Helsingissä ei ole jäljellä koulutettuja miehiä!

Olen tohtoriksi väitellyt sinkkumies 48 v. Mistä sinut tavoittaa ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oon kokeillut - Tinder on naiselle aika apea, koulutettuja miehiä on vähän, varsinkin kun ikää tulee lisää. Joskus oon miettinyt, miltä Tinder näyttää stadilaiselle miehelle (luultavasti karkkikaupalta, joka on täynnä naisia)

ap

Eikös tinderissä ole selvä enemmistö miehiä, joten tuskin ihan näinkään...

Kyllä, Tinderissä on neljä kertaa enemmän miehiä kuin naisia.

Sen takia en oikein edes pysty käsittämään miten luokattoman surkea sellaisen naisen täytyy olla, joka ei pysty tinderistä itselleen miestä löytämään.

No suurin osa niistä miehistä on liian rumia tai muuten vaan kelpaamattomia.

N25

Olet varmasti oikeassa. Mutta miksi sinä olet niin surkea ettet kykene saamaan sellaista miestä joka ei ole "liian ruma tai muuten vaan kelpaa maton". Jos olisit laadukkaampi, niin saisit kumppanin.

Reseptini sinulle: ruokavalio kuntoon ja enemmän kyykkyjä salilla, niin ehkäpä joku niistä hyvistä miehistä valitsee sinut. Tsemppiä!

Kroppani on kunnossa. Olen s kokoa.

Olet siis kääpiökasvuinen? Luulen, että meillä korkeastikoulutetuilla miehillä yleisin preferenssi on sellainen mallityyppinen nainen, eli vähintään 170 cm (mutta alle 180) pituus. 

t. mies, DI, VTM

Vierailija kirjoitti:

Naisen ulkonäössä miehiä kiinnostaa ennen muuta peppu, mitä isompi, sitä parempi. Tissien koolla ei ole useimmille juurikaan merkitystä.

Kyllä normaali suomalainen nainen on yhä vahvoilla. Hänhän on rintava, reitevä ja persevä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Jos miettii mainitsemiasi ominaisuuksia, niin kyllähän ne ovat yliedustettuina juuri akateemisissa miehissä. Akateeminen tutkinto ei valmistu ilman päättäväisyyttä ja johtajista suurin osa on akateemisia. Lisäksi johtajuutta vaaditaan usein esim. opettajilta, vaikka heillä ei alaisia varsinaisesti olekaan. Akateemiset tienaavat keskimäärin paremmin kuin matalammin kouluttautuneet ja ovat taitavampia raha-asioissa, mikä tuo taloudellista turvaa. Lisäksi akateemiset miehet ovat vähemmän impulsiivisia.

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilman jäävät naiset joilla on vaatimuslista mutta ei mitään tarjottavaa parisuhdemielessä. Halutaan suunitelmien mukainen mies oikealla statusarvolla ja ulkonäöllä todisteeksi että ollaan saavutettu jotain elämässä.

Juuri tapasin yhden miehettömän akateemisen naisen. Ja huom, kyseessä on oikeastaan kiva ihminen, ei sellainen ylimielinen ja laskelmoiva nirppanokka kuin ap.

Mutta:

- miehen oltava akateeminen, koska hänkin

- on n. 175cm pitkä. Vain pitkä mies käy

- on mielestään vahva, vain roteva mies käy

- miehekäs pitää olla

- ja tietysti sosiaalinen, hauska, jne

Nainen itse on sellainen maatalon emäntä-tyylinen, vähän töksäyttelijä. Oikein kiva tomera nainen monellekin miehelle, mutta haluamiinsa top 5% miehiin ei paukut riitä.

Aika kova vaatimuslista: Akateeminen, pitkä, voimakasrakenteinen, miehekäs ja hauska.

Mikähän osuus miehistä hänen ikäluokassaan täyttää nuo ehdot? 1%?

Suurin piirtein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naisen ulkonäössä miehiä kiinnostaa ennen muuta peppu, mitä isompi, sitä parempi. Tissien koolla ei ole useimmille juurikaan merkitystä.

