Lue keskustelun säännöt.
Muita eronneita, joita ei enää suhteet kiinnosta?
27.09.2022 |
En tiedä johtuuko se iästä/menopaussista, mutten lähtisi mistään hinnasta metsästämään uutta miestä.
Vanhaakin kohtaan on vielä tunteita. En nyt suoranaisesti odota tai toivo hänen paluutaan, mutta laastarisuhde ei innosta sekään.
Välillä tekee mieli seksiä. Muun ajan toivon vain elämän tasaantumista kaikkien mullistusten jälkeen.
Ehkä mieleni muuttuu parin vuoden päästä, ehkä ei.
Kommentit (35)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta en halua, mutta seksiä kylläkin. Sitä varten on kolme nuorta miestä, joista aina jollain on aikaa tulla palvelemaan.
N41
Naisilla tuo on niin helppoa. Aivan oikeasti käy kateeksi.
Peruukki päähän ja Alastomaan Suomeen. Yhdessä strippibaarissa työskentelee ristiinpukeutuja mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei kiinnosta seurustelu, mutta muutaman vuoden nuorempi mies on seksikumppani tarpeen vaatiessa.
Minut jätti mies kun olin 32. Meillä oli 5 kk vanha vauva ja hän ei vaan omien sanojensa mukaan kestänyt. Minusta oli tullut äitiyden myötä "lihava lehmä" ja imettäminenkin ällötti häntä kun oli niin eläimellistä. Hän ei kuulemma koskaan voisi haluta minua seksuaalisesti enää nähtyään minut synnyttämässä ja imettämässä. Joten hän lähtee. Mies oli ollut haluamassa lasta yhtä lailla kuin minäkin, ei ollut tapaus että olisin manipuloinut tai suostutellut vastentahtoista. Enkä yhtään osannut aavistaa korkeasti koulutetusta, kunnollisen oloisesta miehestä, että noin käy kun lapsi syntyy.
Nyt olen jo 48 v. eikä mulla ole tuon jälkeen ollut kertaakaan seksiä eikä minkäänlaisia parisuhteita. Eikä tule olemaan. En vaan kaipaa niitä ollenkaan. Minun miesjutut on jo koettu, ja huonoksi todettu. Onneksi viihdyn hyvin yksin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta en halua, mutta seksiä kylläkin. Sitä varten on kolme nuorta miestä, joista aina jollain on aikaa tulla palvelemaan.
N41
Naisilla tuo on niin helppoa. Aivan oikeasti käy kateeksi.
Jep, ja onnistuu myös yli 50-vuotiaalle naiselle. Nyt on neljäs vuosi menossa seksisuhteessa ja on oikein mukava mies ja seksi ihan älyttömän hyvää ja tosi hauskaa on yhdessä myös.
Huomaan, että mitä enemmän ikää ja parisuhdekokemusta tulee, niin sitä enemmän lisääntyy myös kyynisyyteni siitä, että olisin koskaan aidosti rakastavassa parisuhteessa.
Kaipaan sitä tunnetta, että joku näkee minut ja se on siinä, ihastuminen. Kun parisuhteeni taas lähteneet liikkeelle niin, että tunnen olevani ennemminkin "kelpuutettu", en johon on palavasti ihastuttu.
En myöskään ole kokenut parisuhteessa olevani kovinkaan tärkeä. Enemmänkin, että mukava kun tuossa vierellä nyt joku on.
Vuokseni ei ole koskaan nähty vaivaa, olen itse nähnyt kaikki suurimmat vaivat parisuhteen eteen. Ja lopulta huomannut, ettei ole ollut sen arvoista.
Mutta onnittelen itseäni, nyt sentään alan jo suhteen alkupäässä havahtua tähän toistuvaan kuvioon. Laiha lohtu sekin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen 43v, ei mitään mielenkiintoa katsella uutta suhdetta. Edellinen liitto oli itsetunnolle kova paikka. Ja toipuminen siitä käynyt työstä.
Yksin on hyvä. En tiedä voisinko enää koskaan luottaa täysin toiseen ihmiseen?
Seksikin hoituu itsekseen. Ja on parempaa kun pitkässä liitossa oli. Kosketus tuntui tietysti hyvälle, mutta kun sitä ei ole ollut, sen unohtaa eikä sitäkään kaipaa.
Sinkkuunnuin 37 vuotiaana ja kyllä sen jo silloin ymmärsi, että nämä jutut on nähty loppuelämäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan kuin pitäisi mennä nettiin jos suhteen haluaa?
Minua kiinnostaisi, haluaisin kumppanin. Mutta niin paljon olen paskaa saanut niskaan, ettei uskalla enää.
Mitenpä minä kellekään normaalille ja kiltille kelpaisin, kun en tähänkään asti, ja nyt olen jo vanha ja rupsahtanutkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parisuhdetta en halua, mutta seksiä kylläkin. Sitä varten on kolme nuorta miestä, joista aina jollain on aikaa tulla palvelemaan.
N41
Naisilla tuo on niin helppoa. Aivan oikeasti käy kateeksi.
Se on helppoa siksi kun te miehet olette niin helppoja.
Vierailija kirjoitti:
Minut jätti mies kun olin 32. Meillä oli 5 kk vanha vauva ja hän ei vaan omien sanojensa mukaan kestänyt. Minusta oli tullut äitiyden myötä "lihava lehmä" ja imettäminenkin ällötti häntä kun oli niin eläimellistä. Hän ei kuulemma koskaan voisi haluta minua seksuaalisesti enää nähtyään minut synnyttämässä ja imettämässä. Joten hän lähtee. Mies oli ollut haluamassa lasta yhtä lailla kuin minäkin, ei ollut tapaus että olisin manipuloinut tai suostutellut vastentahtoista. Enkä yhtään osannut aavistaa korkeasti koulutetusta, kunnollisen oloisesta miehestä, että noin käy kun lapsi syntyy.
