Miten hoidatte isomman lapsen mankumistilanteet? Jos kaupassa haluaa jotain kovasti, mutta olette sanoneet, että ei nyt osteta?

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kainaloon ja kaupasta ulos vaikka huudon kera. Kyllä muut ymmärtää.

Kymmenvuotias?

Jos haluaa noudattaa kasvatussuosituksia ja varmasti välttyä lasulta, niin suositeltavaa on sanoittaa lapsen tunteita. Siinä voi mennä vartti tai puoli tuntia, kun lapsen kanssa neuvottelee, mutta tutkimusten mukaan se kantaa hedelmää ja sitä kokee äitinä tekevänsä oikein.

Jos taas haluaa selvitä tilanteesta nopeasti selvistä huono äiti -viboista huolimatta, niin voi opettaa lapselle, että jos alkaa mankua niin ei saa mitään mitä haluaa, ja jos lapsi siitä huolimatta mankuu, niin kotona voi lisäksi rangaista lasta jollakin sellaisella tavalla mistä ehkä joutuu lastensuojelun kanssa vaikeuksiin, mutta ei kuitenkaan oikeuteen. Tällaisia tapoja voivat olla esimerkiksi kotiaresti, nurkassa seisominen tai ruutukielto.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kainaloon ja kaupasta ulos vaikka huudon kera. Kyllä muut ymmärtää.

Ai muutko tässä se tärkein on, mitä muut ajattelee? Joillekin noi kulissit on aina ne tärkeimmät. Ja 10-vuotias on jo iso, ei sen ikäistä noin vain nosteta kainaloon ja aleta raahata. Se on vähän eri asia napata parivuotias karkkihyllyltä. 

Kerron että vasta aikuisena voi heittäytyä muiden elätettäväksi ja sitten tehdä tukirahoillaan mitä haluaa

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa noudattaa kasvatussuosituksia ja varmasti välttyä lasulta, niin suositeltavaa on sanoittaa lapsen tunteita. Siinä voi mennä vartti tai puoli tuntia, kun lapsen kanssa neuvottelee, mutta tutkimusten mukaan se kantaa hedelmää ja sitä kokee äitinä tekevänsä oikein.

Jos taas haluaa selvitä tilanteesta nopeasti selvistä huono äiti -viboista huolimatta, niin voi opettaa lapselle, että jos alkaa mankua niin ei saa mitään mitä haluaa, ja jos lapsi siitä huolimatta mankuu, niin kotona voi lisäksi rangaista lasta jollakin sellaisella tavalla mistä ehkä joutuu lastensuojelun kanssa vaikeuksiin, mutta ei kuitenkaan oikeuteen. Tällaisia tapoja voivat olla esimerkiksi kotiaresti, nurkassa seisominen tai ruutukielto.

Mistä vi*usta tämä sanoittaminen-termi on oikein tullut? Hyi YÖK. 🤮🤮

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa noudattaa kasvatussuosituksia ja varmasti välttyä lasulta, niin suositeltavaa on sanoittaa lapsen tunteita. Siinä voi mennä vartti tai puoli tuntia, kun lapsen kanssa neuvottelee, mutta tutkimusten mukaan se kantaa hedelmää ja sitä kokee äitinä tekevänsä oikein.

Jos taas haluaa selvitä tilanteesta nopeasti selvistä huono äiti -viboista huolimatta, niin voi opettaa lapselle, että jos alkaa mankua niin ei saa mitään mitä haluaa, ja jos lapsi siitä huolimatta mankuu, niin kotona voi lisäksi rangaista lasta jollakin sellaisella tavalla mistä ehkä joutuu lastensuojelun kanssa vaikeuksiin, mutta ei kuitenkaan oikeuteen. Tällaisia tapoja voivat olla esimerkiksi kotiaresti, nurkassa seisominen tai ruutukielto.

Toivottavasti tämä on sarkasmia. Ei kai kukaan toimi näin idioottimaisesti.

Mankua saa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta sillä ei saa tahtoaan läpi. Eivät ole pahemmin mankuneet.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi kainaloon ja kaupasta ulos vaikka huudon kera. Kyllä muut ymmärtää.

Tämän tein parikertaa 3v lapselle niin ei sitä enää 10v tarvinnu mihkään raahata. Mankumiset se jätti kun ei sillä mitään saavuttanut. En minäkään lapsena sillä kaupasta mitään saanut, enkä rangaistustakaan.