Kyllä normaali suomalainen nainen on yhä vahvoilla. Hänhän on rintava, reitevä ja persevä.

Mutta jos AP ja tuo ketjussa kirjoitteleva, koiran hankkinut N25 ovat ns. normaaleja suomalaisia naisia, niin kannattaa katsella normaaleja suomalaisia miehiä eikä kaupungin komistuksia.

Ulkonäkö vaikuttaa oikeasti paljon, pariskunnat on yleensä samaa tasoa ulkoisesti. Poikkeukset harvinaisia.

Akateeminen loppututkinto on nykyään sen verran yleistä, että se ei itsessään tuo ihmeempää statusta. Toista oli vielä 50 vuotta sitten ja sitä aikaisemmin. Tuotti palkallisestikin rividuunareihinkin nähden hyvin. Opiskelu kannatti silloin paremmin kuin nyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Jos miettii mainitsemiasi ominaisuuksia, niin kyllähän ne ovat yliedustettuina juuri akateemisissa miehissä. Akateeminen tutkinto ei valmistu ilman päättäväisyyttä ja johtajista suurin osa on akateemisia. Lisäksi johtajuutta vaaditaan usein esim. opettajilta, vaikka heillä ei alaisia varsinaisesti olekaan. Akateemiset tienaavat keskimäärin paremmin kuin matalammin kouluttautuneet ja ovat taitavampia raha-asioissa, mikä tuo taloudellista turvaa. Lisäksi akateemiset miehet ovat vähemmän impulsiivisia.

eri

Hassua tässä on etä naiset aina valittavat yleistämisestä ja huomauttavat että kyse on yksilöistä.

Silti nainen perustelee akateemisuusvaatimustaan sillä että akateemiset miehet keskimäärin ovat sitä ja tätä verrattuna matalammin koulutettuihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Näin nelikymppisenä miehenä ja jo pitkän parisuhteen eläneenä, ymmärrän pointtisi, mutta samalla tajuan, etten halua olla kenenkään vaatimusten täyttäjä. Tarkoitan sitä, että työni ja muu elämäni vie aikaa ja energiaa, mutta sitten vapaa-ajalla haluan olla ihan miten itseäni huvittaa. Siksi mukautuminen jonkun naisen johtajaksi ja hänen päätöksiensä tekijäksi ei vain houkuta. Päättäköön itse. Siksi olen jättänytkin deittailun. Liian raskasta.

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, mutta voi tätä asiaa varmaan tuostakin näkökulmasta ajatella. Se liika myötäilevyys ja roolien samankaltaisuus tappaa mielestäni kuitenkin suhteen. Itselleni kyse on asenteesta mikä miehestä huokuu tai sitten ei. Saan koko päivän töissä vetää erilaisia projekteja ja kotona paimentaa lapsia niin kotona kaipaan että mies on (ihannetilassa) mies ja että siellä voi olla eri roolissa. Lisäksi ihmisillä on ulkoisesti joku tyyppi mikä miellyttää omaa silmää ja niin itsellänikin. 

Kaveripiirissäni on yksi 25-30-vuotiaana miehettömyyttään ulisssut DI-nainen, nyt 30+ hän on ollut jo useamman vuoden onnellisesti parisuhteessa söpön AMK-inssin kanssa.

Eli ei kannata jäädä jumiin siihen akateemisen komistuksen metsästykseen, kun onnen voi löytää söpön AMK-miehen kanssakin.

Lähipiiristä yksi komea ja perusfiksu 25v putkimies muutti juuri yhteen 27v juristinaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Jos miettii mainitsemiasi ominaisuuksia, niin kyllähän ne ovat yliedustettuina juuri akateemisissa miehissä. Akateeminen tutkinto ei valmistu ilman päättäväisyyttä ja johtajista suurin osa on akateemisia. Lisäksi johtajuutta vaaditaan usein esim. opettajilta, vaikka heillä ei alaisia varsinaisesti olekaan. Akateemiset tienaavat keskimäärin paremmin kuin matalammin kouluttautuneet ja ovat taitavampia raha-asioissa, mikä tuo taloudellista turvaa. Lisäksi akateemiset miehet ovat vähemmän impulsiivisia.

