Nainen, miksi et halua ajaa autoa?

Kun ajoin, aina painostettiin kuskiksi. Oli ankeaa katsella kaikki viikonloppuillat selvinpäin humalaisia. Kun en aja, ei tarvi tuotakaan sietää.

Vierailija kirjoitti:

En vain enää uskalla ajaa. Minulla on ollut kortti 20 vuotta, mutta en ole koskaan omistanut autoa eli olen ajanut tosi vähän ja nyt vanhemmiten kynnys ajaa on erittäin korkealla.

Nyt vaan liikenteeseen!

Ajat hiljaisina aikoina ensin. Vanhuksena olet kiitollinen että helppo liikkumismahdollisuus.

Ap

Mun puolesta voisin polkaista tästä just nyt vaikka Pohjois-Norjaan tai Välimerelle, kun vaan olisi lomaa ja rahaa bensaan ja majoituksiin. 

Ajan kyllä mutta vieraissa paikoissa aina ohi liittymästä/ risteyksestä mihin piti kääntyä, tutut reitit jees.

Haluaisin. Mutta minulla on migreenitaipumus jossa voi tulla näköongelmia koska tahansa tai ei voi katsoa maisemaa, kirkkaita valoja. Tummennetut lasit eivät auta tarpeeksi tai verensokerintasaus. Lisäksi voisin laittaa paniikissa silmät kiinni, jos on paha tilanne (nähän pitää pitää auki) ja vaipua muutenkin ajatuksiin, transsimaiseen ajatteluun. Pelkään tuota kovaa vauhtia jolla kaikki ajavat, en tajua sitä kiihdyttelyä, kukaan ei selitä sitä. Osa autoista törveltää liikenteessä, rekatkin. Ei ole varaa korttiin ja autoon myös, se vaatisi uraputken tai tasaiset tulot. Autokoulu voisi olla vaikea, ellen opettele etukäteen kirjasta ja niiden pitäisi pysyä muistissa - en muista nyt aiemmin opeteltua erikoisliikennemerkkiä nähdessäni sellaisen, koska niitä on niin monta erilaista. Muistan muut asiat hyvin, ehkä panikoin. On myös muita vaivoja ja lisäksi kivuliaat naisten vaivat, kylmä auto voisi tuoda kipuja elimistöön nopeasti poikkeustilanteessa - pitäisi olla aikamoiset selviytymispakkaukset ja lämmikkeet. Naisen elämä on hankalaa joskus.

Vierailija kirjoitti:

En osaa vastata kuin omasta puolestani: joudun työn puolesta ajamaan niin paljon, että jos joku toinen menee mielummin rattiin, istun ihan mielellään vaan kyydissä.

Ja tähän pinoon minäkin.

Vierailija kirjoitti:

Eikö sua ärsytä, ettet ole vapaa menemään ja tulemaan?

Kuten liikenne ruuhkassa?

Mä en saa mitään erityistä ajamisesta. Se on ihan automaattista toimintaa, kun ihan riittävästi tullut ajettua. Se miksi en välttämättä halua ajaa johtuu juurikin tuosta automaattisesta moodista mihin menen ratissa jos ajan vähänkään pidempään, jolloin yritän skarpata, että jaksan kiinnittää riittävästi huomioita ympäristön tapahtumiin, erityisesti niihin yllättäviin tilanteisiin. Eli onhan se rasittavaa yrittää olla niin valppaana koko ajan kuin ajaminen oikeasti vaatisi ja kun vaan istuu ajamassa ratin takana, niin aika puuduttavaa se on.

Vierailija kirjoitti:

Se on tylsää.

Tämä

Kun sain kortin, mies aina arvosteli repsikan paikalta milloin mitäkin. Tämä johti siihen, että en halunnut ajaa. Miestä ärsytti suunnattomasti tämä. Joskus jopa mollasi. Sanoin , että kuljen mielummin bussilla eikä se ole itselleni ongelma. Olin ajamatta liki 5 vuotta kunnes taas uskalsin rattiin. En edelleenkään ajan pitkiä matkoja, enkä lähde mielelläni esim parkkihalleihin tai paikkoihin, joissa on ahdasta pysäköidä. En tiedä pääseekö tästä pelosta koskaan eroon , mutta ainakin jotakin asioita pystyn hoitamaan autoillen. Motarille en mene.

En halua huvin vuoksi saastuttaa ja kuluttaa luonnonvaroja. Sitä tapahtuu ihan liikaa jo välttämättömissäkin toimissa.

