Mitkä näistä piirteistä verrattuna itseesi voisit hyväksyä miehessä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Mutta todellisuudessa keskenään pariutuvilla on usein suurin piirtein samanlainen omaisuus. Ei niin, että toisella on iso omaisuus ja toisella ei juuri mitään. Sellaiset parit ovat harvinaisia (en esimerkiksi itse tunne ainoatakaan). Varsinkin tämä koskee koulutettuja ihmisiä, duunariammateissa naiset ansaitsevat miehiä vähemmän.

Minusta se että omaisuuksissa on suuri ero ei ole hyvä idea. Siitä koituu monenlaista haittaa, joten mainitsinkin sen asiaksi, jota en katsoisi hyvällä, jos olisin kumppania etsimässä. Toisaalta en ymmärrä mistä edes löytäisin rutiköyhän kumppaniehdokkaan, koska en tunne sellaisia enkä tapaa missään.

Omaisuus ei sinänsä tee ihmisestä sen kummempaa mitä hän on, mutta vaikuttaa arjessa ja käytännössä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Me "opimme" sen, että sinä olet täynnä katkeruutta exääsi kohtaan ja olet joko värittänyt tarinaa tai sitten et. Oppimiseksi en kuitenkaan kutsu tietopläjäystä sinun ja exäsi suhteesta.

1. Lyhyempi

2. Hintelämpi

6. Vähemmän kunnianhimoinen ja määrätietoinen

7. Taitamattomampi käytännön töissä (rakentaminen, korjaaminen, ym)

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Mutta todellisuudessa keskenään pariutuvilla on usein suurin piirtein samanlainen omaisuus. Ei niin, että toisella on iso omaisuus ja toisella ei juuri mitään. Sellaiset parit ovat harvinaisia (en esimerkiksi itse tunne ainoatakaan). Varsinkin tämä koskee koulutettuja ihmisiä, duunariammateissa naiset ansaitsevat miehiä vähemmän.

Minusta se että omaisuuksissa on suuri ero ei ole hyvä idea. Siitä koituu monenlaista haittaa, joten mainitsinkin sen asiaksi, jota en katsoisi hyvällä, jos olisin kumppania etsimässä. Toisaalta en ymmärrä mistä edes löytäisin rutiköyhän kumppaniehdokkaan, koska en tunne sellaisia enkä tapaa missään.

Omaisuus ei sinänsä tee ihmisestä sen kummempaa mitä hän on, mutta vaikuttaa arjessa ja käytännössä.

Tuloeropareja on kyllä paljonkin.

Hassua kyllä, melkein kaikki sellaisia että mies varakkaampi. kts. tilasokeskuksen sivuilta jos et usko.

Hassu tilasto on sekin että miehen vaurastuminen pienentää avioeroriskiä, kun taas naisen vaurastuminen lisää sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Eli tästä lähtien omakohtaisia kokemuksia voi yleistää vapaasti? Nimittäin tähän saakka sitä ei ole hyväksytty. Aina, jos joku nainen on kirjoittanut, kuinka hänen parisuhteessaan jokin asia on toiminut, hänelle on ilmaistu, ettei yksittäistapauksella ole merkitystä.

Vierailija kirjoitti:

Lyhyen ja hoikan miehen dilemma:

Naisten mielestä uroksen on aina oltava naarasta isompi. Mitä pienempi naaras, sitä isompaa kokoeroa toivotaan.

Et siis voi tavoitella pitkiä naisia, rotevia naisia, lihaksikkaita naisia, jne.

Et myöskään voi tavoitella keskipituisia naisia, koska sitten pituuseroa ei olisi riitävästi.

"Katsele tosi lyhyitä ja pieniä naisia!1" on naisten ohje.

Eli 172cm miehen olisi katseltava 145-155cm naisia. Mutta et voi tavoitella hoikkia naisia, koska he ovat suosittuja ja haluavat ison miehen. Etkä kurvikaita naisia, koska he saavat harteikkaita miehiä.

Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tosi lyhyet ja pyöreät naiset, jotka tietysti toivoisivat nallekarhua mutta osalla jää luu, eli lyhyt ja hoikka mies, käteen. Sitten toivotaan että jospa se mies lopettaisi sen lenkkeilyn ja alkaisi syömään pullaa.