eri

Nämä ovat ihan totta ja kyllä itsellänikin on tämänkaltaisia havaintoja. Silloin alle 30-vuotiaana kun deittailin niin ehkä juurikin tuosta syystä deittailin enimmäkseen akateemisia mutta muitakin miehiä. Johtajuutta on kuitenkin muissakin ammattiryhmissä ja toisinaan jopa enemmän, kuten poliiseilla, palomiehillä, sotilailla tai ihan jotakin käytännön hommaa tekevällä sosiaalisesti lahjakkaalla tyypillä kuten jollain rakennusmiehellä tms. Yllättävän moni akateeminen esim. juristimieskin on melko hissukka, sama ekonomeissa, insinööreissä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Näin nelikymppisenä miehenä ja jo pitkän parisuhteen eläneenä, ymmärrän pointtisi, mutta samalla tajuan, etten halua olla kenenkään vaatimusten täyttäjä. Tarkoitan sitä, että työni ja muu elämäni vie aikaa ja energiaa, mutta sitten vapaa-ajalla haluan olla ihan miten itseäni huvittaa. Siksi mukautuminen jonkun naisen johtajaksi ja hänen päätöksiensä tekijäksi ei vain houkuta. Päättäköön itse. Siksi olen jättänytkin deittailun. Liian raskasta.

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, mutta voi tätä asiaa varmaan tuostakin näkökulmasta ajatella. Se liika myötäilevyys ja roolien samankaltaisuus tappaa mielestäni kuitenkin suhteen. Itselleni kyse on asenteesta mikä miehestä huokuu tai sitten ei. Saan koko päivän töissä vetää erilaisia projekteja ja kotona paimentaa lapsia niin kotona kaipaan että mies on (ihannetilassa) mies ja että siellä voi olla eri roolissa. Lisäksi ihmisillä on ulkoisesti joku tyyppi mikä miellyttää omaa silmää ja niin itsellänikin. 

Tuossa se ongelma taitaakin olla. Sekä mies että nainen nykypäivänä haluaa työn vastapainoksi olla jotain ihan muuta. Entä jos molemmat vetää töissänsä erilaisia projekteja? Kumpaakaan ei enää kiinnosta tehdä niitä mahtavia päätöksiä vielä vapaa-ajallakin, vaan haluavat heittää aivot narikkaan ja antaa jonkun muun päättää välillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaveripiirissäni on yksi 25-30-vuotiaana miehettömyyttään ulisssut DI-nainen, nyt 30+ hän on ollut jo useamman vuoden onnellisesti parisuhteessa söpön AMK-inssin kanssa.

Eli ei kannata jäädä jumiin siihen akateemisen komistuksen metsästykseen, kun onnen voi löytää söpön AMK-miehen kanssakin.

Lähipiiristä yksi komea ja perusfiksu 25v putkimies muutti juuri yhteen 27v juristinaisen kanssa.

Puolituttu naissähköasentaja meni naimisiin miesopettajan kanssa.

Onko mitään niin epämiellyttävää kuin omaa korkeakoulutustaan tuputtava nainen

Eihän kukaan täyspäinen asu Helsingissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Näin nelikymppisenä miehenä ja jo pitkän parisuhteen eläneenä, ymmärrän pointtisi, mutta samalla tajuan, etten halua olla kenenkään vaatimusten täyttäjä. Tarkoitan sitä, että työni ja muu elämäni vie aikaa ja energiaa, mutta sitten vapaa-ajalla haluan olla ihan miten itseäni huvittaa. Siksi mukautuminen jonkun naisen johtajaksi ja hänen päätöksiensä tekijäksi ei vain houkuta. Päättäköön itse. Siksi olen jättänytkin deittailun. Liian raskasta.