Nyt olen jo 48 v. eikä mulla ole tuon jälkeen ollut kertaakaan seksiä eikä minkäänlaisia parisuhteita. Eikä tule olemaan. En vaan kaipaa niitä ollenkaan. Minun miesjutut on jo koettu, ja huonoksi todettu. Onneksi viihdyn hyvin yksin.
Mulle kävi vähän samalla tavalla. Miehestä löytyi se misogynisti synnytysten jälkeen. Tietää sen nyt itsekin, vuosien jälkeen. Syynä äitiongelmat - äiti, joka ei ollut äiti. No, mies ymmärtää kyllä, että syy tähän äitivihaan löytyy omien korvien välistä, eikä minusta (vaakalukemat kohdallaan). Mutta ei se käytös ole rationaalista, eikä sitä oikein enää saa korjattua. Minua katsottiin kuin lehmää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on miesten kosketukset nähty ja luotto miehiin mennyt. En kaipaa rinnalleni uutta onnen onkijaa. Yksin on parempi elää.
Mä oon tainnu jo aikasin kyynistyä kun näin 31-vuotiaana ei vois vähempää kiinnostaa alkaa virittelemään uusia kuvioita kenenkään kanssa. Ihastumisia riittää mutta ajatuskin siitä että jonkun kohteen kanssa oikeasti alkaisi viettää aikaa ja suunnittella tulevaa ällöttää ja tuntuu vaivalloiselta. Hyvin sai elämä eksän kanssa pieksettyä naisesta sellaiset kuvitelmat että kumppani voisi olla itsevarma, omatoiminen ja aktiivinen tekijä omassa elämässään.
En vihaa miehiä, pidän monesta paljonkin mutten luota yhteenkään siinä mielessä että heistä voisi olla tasapainoiseen parisuhteeseen. Mulla on paljon omaa tekemistä mihin en seuraa kaipaa. Läheisyyttäkään en tarvitse, ajatuskin puuhastelusta jonkun muun kuin oman rakkaan kanssa ällöttää. Mieluummin olen ilman.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin yleinen tunne kaikilla tuntemillani keski-iässä eronneilla naisilla, itseni mukaan lukien.
Se tiivistyy yhteen kysymykseen: miksi?Miksi lähteä siihen peliin enää koskaan kun mitään varsinaista tarvetta ei miehelle ole?
Sitä vaan haluaa elää hyvää elämää, ja se onnistuu sinkkuna oikein hyvin.Itse olen ajatellut niin, että voin aivan hyvin olla yksin.
Mutta miksi toisaalta olla yksin, jos löydän mukavan miehen kumppaniksi?
Naimisiin en ole menossa, enkä laittamassa hynttyitä yhteen.
Mutta miksi en voisi seurustella? Haluan sellaisen seurustelusuhteen, joka tuo minun elämääni jotakin lisää (hyvän ihmissuhteen, intiimiä läheisyyttä, ystävän, joku, joka voi auttaa jos tulee jokin tilanne, että tarvitsen apua).
En halua väkisin ketään, enkä tarvitse ketään. Mutta ajattelen, että jos kohtaan sellaisen ihmisen, josta olisi minulle oikeasti hyvää seuraa, josta välittäisin, ja joka nostaisi elämänlaatuani, olisi hölmöä kieltäytyä ehdottomasti seurustelemasta vain siksi, että "osaan olla / pärjään yksin".
Loppupeleissä melko moni mies hakee hyötyä. Alussa esitetään naisen ihannemiestä pesän toivossa. Vuosien vieriessä paljastetaan todellinen luonne. Pahimmillaan oot velkaloukussa.
Minulla on ollut tuollainen aviomies, joka osasi luontevasti esittää olevansa kiltti, joustava, säästeliäs ja oikeamielinen. Papin aamenen jälkeen kaikki todellinen hänestä tuli ilmi. Lipevä valehtelija, itsekäs, oman edun tavoittelija ja peliriippuvainen. Nämä tuli ilmi hitaasti ja harkitusti.
Peliriippuvaisista kannattaa olla erossa. Se aiheuttaa paljon riitoja, rahojen menetystä, aikaa ja Kasinolla käydessä humaltumista, joka vie sitten harkitsemattomiin tuhansien eurojen nostoihin ja toinen vaihtoehto on käyttää Visaa tappiin asti. Hänellä on hyvät tulot eikä silti paljoa käyttörahaa. No meneehän ne isotkin tulot nettikasinoihin ja Kasinolla käyntiin.
Peliriippuvainen exäni pelasi pöytäkoneella jatkuvasti. Töissä on aina ollut joku peli ohjelmien taustalla, jota pitää tiettyjen aikojen välein pelata ettei jää jälkeen. Nykyään myös uudella kännykällä on sama juttu.
Eivät nuo tuollaiset ihmiset muutu. Minulla on 17 vuoden kokemus nähdä puolison kärsimys, kun seuraavana päivänä Kasinolla käynnin jälkeen peloissaan käydään nettipankissa katsomassa, paljonko tuli käytettyä.
Paljon riitoja ja tyhjiä lupauksia. Vastaa varmaan alkoholistin toimintaa.
Naisilla tuo on niin helppoa. Aivan oikeasti käy kateeksi.