Aikuiset lapset omilla avaimilla lapsuudenkotiin
Onko muiden mielestä ihan normaalia että jo kotoa muuttaneet aikuiset lapset tulevat välillä vanhempien kotiin "kuin kotiinsa". Omilla avaimilla ja avaavat jääkaapin oven ja alkavat syömään mitä löytyy. Ihan kuin eivät olisi ikinä muuttaneetkaab pois kotoa.
Kommentit (48)
Jonkin aikaa on. Pitää olla semmoinen sopivan pehmeä lasku omaan elämään.
Kun alkaa olla oma perhe, niin jääkaappiin ei tarvitse enää mennä.
On ok. Kummallakin lapsella on avaimet meille. Minulla on avaimet edelleen omien vanhempien kotiin ja ikää minulla on jo yli viisikymmentä vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Jonkin aikaa on. Pitää olla semmoinen sopivan pehmeä lasku omaan elämään.
Kun alkaa olla oma perhe, niin jääkaappiin ei tarvitse enää mennä.
Meillä saa mennä. Ja lapsenlapset myös .
Mutta yleensä kyllä oon laittanut ruuan, kun tulevat, joten ei sinällään ole heillä siihen tarvetta.
Ei meillä. Aina soitetaan ja kysytään sopiiko, sekä minä vanhemmilleni mennessä että lapseni meille tullessa. Omat avaimet vain hätätilanteisiin.
Mulla on olen plus 50v, käyn heidän jääkaapilla monta kertaa viikossa. Täytän sen ruualla.
Mun lapsuudenkodin ovet ei oo lukossa. Osaan kuitenkin käyttäytyä enkä mene jääkaapille kysymättä.
Mulla on etäiset välit vanhempiin eivätkä oo koskaan antaneet mulle avaintaan kun muutin n. 30 vuotta sitten pois. En oo minäkään koskaan antanut yhteenkään kotiini heille avainta.
On minullakin avaimet vanhempieni kotiin, mutta ei toisen kotiin saapastella omin avaimin, vaan soitetaan ovikelloa. Paitsi jos on sovittu joku kukkienkastelukäynti tietysti.
On, ainakin alkuun. Minulla on nykyään avaimet myös anoppilaan 😃 mutta en minä kenenkään jääkaapille enää tuosta vaan menisi, lapsuudenkotia ei tosin siinä mielessä olekaan että vanhemmat on erosi melko pian sen jälkeen kun muutin kotoa. Talo on isällä mutta ei se enää tunnu samalle.
Aloittaja lienee taas äitipuoli.
Tietysti lapsilla on avain34 ja saa mennä jääkaapille aikuisinakin.
Vierailija kirjoitti:
On, ainakin alkuun. Minulla on nykyään avaimet myös anoppilaan 😃 mutta en minä kenenkään jääkaapille enää tuosta vaan menisi, lapsuudenkotia ei tosin siinä mielessä olekaan että vanhemmat on erosi melko pian sen jälkeen kun muutin kotoa. Talo on isällä mutta ei se enää tunnu samalle.
Ja en toki sopimatta saapastele sisään minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaja lienee taas äitipuoli.
Tietysti lapsilla on avain34 ja saa mennä jääkaapille aikuisinakin.
No todellakaan ei mennä toisen kotiin ilmoittamatta.
Varsinkaan jos siellä asuu äitipuoli, se ei ole enää aikuisen lapsen koti. Oletpa sinä törkeä, et suo mitään yksityisyyttä toisille. Yäk
Meillä on OK siihen asti, kun saman voi tehdä lapsen kotona eli mennä ja tulla silloin, kun sille on tarvetta. Kun lapsi ilmoittaa, että mene hotelliin äläkä tänne, niin avain lapsuudenkotiin vaihtaa omistajaa samalla kun lapsi saa oman kotinsa avaimen. Aikuisena ei voi olla yksipuolisesti lapsi, sitä joutuu hyväksymään omien vanhempiensa roolin aikuisena.
Mun lapset ja heidän puolisonsa saavat pelotta kulkea ja tullata jääkaapinkin. Minulle perhe on tärkeä ja haluan tämän huushollin tuntuvan turvasatamalta vaikka täältä on pois lähdettykin. Sama tulee koskemaan lastenlapsia.