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, mutta voi tätä asiaa varmaan tuostakin näkökulmasta ajatella. Se liika myötäilevyys ja roolien samankaltaisuus tappaa mielestäni kuitenkin suhteen. Itselleni kyse on asenteesta mikä miehestä huokuu tai sitten ei. Saan koko päivän töissä vetää erilaisia projekteja ja kotona paimentaa lapsia niin kotona kaipaan että mies on (ihannetilassa) mies ja että siellä voi olla eri roolissa. Lisäksi ihmisillä on ulkoisesti joku tyyppi mikä miellyttää omaa silmää ja niin itsellänikin. 

Tuossa se ongelma taitaakin olla. Sekä mies että nainen nykypäivänä haluaa työn vastapainoksi olla jotain ihan muuta. Entä jos molemmat vetää töissänsä erilaisia projekteja? Kumpaakaan ei enää kiinnosta tehdä niitä mahtavia päätöksiä vielä vapaa-ajallakin, vaan haluavat heittää aivot narikkaan ja antaa jonkun muun päättää välillä.

Varmasti tämä nyky-yhteiskunta aiheuttaa ongelmia parisuhdedynamiikalle mm. siksi, että taloussyistä useimmiten vaaditaan molempien työssäkäyntiä, työt vaativat paljon jne. Mies kuitenkaan harvoin omaksuu sitä feminiinisempääkään roolia eli mies ei ole hoivaava, välittävä, empaattinen jne. ja oma kokemus on, että moni mies haluaisi vain heittäytyä sohvalle työpäivän jälkeen. Kaikille miehille se maskuliinisempi rooli ei tule niin luonnostaan mutta kaikkea voi opetella. Joillekin ei ehkä ollenkaan. Tästä kuitenkin usein näyttää seuraavan, että nainen alkaa ottaa suhteessa miehisempää roolia ja tuhon tie on valmis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ekonomi ja työskentelen rahoitusalalla. Minun mielestä korkeasti koulutetut naiset on niin nenä pystyssä, että mielummin huvittele ihan vaikka hoitsujen ja ns. suorittavaa työtä tekevien naisten kanssa.

On mulla toki vaatimuslista naisille olemassa.

Olen itse OTK & KTM nainen ja samaa mieltä, monet naiset joiden kanssa opiskelin olivat tosi erikoisia hienostelijoita. Miehet sitten ovat monet epämiehekkäitä. On poikkeuksia molemmissa sukupuolissa, mutta ei se akateemisuus ole mikään automaatti parisuhdekyvykkyydelle tai kiinnostavuudellekaan. 

Mitä tarkoitat epämiehekkäällä?

Tarkoitan sitä, että moni akateeminen mies ei ole ollenkaan maskuliininen millä nyt tässä viittaan ominaisuuksiin kuten päättäväisyys, johtajuus, turvallisuus/suojelevuus jne. Tavoitteellisuus suurelta osalta akateemisista löytyy kyllä. Osalta puuttuu tämä miehekkyys, mikä osaltaan synkkaa se kanssa että mies on "kiva" mutta siihen se jää. Nainen ei myöskään usein halua miestä, joka joustaa joka suuntaan eikä olla ns. mies suhteessa. Tässä on makueroja, osa pitää kun mies kulkee puku päällä ja näin moni akateeminen tekeekin, mutta varsinkaan jos suhde yhtään etenee pitäisi olla annettavaa henkisellä tasolla. Moni ystäväni on näitä kuvaillut niin, että miehellä ei ollut omia kavereita, suostui aina kaikkeen jne. Itsellä korostui sellainen perässä vetämisen fiilis, päättämättömyys, avuttomuus käytännönasioissa jne. Makuja on kuitenkin monia mutta itse olen niitä tyyppejä, jonka mielestä mies saisi olla mies ja nainen olla nainen. Makuja on kuitenkin monia. 

Itsekin nuorempana pidin tärkeänä, että mieskin oli akateeminen. Jos joskus vielä palaan sinkkumarkkinoille niin akateemisuus ei välttämättä ole kummoinen valtti eikä miehenikään ole akateeminen. Olen nyt reilut 40v.