Otatko sinä tosiaan elämän/parinvalintaohjeesi tältä palstalta?

Toivon, etten itse koskaan enää jää sinkuksi, mutta jos jään, niin ei tule mieleenikään pyytää tämän palstan kirjoittajilta hyväksyntää sille, millaisista miehistä saan kiinnostua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Mutta todellisuudessa keskenään pariutuvilla on usein suurin piirtein samanlainen omaisuus. Ei niin, että toisella on iso omaisuus ja toisella ei juuri mitään. Sellaiset parit ovat harvinaisia (en esimerkiksi itse tunne ainoatakaan). Varsinkin tämä koskee koulutettuja ihmisiä, duunariammateissa naiset ansaitsevat miehiä vähemmän.

Minusta se että omaisuuksissa on suuri ero ei ole hyvä idea. Siitä koituu monenlaista haittaa, joten mainitsinkin sen asiaksi, jota en katsoisi hyvällä, jos olisin kumppania etsimässä. Toisaalta en ymmärrä mistä edes löytäisin rutiköyhän kumppaniehdokkaan, koska en tunne sellaisia enkä tapaa missään.

Omaisuus ei sinänsä tee ihmisestä sen kummempaa mitä hän on, mutta vaikuttaa arjessa ja käytännössä.

Tuloeropareja on kyllä paljonkin.

Hassua kyllä, melkein kaikki sellaisia että mies varakkaampi. kts. tilasokeskuksen sivuilta jos et usko.

Hassu tilasto on sekin että miehen vaurastuminen pienentää avioeroriskiä, kun taas naisen vaurastuminen lisää sitä.

Kyllä, tuloeropareja on, mutta ne ovat enimmäkseen duunaripareja niin kuin sanoin. Naiset ovat useammin matalapalkkaisia duunariammateissa.

Akateemisissa ammateissakin on jonkin verran tuloeroja palkoissa miesten hyväksi, mutta taustat (peritty omaisuus) eivät noissa tilastoissa näy lainkaan. Suomessahan myös naiset perivät vanhempansa. Ja joskus jo isovanhempansa. Tällaisia pareja tunnen useita eli olin tavatessamme huomattavasti miestäni varakkaampi - nyt tilanne on tasoittunut, koska mies on minua kovapalkkaisempi (ja ahkerampi myös).

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju/aihe. Olen positiivisesti yllättynyt siitä että aika moni on hyväksynyt listan asioita. Joskaan en voi tietää oletetaanko sitten että pitäisi olla aivan ihmeellinen muissa asioissa kompensoidakseen heikkouksia. Siis vaikka lyhyys ok, jos nimesi on V. Zelenskyi.

Saanko teiltä arvion lauantai-illan huviksi? Äänestäkää yläpeukku/alapeukku olisivatko piirteeni hyväksyttäviä? Ilta ei mene pilalle, odotukset eivät ole suuret :D

1. Lyhyempi
Olen 173cm. Mutta en halua erityisesti pituuseroa. Saa olla samanpituinen, lyhyempi tai pidempi...mutta toivoisin ettei pituusero ole naiselle se juttu.

2. Hintelämpi
Hoikka, eli hintelämpi kuin enemmistö ikäisistäni naisista. Joskin lihaksikkaampi kyllä.

3. Olennaisesti pienempituloinen (ei väliaikainen tilanne)
Palkkani on 3 500 eur/kk.

4. Olennaisesti matalammin koulutettu (ei väliaikainen tilanne)
AMK.

5. Tyhmempi
Olen keskivertoa älykkäämpi, mutta en poikkeuksellisen älykäs.

6. Vähemmän kunnianhimoinen ja määrätietoinen
Taidan olla alisuorittaja. Ammatti on vaativahko, mutta kunnianhimoinen ja määrätietoinen olisi pyrkinyt juristiksi tms, tai vähintäänkin esimieheksi. Olen melko vähään tyytyvä, joskin siinä on taustalla myös ideologisia syitä.

7. Taitamattomampi käytännön töissä (rakentaminen, korjaaminen, ym)
En ole taitava näissä ollenkaan.

8. Ujompi
En ole erityisen ujo sosiaalisissa tilanteissa, mutta naisten kanssa kyllä.

9. Kokemattomampi ja vähemmän osaava sängyssä
Olen täysin kokematon. Riippuen vähän mikä lasketaan kokemukseksi. Seksiä en ole harrastanut.

