Nainen, miksi et halua ajaa autoa?

Yhdyn siihen kuoroon, joka laulaa miehen arvosteluja.

Ajan autoa tosi mielelläni, mutta miestä en mieluusti ota kyytiin. Silloin, kun mennään johonkin yhdessä, yritän aina saada miehen kuskiksi, ja useimmiten se onnistuu. En jaksa kuunnella hänen "neuvojaan". Onneksi niitä on nykyään yhä vähemmän, koska osaan ennakoida tilanteet, joissa niitä tulisi. Mutta se tekee ajamisesta stressaavaa, kun keskityn liikaa siihen, että ajan sellaisella tyylillä, joka ei miestä ärsytä. Liikenne on kuitenkin huomioitava asia nro 1.

Joku sanoo, että sellaiset miehet arvostelevat, jotka ovat itse huonompia kuskeja. No, mieheni on itse minusta erittäin hyvä kuski, hyvin rauhallinen, muttei liian varovainen, osaa käsitellä autoa myös tiukassa paikassa ja vaikealla kelillä, on kohtelias muille tielläliikkujille, päästää jalankulkijan yli tien, huomaa pyöräilijät ja tuntee heidän oikeutensa, ei kiroile eikä räyhää, ei kiihdyttele ja jarruttele vaan ajaa tasaisesti. Hänen kyydissään on miellyttävää matkustaa. Olen ottanut hänestä oppia ja ajan itsekin nykyään varsin tasaisesti.

Ainoa, missä mies on minua selvästi huonompi, on pysäköinti, varsinkin taskuparkkeeraus. Se ei mieheltä onnistu oikein millään! Hän on maalaiskylän kasvatti ja ajanut ajokorttinsa jossain pikkukaupungissa, ja itse olen Stadin friidu, tottunut ajamaan Helsingin keskustassa ja peruuttamaan nopeasti pieneen tilaan kadunvarressa. Ajokortti ollut 80-luvun lopulta, ja edelleen ajaminen on minulle mieluisaa puuhaa, tykkään kovasti siitä. Nykyään ajetaan vain, kun on johonkin asiaa, nuorena kruisailtiin huvin vuoksi.

Ap, kyllä meitä löytyy, jotka ajamme mielellämme. Tykkään ajaa ja rentoudun auton ratissa musiikkia kuunnellen. Täällä Ei toimi julkiset. Olen ajanut vuodesta 1991. Vielä ei kyllästytä.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että riippuu paljon asuinpaikasta myös. Maaseudulla kortti on niaselle myös aika välttämätön. Itse pelkäsin aluksi ajamista ja lykkäsin kortin hankkimista 19 vuotiaaksi. Sitten totesin että pakko se on hankkia. Nykyään teen työtä jossa ajokortti on välttämätön ja tykkään ajamisesta:)

Maaseudulla asuessa ajelin mopolla, mitään korttia tartte 😃

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että ajan kolarin.

Jonkin verran ajan autoa ja joka kerta pelkään ihan älyttömästi, että autolle sattuu jotain. Ihan riippumatta olisinko syypää minä vai joku muu.

Järjetön pelko, mutta en pääse siitä yli.

Tämä. Satunnaisesti (ehkä kerran vuodessa) ajoin ennen kun noin vuosi sitten ostin auton itselleni. Joka kerta saan pakottaa itseni ajamaan. Pelkään että ajan jonkun päälle tai muuten vaan kolaroin autoa. Parkkipaikat painajainen. Halleihin en edes mene. Viime talvena en ajanut yhtään. Se pelko ei vaan tunnu häviävän vaikka kuinka yritän ajaa.

Oma auto on minulle hyvin tärkeä asia. Vapaus, itsemääräämisoikeus, mahdollisuus huolehtia lapsista ja kuljettaa heitä. Silti istun mielummin kyydissä jos mennään miehen kanssa jonnekin. Istuskelen rauhassa ja katselen maisemia. Asumme Helsingissä ja köytän paljon myös julkisia. Silti tulee usean kerran viikossa tilanne että lähden autolla esim uimahalliin, mökille, työmatkalle tai aikuisia lapsia tapaamaan.

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että riippuu paljon asuinpaikasta myös. Maaseudulla kortti on niaselle myös aika välttämätön. Itse pelkäsin aluksi ajamista ja lykkäsin kortin hankkimista 19 vuotiaaksi. Sitten totesin että pakko se on hankkia. Nykyään teen työtä jossa ajokortti on välttämätön ja tykkään ajamisesta:)

Maaseudulla asuessa ajelin mopolla, mitään korttia tartte 😃

Kolme lasta ja kauppakassit mopon tarakalla ei kuulosta hyvältä ....

Vierailija kirjoitti:

Huvipuistohullu kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että riippuu paljon asuinpaikasta myös. Maaseudulla kortti on niaselle myös aika välttämätön. Itse pelkäsin aluksi ajamista ja lykkäsin kortin hankkimista 19 vuotiaaksi. Sitten totesin että pakko se on hankkia. Nykyään teen työtä jossa ajokortti on välttämätön ja tykkään ajamisesta:)

Maaseudulla asuessa ajelin mopolla, mitään korttia tartte 😃

Kolme lasta ja kauppakassit mopon tarakalla ei kuulosta hyvältä ....

Ei mulla oo lapsia, ja kauppatavarat kulkee repussa.

Koska autossa istumisasento tuottaa kipua. Ja koska autoilu on epäekologista

Ai miten niin en muka halua? Ajan autoa suunnilleen päivittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelkään, että ajan kolarin.

Jonkin verran ajan autoa ja joka kerta pelkään ihan älyttömästi, että autolle sattuu jotain. Ihan riippumatta olisinko syypää minä vai joku muu.

Järjetön pelko, mutta en pääse siitä yli.

Tämä. Satunnaisesti (ehkä kerran vuodessa) ajoin ennen kun noin vuosi sitten ostin auton itselleni. Joka kerta saan pakottaa itseni ajamaan. Pelkään että ajan jonkun päälle tai muuten vaan kolaroin autoa. Parkkipaikat painajainen. Halleihin en edes mene. Viime talvena en ajanut yhtään. Se pelko ei vaan tunnu häviävän vaikka kuinka yritän ajaa.

Minun suurin pelkoni ovat peurat. Ja ihmisetkin. Kesällä ajoin jonkin verran, en paljon, mutta nyt se taas loppuu. Päivällä ajan niin pitkään kuin kesärenkailla turvallisesti pärjää, mutta ilta-ajamisen lopetin jo. Meillä päin ei ole katuvaloja, mutta peuroja sitäkin enemmän, ja koiran ulkoiluttajia ilman heijastinliivejä.

Ajoin kortin 18-vuotiaana ja melkein heti sen jälkeen muutin kaupunkiin opiskelemaan enkä tarvinnut ajotaitoa seuraaviin 35 vuoteen, joten jouduin aloittamaan ajamisen ihan alusta muutettuani tänne maalle. Onneksi on etätyö niin, että toimistolla ei tarvitse käydä kuin noin kerran kahteen viikkoon. Talvella käytän julkisia tai sovitellaan menot niin, että pääsen puolison kyydillä. Oma autoni otetaan pois vakuutuksesta talven ajaksi.