3. lapsi mietinnassa, nyt 2v esikoinen ja vauva. Jaako nykyinen vauva liian vahalle huomiolle, kun esikoinen melkoisen vaativa ja jos viela uusi vauva tulisi? Ikaa alkaa olla jo...

Ja voin sanoa etta eka jai liian vahalle huomiolle kun toinen syntyi.

Nyt puhun sen klassisen 3 vuoden ikaeron puolesta.

ei sitä liikaa kannata suunnitella ja miettiä! jos haluat kolme lasta, niin ala yrittään! turhaan tommosia asioita murehditaan!

Terv. keskimmäinen lapsi jolla 1 vanhempi sisko ja 1v nuorempi sisko

Kyllä meillä on jokaiselle lapselle aikaa, kun sitä halutaan ja sen eteeen tehdään työtä (kalenteri ahkerassa käytössä :)). Tuo vajaa 3v on lievä erityislapsi, mutta kyllä sen asian kans on oppinut elämään ja tälle kuopuksellekin on jäänyt hyvin aikaa vaikka välillä tuntuu, että talossa on 2 vauvaa yhtä aikaa.



Ei tää kaikille sovi ja ymmärrän kyllä jolla menee hermot, kyllä tää välillä on yhtä hullunmyllyä (varsinkin jos kaikilla känkkäränkkäpäivä menossa ja mikään ei auta ja jos itsekin on väsynyt). Mutta kyllä tämä rakasta puuhaa on ja tämä tekee elämästä elämän :) Nautin siis :)

Olen raskaana ja raskaus oli yllätys. Tulin siis raskaaksi pillereistä huolimatta. Ikäeroa tulee lapsille tasan 2 vuotta ja olen vähän jännittynyt miten pärjätään/miten esikoinen kokee vauvan. Olin aina ajatellut että haluan 3-4 vuoden ikäeron, mutta luonto päätti toisin.



Olen onnellinen kyllä raskaudesta, mutta välillä iskee paniikki kun ikäero jää noin pieneksi..

kaksi vuotta. Olen kyllä kokenut riittämättömyydentunteita, kun en ole pystynyt vastaamaan vauvan tarpeisiin yhtä hyvin kuin esikoisen vauva-aikana. Mutta vielä paljon enemmän olen kokenut vaikeaksi sen, että esikoinen on joutunut joustamaan ihan liikaa, hän on kuitenkin vasta 2,5v.



utta kun vaihtoehtona on vauva, joka ei osaa joustaa yhtään tai sitten erittäin hyvin puhuva ja puhetta ymmärtävä esikoinen, joustoa hakee sitten siitä päästä. Muttamutta, eipä silti ole nyt puolen vuoden aikana ollut päivää, jolloin jompi kumpi lapsista on joutunut odottamaan jotain hoitamista niin, että itkee oikein kovasti. :-(



Itsekin pähkäilen, pitäiskö kolmas tehdä samalla välillä ja sitten pistää piuhat kiinni. Mutta enemmän kuin tuota " keskimmäistä" , käy minun siinä tapauksessa sääli esikoista, joka silloinkin on vanhin ja joustamiskykyisin, hänen tarpeistaan tingittäisi luultavasti silloinkin eniten. Ja nelivuotiaskin on tosi pieni vielä, kun asiaa oikein miettii.

että keskimmäinen lapsi jää huomiotta. Ainakin meidän perheessä oli tismalleen näin. Esikoinen sai aurata tien ja kuopus taas meinasi jäädä kokonaan sinne uuninpankolle äidin helmoihin. Minä olen keskimmäinen ja sain olla koko lailla rauhassa aina.

Ei ole tarkoitus mitenkään udella tai loukata, mutta on ruvennut pistämään silmään, että hirmu moni puhuu " erityislapsista" . Mitä se oikein tarkoittaa?