10. Seksuaalisesti alistuvampi
Luultavasti kyllä, mutta koska ei ole minkäänlaisia kokemuksia niin ei voi olla kaikesta varma. Dominoiva en ainakaan ole. Suurin turn-on olisi kun nainen kertoisi mitä haluaa minun tekevän ja tuottaisin hänelle nautintoa. Se olisi mahtavaa.

Tästä puuttui olennainen tieto: ikä. On aivan eri asia olla kokematon 18-vuotiaana kuin 28-vuotiaana, puhumattakaan 38-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Mutta todellisuudessa keskenään pariutuvilla on usein suurin piirtein samanlainen omaisuus. Ei niin, että toisella on iso omaisuus ja toisella ei juuri mitään. Sellaiset parit ovat harvinaisia (en esimerkiksi itse tunne ainoatakaan). Varsinkin tämä koskee koulutettuja ihmisiä, duunariammateissa naiset ansaitsevat miehiä vähemmän.

Minusta se että omaisuuksissa on suuri ero ei ole hyvä idea. Siitä koituu monenlaista haittaa, joten mainitsinkin sen asiaksi, jota en katsoisi hyvällä, jos olisin kumppania etsimässä. Toisaalta en ymmärrä mistä edes löytäisin rutiköyhän kumppaniehdokkaan, koska en tunne sellaisia enkä tapaa missään.

Omaisuus ei sinänsä tee ihmisestä sen kummempaa mitä hän on, mutta vaikuttaa arjessa ja käytännössä.

Tuloeropareja on kyllä paljonkin.

Hassua kyllä, melkein kaikki sellaisia että mies varakkaampi. kts. tilasokeskuksen sivuilta jos et usko.

Hassu tilasto on sekin että miehen vaurastuminen pienentää avioeroriskiä, kun taas naisen vaurastuminen lisää sitä.

Ja viestistäni unohtui, että tuo jälkimmäinenkin tieto tosiaan pitää paikkansa. Se kertoo käytännön hankaluuksista mikä seuraa siitä, että koulutuksessa ja taustoissa on iso ero. Rahahan symboloi parisuhteessa monia asioita, se ei ole vain rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en nyt pohjimmiltaan ymmärrä, miksi pienikokoisten miesten pitää kitistä siitä, etteivät kelpaa samankokoisille tai vähän pidemmille. Pienempiä naisia varmasti löytyy, joille kelpaavat. Miksi pitäisi kelvata ehdottomasti ihan kaikille? En minäkään naisena kaikille miehille kelpaa enkä siitä numeroa tee.

Käykö kaikille pienikokoisille naisille pienikokoinen mies?

Miksi ei, jos pienikokoisten miesten pitää tavoitella vain pienikokoisia naisia?

Minä olen 174cm mies ja pidän suurin piirtein itseni pituisista naisista eniten. Iso turn-off jos nainen haluaa olla pieni kainalossa tai katsella ylöspäin. Ei sytytä yhtään.

Ei se varmaan sytytä kun itsekin tiedät, että naiset jotka haluavat tuntea itsensä pieneksi miehen kainalossa, hakevat huomattavasti sinua isompia miehiä.

Minusta kiinnostuneet naiset ovat olleet lähes kaikki lyhyitä ja pulleita naisia jotka halusivat juuri tuota. Ja minun kanssani, kun minusta olivat kiinnostuneita.

Ehkä kertoo siitä etteivät he saaneet haluamaansa nallekarhumiestä niin piti tyytyä pienempään, joka sentään oli heitä pidempi.

172cm mies

Eli heille on ollut ihan sama minkä kokoinen mies on, kunhan on heitä isompi. Ei liene harvinainen toive.

Pienen miehen kannalta aika turn-off.

"Olet pieni mutta hei, muhun verrattuna isompi kuitenkin!"

Miehenä en ymmärrä tuota mies verrattuna naiseen-juttua, että se olisi jotenkin plussaa jos nainen pitää isommasta koostani verrattuna häneen (ja sekin vain pituuden osalta), vaikka tiedän olevani pienikokoinen.

Se on naisen omaa epävarmuutta, että pitää olla miehen isompi. Kait tähän joku kivikautinen selitys olisi taas paikallaan.