Minä ja puolisoni emme mene vanhempiemme luokse omilla avaimilla, vaikka meillä toki vara-avaimet molempiin paikkoihin on. Anoppi sen sijaan tulee ilmoittamatta meille sisään omalla vara-avaimellaan. Korona-aikana etätöissä ei ollut kerran, kaksi tai viisi kertaa, kun kesken etäpalaverin sai huomata, että anoppi on taas ilmoittamatta päättänyt tulla kylään "kun te kerran olette kotona". Juu kotona oltiin ja tehtiin TÖITÄ! Puoliso vain ei näe tässä mitään ongelmaa, vaikka nämä yllätysvierailut aiheuttavat aina jonkinasteisen riidan. Olisi kuulemma niin hankalaa antaa vara-avain jollekulle muulle, kun anoppi asuu niin näppärästi lähellä.
Mulla ja avopuolisolla on avaimet omiin lapsuudenkoteihimme ja saamme käydä jopa toistemme vanhemmilla jääkaapilla vapaasti. Molemmissa paikoissa toki välillä ostelemme ruokia kaikkien käyttöön ja osallistumme ruuanlaittoon ja siistimme keittiötä. Emme ole kummankaan kodissa passattavina. Kummankaan vanhemmille ei toki mennä ilman, että menosta on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on OK siihen asti, kun saman voi tehdä lapsen kotona eli mennä ja tulla silloin, kun sille on tarvetta. Kun lapsi ilmoittaa, että mene hotelliin äläkä tänne, niin avain lapsuudenkotiin vaihtaa omistajaa samalla kun lapsi saa oman kotinsa avaimen. Aikuisena ei voi olla yksipuolisesti lapsi, sitä joutuu hyväksymään omien vanhempiensa roolin aikuisena.
Tottakai lapsella (ainoa) on avain tahan taloon. Hanen on paastava sisalle kun meista aika jattaa ja silloinhan se on hanen talonsa.
Kumminkin puolin saa kayda jaakaapilla miten tahtoo ja yleensa kysellaan mita nyt talla hetkella haluaa syoda kun harvemmin tavataan.
Tulemiset ja menemiset on hyvin aikataulutettuja kun kyseessa on monen tunnin lento ja kentalta haku puolin ja toisin.
17 täydentää, että molempien lapsuudenkodit n 170 km asuinkunnasta eli niihin, kun mennään käymään ollaan yleensä yö tai kaksi. Eli mitenkään jatkuvasti ei olla heillä ramppaamassa.
On se aluksi tuollaista. Pojilla vähän armeija tekee taantumista. Esim. vanhin poikamme oli muuttanut omilleen ja kävi lukion jälkeen jonkin aikaa töissä, mutta armeijan aikaan luopui asunnostaan, kun ei vuokraan ollut oikein varaa. Omilla avaimillaan tuli sisään ja ulos ja monesti lomilla söi puoli jääkaappia tyhjäksi. Armeijan jälkeen muutti opiskelujen takia pois paikkakunnalta ja kyllä ihan omilla avaimilla kulki, kun viikonloppuisin välillä oli kotona käymässä. Oikeastaan vasta opiskelujen jälkeen kun asui naisen kanssa, alkoi viime syksystä alkaen enemmän kyläillä normaaliin tapaan (soittaa ovikelloa eikä mene itsenäisesti jääkaapille).
Tyttökin tulee ja menee miten sattuu, mutta hän opiskelee nyt yliopistossa ja käy bussilla välillä kotona, jos ei tarvitse olla läsnä tai on etäopintoja. Yleensä laittaa viestin ennakkoon, että tulossa huomenna. Ymmärrän sen oikein hyvin, koska on vuokrannut ystävänsä kanssa yhteisen kämpän eikä siellä ole aina yksityisyyttä, kun toinen likoista asuu olohuoneessa ja toinen makuuhuoneessa. Meillä kotona hänelle on oma huone ja hänen kissansakin asuu täällä eikä siellä isossa kaupungissa.
On