Näin nelikymppisenä miehenä ja jo pitkän parisuhteen eläneenä, ymmärrän pointtisi, mutta samalla tajuan, etten halua olla kenenkään vaatimusten täyttäjä. Tarkoitan sitä, että työni ja muu elämäni vie aikaa ja energiaa, mutta sitten vapaa-ajalla haluan olla ihan miten itseäni huvittaa. Siksi mukautuminen jonkun naisen johtajaksi ja hänen päätöksiensä tekijäksi ei vain houkuta. Päättäköön itse. Siksi olen jättänytkin deittailun. Liian raskasta.

Ei nämä asiat ole niin mustavalkoisia, mutta voi tätä asiaa varmaan tuostakin näkökulmasta ajatella. Se liika myötäilevyys ja roolien samankaltaisuus tappaa mielestäni kuitenkin suhteen. Itselleni kyse on asenteesta mikä miehestä huokuu tai sitten ei. Saan koko päivän töissä vetää erilaisia projekteja ja kotona paimentaa lapsia niin kotona kaipaan että mies on (ihannetilassa) mies ja että siellä voi olla eri roolissa. Lisäksi ihmisillä on ulkoisesti joku tyyppi mikä miellyttää omaa silmää ja niin itsellänikin. 

Tuossa se ongelma taitaakin olla. Sekä mies että nainen nykypäivänä haluaa työn vastapainoksi olla jotain ihan muuta. Entä jos molemmat vetää töissänsä erilaisia projekteja? Kumpaakaan ei enää kiinnosta tehdä niitä mahtavia päätöksiä vielä vapaa-ajallakin, vaan haluavat heittää aivot narikkaan ja antaa jonkun muun päättää välillä.

Varmasti tämä nyky-yhteiskunta aiheuttaa ongelmia parisuhdedynamiikalle mm. siksi, että taloussyistä useimmiten vaaditaan molempien työssäkäyntiä, työt vaativat paljon jne. Mies kuitenkaan harvoin omaksuu sitä feminiinisempääkään roolia eli mies ei ole hoivaava, välittävä, empaattinen jne. ja oma kokemus on, että moni mies haluaisi vain heittäytyä sohvalle työpäivän jälkeen. Kaikille miehille se maskuliinisempi rooli ei tule niin luonnostaan mutta kaikkea voi opetella. Joillekin ei ehkä ollenkaan. Tästä kuitenkin usein näyttää seuraavan, että nainen alkaa ottaa suhteessa miehisempää roolia ja tuhon tie on valmis.

Siis kuka sukupuoleen katsomatta ei haluaisi heittäytyä sohvalle työpäivän jälkeen?

Luuletko oikeasti, että tuo on joku vain miesten ominaisuus? OMG.

Hirveää haukkumista aloittajalle. Teillä miehillähän ei ole mitään vaatimuksia naiselle esimerkiksi ulkonäön suhteen, mikä on kyllä pinnallisempi vaatimus kuin toive suunnilleen samasta koulutustasosta (kun aloittajaa pinnalliseksi haukutte)?

Vaikka koulutus ei ole mikään tae ihmisen fiksuudesta ja parisuhde voi olla erittäin onnistunut hyvin eritasoiset koulutukset hankkineiden ihmisten välillä, niin on silti ihan ymmärrettävää, että korkeasti koulutettu ihminen toivoo kumppania toisten korkeakoulutettujen joukosta. Tällä palstalla kuitenkin naisten kriteerit miehelle, olivat ne millaisia tahansa, ovat mieskirjoittajien mielestä aina vääriä ja vihaan oikeuttavia.

Terveisin täysin kouluttamaton nainen

Vierailija kirjoitti:

Koneinssejä kabulista?

Tai avaruuslääkäreitä Lähi-Idästä.

"Akateemiset" naiset tuntuvat monesti ajattelevan, että tuo tekee heistä jotenkin arvokkaampia tai parempia ihmisiä kuin muut ja heitä pitäisi katsoa jotenkin ylöspäin. Ei kiitos. "Akateemisena" miehenä haluan jalat maassa olevan naisen. Ihmisarvo on kaikilla sama riippumatta koulutuksesta, ulkonäöstä tai muista ominaisuuksista. Ylpeys ja koppavuus, joilla monet akateemksen naiset on kyllästetty, on ehdoton ei.