Olen huomannut että kaikki asiat naisten miesmaussa selittyvät kivikaudella.

Jep. Erityisesti se akateemisen koulutuksen vaatiminen.

Kyllä.

Akateeminen koulutus liittyy miehen statukseen heimossa.

Ennen koulutettu saattoi olla shamaani tai shamaanin oppipoika, nyt vastaavia ovat professori ja maisteri.

Yritätkö nyt oikeati väittää, että muinaiset shamaanit olivat akateemisesti koulutettuja?

Oletko täysin idiootti?

Shamaanilla oli korkea status, kuten yliopiston professorilla.

Samasta asiasta on kyse. Asemasta yhteisössä.

Taidat itse olla idiootti, jos luulet, että shamaanin titteli on suoritettu jollain akateemisilla opinnoilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju/aihe. Olen positiivisesti yllättynyt siitä että aika moni on hyväksynyt listan asioita. Joskaan en voi tietää oletetaanko sitten että pitäisi olla aivan ihmeellinen muissa asioissa kompensoidakseen heikkouksia. Siis vaikka lyhyys ok, jos nimesi on V. Zelenskyi.

Saanko teiltä arvion lauantai-illan huviksi? Äänestäkää yläpeukku/alapeukku olisivatko piirteeni hyväksyttäviä? Ilta ei mene pilalle, odotukset eivät ole suuret :D

1. Lyhyempi
Olen 173cm. Mutta en halua erityisesti pituuseroa. Saa olla samanpituinen, lyhyempi tai pidempi...mutta toivoisin ettei pituusero ole naiselle se juttu.

2. Hintelämpi
Hoikka, eli hintelämpi kuin enemmistö ikäisistäni naisista. Joskin lihaksikkaampi kyllä.

3. Olennaisesti pienempituloinen (ei väliaikainen tilanne)
Palkkani on 3 500 eur/kk.

4. Olennaisesti matalammin koulutettu (ei väliaikainen tilanne)
AMK.

5. Tyhmempi
Olen keskivertoa älykkäämpi, mutta en poikkeuksellisen älykäs.

6. Vähemmän kunnianhimoinen ja määrätietoinen
Taidan olla alisuorittaja. Ammatti on vaativahko, mutta kunnianhimoinen ja määrätietoinen olisi pyrkinyt juristiksi tms, tai vähintäänkin esimieheksi. Olen melko vähään tyytyvä, joskin siinä on taustalla myös ideologisia syitä.

7. Taitamattomampi käytännön töissä (rakentaminen, korjaaminen, ym)
En ole taitava näissä ollenkaan.

8. Ujompi
En ole erityisen ujo sosiaalisissa tilanteissa, mutta naisten kanssa kyllä.

9. Kokemattomampi ja vähemmän osaava sängyssä
Olen täysin kokematon. Riippuen vähän mikä lasketaan kokemukseksi. Seksiä en ole harrastanut.

10. Seksuaalisesti alistuvampi
Luultavasti kyllä, mutta koska ei ole minkäänlaisia kokemuksia niin ei voi olla kaikesta varma. Dominoiva en ainakaan ole. Suurin turn-on olisi kun nainen kertoisi mitä haluaa minun tekevän ja tuottaisin hänelle nautintoa. Se olisi mahtavaa.

Tästä puuttui olennainen tieto: ikä. On aivan eri asia olla kokematon 18-vuotiaana kuin 28-vuotiaana, puhumattakaan 38-vuotiaana.

Totta. Jos ihminen on elänyt jo puolet elämästään ilman minkäänlaisia suhteita vastakkaiseen sukupuoleen, se kertoo, että hänellä on jonkinlaisia vaikeuksia tulla ihmisten kanssa toimeen. Se on siis paljon laajempi asia kuin pelkästään kokemattomuus.

Itse ajattelisin, ettei välttämättä ole halunnut olla parisuhteessa eikä viihdy ihmisten kanssa niin hyvin. On yksinäinen tai ollut mt-ongelmia, ujoutta jne. Nuo asiat eivät ole mitenkään negatiivisia, mutta saavat kuitenkin varovaiseksi. En haluaisi ryhtyä kenenkään ongelmia ratkaisemaan, vaan tasavertaisen suhteen.