Nykyvanhempien, suurimman osan, yksi helmasynneistä on se, että lapselle ei haluta aiheuttaa ns pahaa mieltä.

Ja lopputulos on karmaiseva.

T. Varhaiskasvatus-ja yläkoulumaailmasta

Vierailija kirjoitti:

Mankua saa ihan niin paljon kuin huvittaa, mutta sillä ei saa tahtoaan läpi. Eivät ole pahemmin mankuneet.

Meillä myös näin. Itse asiassa en muista koskaan olleen edes ongelma, kun pienestä pitäen oppivat, että mankuminen ei hyödytä mitään.

Vähän oot antanut asian mennä jo monta vuotta liian pitkälle ja kaupassakin tämä oli jo liian myöhäistä. Traumatisoituu nyt ja rupee parin vuoden kuluttua sitten pihisteleen kaupoista mitä tahtookin, Meikkejä ja silleen. Mites muuten itte? Istuuko tyttäres vielä rattaissa niin ei sun tarvitse lasten lippua bussiin ostaa.

Otatte perheen nettokuukausitulot ulos vitosen seteleinä ja tulostatte kuukauden laskut paperille. Sitten pyydätte lasta nostamaan kasasta rahat kuhunkin laskuun. Sitten kerrotte tai näytätte kuiteista, että miten paljon kuukauden mittaan menee asumiseen, ruokaan, vaatteisiin, bensaan, bussikortteihin ja muihin isoihin menoihin. Lapsi nostaa pinosta rahat myös niihin. Sitten jäljelle jäävistä rahoista kerrotte, että tietty summa menee yllättäviin menoihin eli täytyy olla rahaa ostaa esim jollekin syntymäpäivälahja, juhlavaatteita tarpeen tullen ja vielä perheen matkakulut juhlapaikalle. Aivan tyhjä ei tili voi olla. Ja jos perhe haluaa joskus muuten vain matkustaa johonkin, niin olisi hyvä jäädä jotain tilin pohjalle. Eli joku könttäsumma vielä vitosina pois. Lopuista rahoista sanotte, että tässä on sitten niitä rahoja, millä ostettaisiin, kun on pakko saada jotain. Ja näin se tulee olemaan heidänkin aikuisuudessaan. Toivottavasti isä ja äiti eivät shoppaile ja ryyppää itse rahojaan niin, että talousopetus ei kaadu perheen sisäiseen rahajaon epäreiluuteen.

Vierailija kirjoitti:

Ettekö koskaan halunneet jotain tosi kovasti ja pyytäneet sitä, vaikka olisi sanottu ei? Kuulostaa inhimilliseltä, ja normaalilta jos yksittäisesta tapauksesta kyse. Aika karua, että tuollaisesta syystä on remmillä kuritettu.

Eihän me tiedetä, miten se tilanne tarkalleen meni. Veikkaan, että äiti on kaupassa uhannut, että nyt lopetat mankumisen tai saat remmiä. Ja lapsi on jatkanut vaan, jolloin äidin on ollut "pakko" toteuttaa uhkaus ja kurittaa, vaikka ei sitä ehkä alunperin ollut aikonut.

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien, suurimman osan, yksi helmasynneistä on se, että lapselle ei haluta aiheuttaa ns pahaa mieltä.

Ja lopputulos on karmaiseva.

T. Varhaiskasvatus-ja yläkoulumaailmasta

Varhaiskasvattaja (ainakin vanhempaa polvea edustava eli entinen päivähoitaja) kenties haluaisi aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, mutta se taas kaatuu siihen, että hänellä ei ole valtuuksia toimia niin. Sama pätee koulujen puolella.

Vierailija kirjoitti:

No mitä miehesi teki kun manguit sitä lasta?

Voi jättää salaa ehkäisyn pois jos ei saa tahtoaan läpi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos haluaa noudattaa kasvatussuosituksia ja varmasti välttyä lasulta, niin suositeltavaa on sanoittaa lapsen tunteita. Siinä voi mennä vartti tai puoli tuntia, kun lapsen kanssa neuvottelee, mutta tutkimusten mukaan se kantaa hedelmää ja sitä kokee äitinä tekevänsä oikein.

