heidän kanssaan.
itse valvoin 1,5v. minulle syntyi kaksi lasta samana vuonna :)
olin poikki!!!!
tee vain palkolliset jutut, älä stressaa muilla asioilla.
Osta välillä vaikka valmis-ruokaa, käytä apua neuvolasta saa kyllä ja pyydä läheisiä myös apuun. Vie isommat hoitoon, kun alat väysä liikaa. Mä esim päätin, että en kerkiä/jaksa pestä saunaa ja kylpyhuoneta, vaikka ne olivat ihan kamalan likaiset; tilasin siivojan.
1,5 tuntia ja johan tuli puhdasta jälkeä.
Tsemppiä !
ja välillä meinaa usko loppua siihen, että tästä valvomisesta selviää selväjärkisenä. Suloinen, iloinen poika on nyt 9 kk. Laitokselta alkoi sellainen valvomisrumba, että oksat pois. Ekat 4kk herättiin 20min-1h välein PÄIVIN ÖIN. Siit eteenpäin 1-2h jaksoja tähän päivään saakka. Välillä oli n 2-3 viikkoa että poika nukkui 20-05, mutta sit peli repesi silleen, että puolen vuoden jälkeen herättiin kymmeniä kertoja yöllä.
Nyt onneksi herätään vaan 3-4 krt yössä.
Tosi paljon voimia & jaksamista kanssasisarille =)
Voi Sinua! itse olen vasta viidettä viikkoa niin, etten ole nukkunut kertaakaan yli kolmea tuntia putkeen. Vielä ei (omasta mielestä) ole pahatkaan olot... Voin kuitenkin kuvitella miltä sinusta tuntuu ja oma kroppa on niin kätevä juksaamaan että antaa tilanteen mennä niin pahaksi että sitten jossain vaiheessa kaikki purkautuu tavalla tai toisella. Sitä odotellessa...
Hanki lasten hoitaja jne, ovat vanha kulunut virsi, joka ei kuitenkaan aina auta. Se että joku muu tulee vahtimaan lapsia muutamaksi tunniksi voi ollakin suurempi stressinaihe kuin itse paikalla oleminen! Toivotan sulle tsemppiä, hemmottele itseäsi vaikka erilaisilla eksoottisilla hedelmillä, suklaalla, pienellä kuoharipullolla (alkoholitonkin tuo kivaa kuplaa) tai pitkällä suihkulla ja jollakin hyväntuoksuisella mömmöllä. Tai joskus ainoa tapa jaksaa on heittäytyä täysin edesvastuuttomasti lasten kenkiin, pyöriä vähän aikaa kuralammikossa ja antaa piupaut pyykille... Minä ainakin arvostan työtä jota sinä teet! Kait se palkka tästä on niin pieni, koska tämän työn arvoa ei voi rahassa mitata...