1. En halua lyhyempää, pitää olla vähintään 5 senttiä pidempi.

2. Hintelä ok koska olen itsekin hoikka, mutta jos olisin muodokas niin miehenkin pitäisi olla iso.

3. Tienaan itse hyvin joten en tarvitse elättäjää.

4. Ei kiinnosta miehen koulutus muutoin kuin että osaa englantia jotta voimme lomailla etelässä mukavemmin.

5. Ei haittaisi että olisi tyhmempi kuin minä kunhan ei ole tyhmä.

6. En halua kunnianhimoista tai määrätietoista miestä koska olen itsekin laiska niin saadaan rentoutua yhdessä.

7. Tämä ei käy, haluan miehen joka korjaa rikkinäiset jutut ja tappaa ötökät.

8. Ujous on söpöä.

9. Ottaisin mieluusti kokemattoman koska olen itsekin, voidaan harjoitella yhdessä.

10. Seksuaalisesti alistuva kävisi hyvin, haaveilen että saisin dominoida sängyssä koska arjessa olen mukava ja rauhallinen niin olisi kiva purkaa aggressiot muutoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämähän on riippuvaisia siitä millainen nainen on. Naisiakin on monenlaisia ja jotta vastauksista saisi mitään irti, niin pitäisi tietää myös millainen vastaaja on.

Itse olen normimittainen ja iän myötä vähän tukevahko (tosin paino jojoilee), tienaan brutto 4500+/kk, AMK koulutus, analyyttinen ihan fiksu, en hirveän kunnianhimoinen, mutta sitäkin määrätietoisempi, en kovin taitava käytännön töissä, enkä suomalaiseksi mitenkään ujo, tähän ikään ihan normikokenut sängyssä ja en dominoiva/alistuva sängyssä.

Miehen kohdalla kaipaan:

- Itseäni pidempää (lähes kaikki suomalaiset miehet ovat minua pidempiä)

- Ei minua hintelämpää (saa olla miehinen habitus)

- Saa olla matalampi palkka (kunhan saa normipalkkaa)

- Voi olla alempi koulutus (kunhan on joku koulutus)

- Ei tarvitse olla fiksumpi (en kaipaa älyllisesti haastavan työn lisäksi vapaa-aikana jatkuvaa älyllistä haastetta, enkä koe että puolison pitää haastaa minua)

- Ei tarvitse olla kunnianhimoinenkaan, vaan mielummin perhekeskeinen normi määrätietoinen (normaaliin elämään tyytyvä ja haluaa elää minun kanssani, niin että arvostaa myös yhteistä aikaa)

- Arvostan jos mies on taitava käytännön töissä ja myös halukas tekemään niitä

- Voi olla tietyissä asioissa minua ujompi (aika moni on), mutta ei lähestymisyrityksissä minua kohtaan

- Jonkin verran on hyvä olla kokemusta ja osaamista sängyssä

- En missään nimessä halua seksuaalisesti alistuvampaa miestä

Erikoinen ajatus tuo tuollainen. Eihän älykkyys tarkoita mitään haastamista. Oma mies on superälykäs, nero (=hyvä kaikessa) eikä hän koskaan tuo sitä tuolla tavalla esille. Samaten isäni on superälykäs, hänellä sama juttu niin kuin myös eräällä toisella lähisukulaisella. He ovat hyviä ihan kaikessa, mikä voi altistaa heidät monenlaiselle pulmalle, mitä ei edes tulisi ajatelleeksi. Viimeinen asia on se, että he jotenkin haastaisivat muita, ylivoimaisuudessaan. 

Hyvin älykkäiden ongelma on se, että muut eivät ymmärrä asioita kovin nopeasti, joten he joutuvat aina asettumaan toisen tasolle, mikä saattaa olla raskasta. Jos älykkyysero on suuri, ei parisuhteesta tule yhtään mitään, kun molemmat tuskaantuvat siihen, ettei kumpikaan hiffaa toistensa juttuja. 

Mutta tätäkin asiaa on tutkittu ja todettu, että pariskuntien äo on yleensä suurin piirtein samaa tasoa.