Jos taas haluaa selvitä tilanteesta nopeasti selvistä huono äiti -viboista huolimatta, niin voi opettaa lapselle, että jos alkaa mankua niin ei saa mitään mitä haluaa, ja jos lapsi siitä huolimatta mankuu, niin kotona voi lisäksi rangaista lasta jollakin sellaisella tavalla mistä ehkä joutuu lastensuojelun kanssa vaikeuksiin, mutta ei kuitenkaan oikeuteen. Tällaisia tapoja voivat olla esimerkiksi kotiaresti, nurkassa seisominen tai ruutukielto.

Mistä vi*usta tämä sanoittaminen-termi on oikein tullut? Hyi YÖK. 🤮🤮

Muakin kiinnostaisi tietää, missä kasvatustieteen laitoksella tuo on keksitty... melkein yhtä kamalaa kuin eppu, toppu jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhempien, suurimman osan, yksi helmasynneistä on se, että lapselle ei haluta aiheuttaa ns pahaa mieltä.

Ja lopputulos on karmaiseva.

T. Varhaiskasvatus-ja yläkoulumaailmasta

Varhaiskasvattaja (ainakin vanhempaa polvea edustava eli entinen päivähoitaja) kenties haluaisi aiheuttaa lapselle pahaa mieltä, mutta se taas kaatuu siihen, että hänellä ei ole valtuuksia toimia niin. Sama pätee koulujen puolella.

Miten tuo liittyy mihinkään? Ja se on muuten yksi suurimpia ongelmia ns alalla ja koulumaailmassa, aikuisten oikeudet on kutakuinkin viety ja jäljellä on vain niiden lasten/nuorten oikeuksia ja "minä minä minä"-mentaliteetti.

Ja kyllä varhaiskasvatuksen hlöstö aiheuttaa myöskin "pahaa mieltä" lapselle päivän aikana, mm tilanteessa jossa lasta rajoitetaan (kun ei välttis kotona ole tottunut esim.sanaan ei) eikä annetakaan tehdä jotakin mitä nuppu haluaa.

T. Sama (ja en edusta päivähoitajan ammattikuntaa)

Kyllä meillä ainakin jo 4v ja 2v lapset tietävät, että kun heille sanoo sanan ei, niin se on silloin myös ei. Eli jos me vanhemmat sanomme, että jotain ei saa, niin silloin sitä ei myös saa vaikka lapset mankuisivat kuinka. Jos mankuminen ja kiukuttelu ei muuten lopu, niin lapset laitetaan nurkkaan seisomaan ja jos sekään ei auta, niin heidät lähetetään ilman iltaruokaa yöksi huoneisiinsa, joihin heidät myös yöksi suljetaan lukkojen taakse aamuun asti.

Ei meillä mennyt rahaa lapsiin yhtään. Olisimme voineet jatkaa sikiämistä vielä enemmänkin.

En ymmärrä miksi kotona edes pitäisi enää mitään rankaista? Eiköhän se käytöksen seurauksen syy-yhteys selviä jo siinä, kun mennään kaupasta ilman haluttua ostosta. Pitäisi olla ihan riittävä oppi seuraavaan kertaan.

En myöskään ymmärrä, miksi asiaa pitäisi jäädä vartiksi kauppaan selvittämään.

Tuon ikäiselle pitäisi riittää yksinkertaisesti toteamus, nyt emme osta, koska *perustelu*. Jos alkaa vinkua, voi todeta, että jankkaaminen ei ole keino muuttaa vanhemman mieltä, päin vastoin kiukuttelemalla ei saa ikinä mitään ja asia on tämän kauppareissun osalta nyt käsitelty. Asiasta voidaan seuraavan kerran jutella kotona mutta nyt keskitytään niihin ostoksiin, joiden vuoksi tultiin. Sitten en enää antaisi huomiota kiukuttelijalle. Ja jos kiukuttelu loppuu, sitten positiivista palautetta.

Olen opettanut jo pienestä, että kiukuttelu kaupassa on aina automaattisesti ei. Kun pienestä oppii, että kiukuttelu ei tepsi, ei sitä enää 10 vuotiaalta tarvi kuunnella. Kiukuttelun sijaan lapsen on hyvä oppia fiksusti perustelemaan tarpeensa sekä punnitsemaan itse, mihin esim omia rahoja haluaa laittaa. Jos lapsi on valmis käyttämään omaakin rahaa, silloin asia oletettavasti tärkeä. Jos taas ei, voi todeta, että eihän tämä tainnut sittenkään olla niin tärkeä, kun et itsekään halua siihen rahaa käyttää.