Aikuiset lapset omilla avaimilla lapsuudenkotiin

Vierailija kirjoitti:

Tällaista se on kun vanhemmat eivät osaa katkaista napanuoraa kakaroihinsa. Lapset sitten pyörivät nelikymppisinäkin vanhempien riesoina mutta vanhemmat eivät uskalla valittaa.

Kaikki eivät pidä niitä omia lapsiaan riesoina vaan rakkaina perheenjäseninä. Ellei kyse ole siitä, että vanhempien luona käydään vain syömässä jääkaappi tyhjäksi, niin se on aivan normaalia, että "pyörii" omien vanhempiensa luona. Usko tai älä, toiset meistä haluavat viettää aikaa perheenjäsenten kanssa.

Sitten ihmetellään, kun ne omat lapset eivät aikuistu ollenkaan, kun ovat tottuneet olemaan passattavana vuosikymmeniä.

Kyllä minulla (40v) on avain lapsuudenkotiini. Vanhemmillani ei ole avainta meille. En koskaan käy kysymättä, yleensä pyynnöstä kissaa ruokkimassa, ja silloin on sovittu, että perheemme saa syödä jääkaapista mitä vain. On siis noin tunnin ajomatkan päässä. Yleensä olemme yötä, jos kissavahtia kysytään esim viikonlopuksi.

Minulla on jo aikuisia lapsia, jotka eivät asu enää kaikki kotona ja heillä on avaimet tänne meille. Eivät kuitenkaan tule meille ilmoittamatta. Eivätkä mene itse jääkaapille. Mutta sanon aina, että sieltä saa ottaa mitä haluaa.

Meille tämä asunto ei ole lasten lapsuudenkoti. Toinen asuu eri maakunnassa, joten ei tietämättä tule ja on päivätyössäkin, joten ei voi tullakaan kuin lomilla ja viikonloppuna. Samalla paikkakunnalla asuvalla on avain, mutta hän tulee vain sovitusti. Ei oikeastaan tule kovinkaan usein edes kutsumatta, ainoastaan jos hänellä on joku lääkärikäynti, saattaa kysyä voiko tulla meille odottelemaan. Hän kyllä käy sitten jääkaapilla ja "omalla kaapillaan", kun on sanottu että ota vaan ja jääkaapista aina kysyy, saako ottaa. Hänellä on erityisruokavalio ja hänen ruokansa ovat omassa kaapissaan.  Miksi meillä näin, on syy se, että lapsesta asti on opetettu kysymään lupa ja opetettu, mitä saa ottaa kysymättä. Aikuisia on vaikeampi kasvattaa kuin lapsia - tämän huomaan siitä, että adhd-veljeäni ei juurikaan kasvatettu ja se homma oli jo pikkusiskona minulla. Olen ottanut ihan helkutisti oppia omien vanhempieni virheistä.  

45 lisää, että me asumme kävelymatkan päässä sairaalalta, missä tuo toinen lapsi välillä käy sairautensa vuoksi, hän asuu vähän kauempana ja tässä kaupungissa bussiliikenne on aika heikkoa. 

Mun 18 v muualla asuva nuori saa kyllä kulkea omilla avaimillaan kotiini, mutta yleensä tiedänkin etukäteen, milloin on tulossa paikkakunnalle. En osaa ajatella, miten suhtautuisin, jos nuori asuisikin samalla paikkakunnalla ja pystyisi piipahtamaan kotona milloin tahansa. Ehkä toivoisin tietäväni silloinkin etukäteen, milloin on tulossa, tosin ovikelloa ei tarvitse tuolloin soittaa, vaan saa tulla ihan omilla avaimilla kotiin. Mulla kun on omakin elämä eikä olisi kiva tulla yllätetyksi :-D

Minulla on avaimet vanhan äitini luo, mutta aikuisella pojallani ei ole avaimia minun luokseni. Saa ne vasta, kun niitä tarvitsee.