Jäin miettimään mitä tarkoittaa hyvä kaikessa? Varmaankin Teoreettisessa mielessä vai osaako soveltaa sen myös käytäntöön. Taustalla lienee ainakin hyvä muisti ja päättelykyky, joka nousee esille varmasti keskusteluissa ja voi olla turhauttavaa jos joku muu ei ymmärrä asioita yhtä hyvin tai nopeasti.

Hyvä kaikessa termi minulle edustaa muutakin kuin päättelykykyä ja keskusteluissa esiin nousevaa älykkyyttä. Minusta ihminen voi olla hyvä myös liikunnassa, taiteessa, musiikissa, käsitöistä, ihmisten ja eläinten kanssa, sängyssä 😉, ihan samoin kuin matemaattisesti ml. hahmottamisessa tai kielissä. Täytyy myöntää, että en ole vielä tavannut ihmistä, joka olisi hyvä kaikessa.

Hyvä kaikessa tarkoittaa kirjaimellisesti sitä, että on hyvä kaikessa. Osaa kaiken, käden taidoista vaikeimpiin matemaattisiin tehtäviin, on musiikillisesti ja urheilussa lahjakas, osaa piirtää ja kirjoittaa - osaa noista tarvitsee myös töissään. On myös sosiaalisesti lahjakas ja työssään johtoasemassa ja erittäin näkyvällä, yhteiskunnallista merkitystäkin omaavalla paikalla. 

Kun ihminen on ns. nero, hän on kaikkea tuota. Ellei ole, hänen äo:nsa voi olla korkea, mutta ei kuten ns. nerolla. 

Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että nero olisi virheetön ihmisenä. Hänellä vain on helkkarin paljon paremmat eväät selviytyä mistä tahansa ongelmasta, kun löytyy taitoa joka lähtöön. 

Suvussani on kaksi tälläistä henkilöä, tuollainen on puolisoni ja lapseni. Ymmärrän, että tuo on harvinaista, mutta kulkee kyllä suvussa, koska pohjautuu geeneihin.

En kyllä ole koskaan aiemmin kuullut sellaista neron määritelmää, jonka mukaan nerouteen vaaditaan lahjakkuutta aivan kaikessa mahdollisessa ja mahdottomassa, jopa urheilussa ja neron on oltava työssä yhteiskunnallisesti merkittävässä asemassa. Eipä maailmaan sitten kovin montaa neroa ole mahtunut.

Neron virallista määritelmää ei ole olemassa, siksi kirjoitinkin ns. nero eli puhekielisesti. Nerolla viittaan ihmiseen, jolla on poikkeuksellisen korkea äo. Piirteet, jotka luettelin korkean äo:n yhteydessä eivät ole omaa keksintöäni, vaan tietoa jota meillä älykkyydestä on. Epätasainen kykyprofiili ei kerro korkeasta äo:sta, vaan lahjakkuudesta ja jos ratkaisee ongelmia hitaasti, ei äo voi olla poikkeuksellisen korkea. Se taas, että ns. nero on hyvä kaikessa on omaa havaintoani näistä ihmisistä. Se ei tarkoita, että harrastaisivat ihan kaikkea, vaan yhdellä heistä onkin ammattimainen ura kahdella vaativalla alalla (muusikko ja palkkatyö).

Nämä ihmiset eivät tuo sitä esille mitenkään, koska (kuten kommenttisi osoittaa), se herättää muissa negatiivisia tunteita. Kun on niin paljon parempi muita monessa asiassa, sellaista kokemusta on ehkä vaikea ymmärtää enkä itsekään väitä ymmärtäväni sitä täysin. Olen saanut näiden ihmisten elämää seurata hyvin läheltä, joten jotain ymmärrän. 

Luonnonoikku, sitähän he ovat. 

Erikoinen tulkinta tuo negatiiviset tunteet. Oikeasti lahjakkaan ihmisen ei muuten tarvitse tuoda lahjojaan esille mitenkään, ne kyllä tulevat esille muutenkin. 