Se on samaan aikaan maailman tylsintä ja muiden tiellä liikkujien takia stressaavinta puuhaa mitä tiedän.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kortin, mies aina arvosteli repsikan paikalta milloin mitäkin. Tämä johti siihen, että en halunnut ajaa. Miestä ärsytti suunnattomasti tämä. Joskus jopa mollasi. Sanoin , että kuljen mielummin bussilla eikä se ole itselleni ongelma. Olin ajamatta liki 5 vuotta kunnes taas uskalsin rattiin. En edelleenkään ajan pitkiä matkoja, enkä lähde mielelläni esim parkkihalleihin tai paikkoihin, joissa on ahdasta pysäköidä. En tiedä pääseekö tästä pelosta koskaan eroon , mutta ainakin jotakin asioita pystyn hoitamaan autoillen. Motarille en mene.

Tuo on aika sairasta, että jotkut miehet näjee jopa autoilun mahdollisuutena käyttää valtaa naisiin.

Ap

Ajelen kyllä itsekseni työmatkat mennen tullen, mutta miestä en tykkää ottaa kyytiin, koska hän käyttäytyy hysteerisesti. Varo nyt! Älä nyt törmää tuohon liikennemerkkiin! Varo nyt noita jalankulkijoita! - Ja minä kun olen äärimmäisen rauhallinen ajaja mieheen verrattuna, joka ajaa aina vähintäänkin pientä ylinopeutta. Koskaan en ole kolaria ajanut, kortti ollut vuodesta 1997. 

Ajaminen on kivaa, mutta pelkään muita autoilijoita. Sellaisia jotka roikkuvat takapuskurissa, ohittelevat holtittomasti ja kouluttavat muita. 

Ei se ajaminen mikään vastenmielinen juttu ole, mutta parkkeeraaminen. Helsingissä ei aina helppo juttu. Olen myös sellainen että ulkoilen paljon. Lähden yhdestä paikasta ja päädyn toiseen. Autolla liikkuessa pitäisi aina tehdä rengaskierros ja se vaatii liikaa suunnittelua.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kortin, mies aina arvosteli repsikan paikalta milloin mitäkin. Tämä johti siihen, että en halunnut ajaa. Miestä ärsytti suunnattomasti tämä. Joskus jopa mollasi. Sanoin , että kuljen mielummin bussilla eikä se ole itselleni ongelma. Olin ajamatta liki 5 vuotta kunnes taas uskalsin rattiin. En edelleenkään ajan pitkiä matkoja, enkä lähde mielelläni esim parkkihalleihin tai paikkoihin, joissa on ahdasta pysäköidä. En tiedä pääseekö tästä pelosta koskaan eroon , mutta ainakin jotakin asioita pystyn hoitamaan autoillen. Motarille en mene.

Ei tosiaan mitenkään reilua mieheltä. Olisi hyvä saada mies ymmärtämään ettei tuollainen käytös ole Ok. Joten kannattaisi varmaan keskustella tuosta miehen kanssa.

Sitten tietysti jos on sellainen vähän ärsyttävämpi/tiukempi nainen kuin itse olen, niin miehen yrittäessä kommentoida olen käskenyt olla hiljaa tai kävellä. Ja olen sanonut tarvittaessa tarpeeksi tiukalla/kovalla äänellä ja periksiantamattomana varmasti niin, että on mennyt perille. Ei siis montaa kertaa ole aikanaan yrittänyt.

Pelko on tietyllä lailla ihan ymmärrettävää ja hyväksyttävää, mutta on huono jos se rajoittaa elämää.

En hallitse sen ääriviivoja, hyvä kun hallitsen kävellessä oman vartaloni.. Oisinpa minäkin voinut nuorena harjoitella jollain pellolla.

Tietenkin ajan omalla autollani, olen ainoa aikuinen taloudessani joten muita kuskeja ei ole edes käytettävissä. Auto on vapautta. Olen yh.

Vierailija kirjoitti:

Kun sain kortin, mies aina arvosteli repsikan paikalta milloin mitäkin. Tämä johti siihen, että en halunnut ajaa. Miestä ärsytti suunnattomasti tämä. Joskus jopa mollasi. Sanoin , että kuljen mielummin bussilla eikä se ole itselleni ongelma. Olin ajamatta liki 5 vuotta kunnes taas uskalsin rattiin. En edelleenkään ajan pitkiä matkoja, enkä lähde mielelläni esim parkkihalleihin tai paikkoihin, joissa on ahdasta pysäköidä. En tiedä pääseekö tästä pelosta koskaan eroon , mutta ainakin jotakin asioita pystyn hoitamaan autoillen. Motarille en mene.

Onkohan moni mies tuollainen? Oma mieheni ei ole eikä isäni. Ilmeisesti moni mies kritisoi kovasanaisestikin.

Sen sijaan itse saatan kyllä mainita vaihtamisesta isommalle vaihteelle ja ennakoivasta ajotavasta. En arvostele, mutta se turha kaasutus, kova jarrutus ja kaasutus ärsyttää, kun autokoulussa painotettiin nimenomaan taloudellista ajoa, ennakointia ja liikenteen lukua.