Olen samaa mieltä siitä, että nerous edellyttää nopeaa ajatuksenjuoksua ja hyvää ongelmanratkaisukykyä. Toisaalta olen jyrkästi eri mieltä, että se edellyttäisi esimerkiksi urheilullista lahjakkuutta ja kädentaitoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Vinkki miehille. Naiset ovat yksinkertaisia. Kun nainen sanoo jotain, hän tarkoittaa sitä. Ei kannata alkaa etsiä sivumerkityksiä eikä vihjauksia naisen puheista, sillä niitä ei ole. Miehet vain ylitulkitsevat koko aja kaikkea ja sitten loukkaannutaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielenkiintoinen ketju/aihe. Olen positiivisesti yllättynyt siitä että aika moni on hyväksynyt listan asioita. Joskaan en voi tietää oletetaanko sitten että pitäisi olla aivan ihmeellinen muissa asioissa kompensoidakseen heikkouksia. Siis vaikka lyhyys ok, jos nimesi on V. Zelenskyi.

Saanko teiltä arvion lauantai-illan huviksi? Äänestäkää yläpeukku/alapeukku olisivatko piirteeni hyväksyttäviä? Ilta ei mene pilalle, odotukset eivät ole suuret :D

1. Lyhyempi
Olen 173cm. Mutta en halua erityisesti pituuseroa. Saa olla samanpituinen, lyhyempi tai pidempi...mutta toivoisin ettei pituusero ole naiselle se juttu.

2. Hintelämpi
Hoikka, eli hintelämpi kuin enemmistö ikäisistäni naisista. Joskin lihaksikkaampi kyllä.

3. Olennaisesti pienempituloinen (ei väliaikainen tilanne)
Palkkani on 3 500 eur/kk.

4. Olennaisesti matalammin koulutettu (ei väliaikainen tilanne)
AMK.

5. Tyhmempi
Olen keskivertoa älykkäämpi, mutta en poikkeuksellisen älykäs.

6. Vähemmän kunnianhimoinen ja määrätietoinen
Taidan olla alisuorittaja. Ammatti on vaativahko, mutta kunnianhimoinen ja määrätietoinen olisi pyrkinyt juristiksi tms, tai vähintäänkin esimieheksi. Olen melko vähään tyytyvä, joskin siinä on taustalla myös ideologisia syitä.

7. Taitamattomampi käytännön töissä (rakentaminen, korjaaminen, ym)
En ole taitava näissä ollenkaan.

8. Ujompi
En ole erityisen ujo sosiaalisissa tilanteissa, mutta naisten kanssa kyllä.

9. Kokemattomampi ja vähemmän osaava sängyssä
Olen täysin kokematon. Riippuen vähän mikä lasketaan kokemukseksi. Seksiä en ole harrastanut.

10. Seksuaalisesti alistuvampi
Luultavasti kyllä, mutta koska ei ole minkäänlaisia kokemuksia niin ei voi olla kaikesta varma. Dominoiva en ainakaan ole. Suurin turn-on olisi kun nainen kertoisi mitä haluaa minun tekevän ja tuottaisin hänelle nautintoa. Se olisi mahtavaa.

Tästä puuttui olennainen tieto: ikä. On aivan eri asia olla kokematon 18-vuotiaana kuin 28-vuotiaana, puhumattakaan 38-vuotiaana.

Ikä on lähimpänä tuota viimeistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Vinkki miehille. Naiset ovat yksinkertaisia. Kun nainen sanoo jotain, hän tarkoittaa sitä. Ei kannata alkaa etsiä sivumerkityksiä eikä vihjauksia naisen puheista, sillä niitä ei ole. Miehet vain ylitulkitsevat koko aja kaikkea ja sitten loukkaannutaan.

Sekotit sitten miehet ja naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Vinkki miehille. Naiset ovat yksinkertaisia. Kun nainen sanoo jotain, hän tarkoittaa sitä. Ei kannata alkaa etsiä sivumerkityksiä eikä vihjauksia naisen puheista, sillä niitä ei ole. Miehet vain ylitulkitsevat koko aja kaikkea ja sitten loukkaannutaan.

Sekotit sitten miehet ja naiset.

En. Sinä vain manspleinaat.

Käytännössä kohdat 6 ja 10 on sellaiset, että yksikään nainen ei niitä miehessä hyväksy.

Vierailija kirjoitti:

Käytännössä kohdat 6 ja 10 on sellaiset, että yksikään nainen ei niitä miehessä hyväksy.

Kommenttisi kiinnostaa niin suunnattomasti että palaan heti etsimään tiedon, mitä nuo numerot tarkoittavat. Eikun... Ei, ei kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki, mutta riippuu siitä miten nämä asiat näkyvät.

Kunnianhimottomuus ei haittaa, jos hän ei ole työhöni tai ystäviini käytetystä ajasta mustasukkainen. Tuloeroillakaan ei ole väliä, mutta silloin taloudet pidetään erillään. Mies ei voi olettaa, että minä elätän häntä.

Seksuaalinen alistuvuus ja ujous sopivat hyvin, jos miehelle käy perinteinen vanilja eikä hän odota minun alkavan bdsm-dominaksi tai mommy-roolileikkeihin. Sellainen ei ole juttuni.

Jos mies on vähän tyhmempi kuin minä, mutta kykenee keskustelemaan "syvällisistä" asioista - kulttuurista, yhteiskunnasta, taiteesta ja muusta vastaavasta - niin asialla ei ole väliä.

Jos tyhmyys ja matalampi koulutus näyttäytyy siten, ettemme ole kiinnostuneita samoista aiheista eikä hänen kanssaan voi mennä edes museoon, niin tuntuisi täysin turhalta seurustella väkinäisesti ihan erilaisen ihmisen kanssa.

Miehen pituudella tai muilla ulkonäköseikoilla ei ole väliä, kunhan hygienia on kunnossa ja olemus ok-siisti. Minulle kumppanin tärkeimpiä piirteitä ovat lempeys, muiden huomioiminen, hyväntahtoisuus ja luotettavuus. Ne ovat sellaisia kriteereitä, joista en jousta.

Tuo on naisille tyypillistä.

Mies tienaa enemmän: yhdistetään taloudet, parisuhteessa ei voi olla kahta erilaista elintasoa.

Nainen tienaa enemmän: pidetään taloudet erillään.

Miksi muuttaisin miehen omistamaan asuntoon ilmais siivoojaksi. Jos miehellä on lapsia niin se menisi niille perinnöksi ja hyvässä lykyssä sen on sisustanut ex-nainen.

Mies asuu komeassa ja tilavassa asunnossa jonka on omilla rahoillaan hankkinut.

Sinulla ei ole varaa kuin halpaan ja pieneen asuntoon.

a) hankitte yhdessä vaatimattoman asunnon josta pystyt maksamaan puolet

b) vaadit että hankitte komean ja tilavan asunnon josta maksat niin paljon kuin pystyt, mutta omistuksen pitää olla 50-50

Kumpi?

Minulla on tuosta kokemusta exän kanssa.

Keskusteltiin juuri tuosta aiheesta. Sisustus tosin oli minun eikä exän valkkaama.

Minulle oli fine että sisustetaan uusiksi. Mutta sisustus olis vaihtunut halvempaan ja hommasta tuli venkoilua kun exä ei halunnut suoraan sanoa että minun olisi maksettava isompi osa viuluista. "No tämmöinen olisi mitä haluaisin mutta ei mulla ole varaa...".

Ja huom, kun aloimme seurustelemaan, exä teki selväksi omasta aloitteestaan että elättää itsensä eikä halua toisen rahapussille.

Sitten puhuttiin että ostetaan yhteinen asunto. Sopii, olisin laittanut omistamani vuokralle. Mutta mikään sellainen mihin exän rahat olisivat riittäneet, ei meinannut kelvata. Minulle olisi kelvannut. Taas vedottiin hienovaraisesti herrasmieheen, "tämä olisi hieno mutta...".

Mitä tästä opimme? Kun miehellä on enemmän rahaa, kiusauskäyrä alkaa nousemaan. Nainen näkee ympärillään kaikkea mitä voisi miehen rahoilla saada, eikä ole tyytyväinen ennen kuin on kaiken sen saanut. Vaikka olisi sovittu mitä, ellei mies maksa, on hän k*sipää.

Vinkki miehille. Naiset ovat yksinkertaisia. Kun nainen sanoo jotain, hän tarkoittaa sitä. Ei kannata alkaa etsiä sivumerkityksiä eikä vihjauksia naisen puheista, sillä niitä ei ole. Miehet vain ylitulkitsevat koko aja kaikkea ja sitten loukkaannutaan.

Ahhahhaa, siis tuon tapauksen nainenko olisi ollut tyytyväinen niihin halpiskalusteisiin ja neukkukuutioon? Sinähän vitsin murjaisit!