Lue keskustelun säännöt.
Miten hoidatte isomman lapsen mankumistilanteet? Jos kaupassa haluaa jotain kovasti, mutta olette sanoneet, että ei nyt osteta?
24.09.2022 |
Meillä oli 10v tytöllä tällainen tänään ja mankui kaupassa koko ajan, sanoin ei, nyt paha mieli kaikilla. Kuitenkin se on sellainen, jonka ehkä voisikin ostaa, mutta en halua antaa periksi mankumiselle.
Itse muistan noin samassa iässä lapsena 90-luvulla vastaavan tilanteen, manguin koko kauppareissun jotain joka kaikilla muilla tytöillä oli. Ei ostettu, kotiin päästyä tuli vielä remmiä huonon käyttäytymisen siis sen mankumiskohtauksen vuoksi. Parin päivän jälkeen äiti kysyi, että vieläkö halaut sen, ja sitten ostettiin.
Kommentit (69)
Eikö 10 ole jo niin iso, että pitäisi kerrasta uskoa kun sanotaan EI ?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä ole mitään mankumistilanteita. Ei on ei, ollut aina, ei se muutu muuksi mankumalla.
Sanon että ei osteta ja sitten ei osteta. Eipä sen kummempaa.
Meillä ei tehdä impulssiostoksia, joten kaupassa vinkuminen jää kokonaan pois. Kyllä 10v. tietää jo säännöt ja ymmärtää sovitut asiat. Harvoin 10 v. edes lähtee kauppaan mukaan. Mikäli joku asia on lapsen toivelistalla, siitä keskustellaan ja (hinnasta riippuen) hankitaan lahjaksi, tai laaditaan säästösuunnitelma.
Valitettavasti elämme tiukan budjetin aika, eikä ylimääräisiin viihdeostoksiin ole varaa. En kiellä lasta unelmoimasta, mutta hetken mielijohteisiin ei vaan ole rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo että sai sen parin päivän jälkeen voi olla sitäkin, että äitiä rupesi kaduttamaan kova rangaistus ja hyvitteli sitä.
Vierailija kirjoitti:
Eikö 10 ole jo niin iso, että pitäisi kerrasta uskoa kun sanotaan EI ?
Niin, ja eikös tuon ikäisellä ole jo jonkin verran omaakin rahaa, niin voi ostaa tai säästää johonkin, jota oikein kovasti haluaa. Meillä ainakin lapsi on itse säästänyt haluamaansa. Mitään ei tarvitse mankua.
Teillä on nyt kasvatuksessa jotain pielessä, mikä aiheuttaa mankumisen. Eikö lapsi esim. saa koskaan omaa rahaa eli hänellä ei ole mitään hallinnan tunnetta saamisiin ja hankintoihin, vaan kaikki on saatavissa ainoastaan kerjäämällä, tai sitten ei ollenkaan? Vaikkei saisi, niin kannattaa ainakin yrittää? Vanhempien liika ankaruus ja vääränlainen kontrolli, toisaalta rajojen vuotaminen? Jotain tuossa nyt mättää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnon tukistus. Jollei vieläkään usko, niin sen pikku mankujan voi jättää omilleen sinne kauppaan.
Emma K. kirjoitti:
Kunnon tukistus. Jollei vieläkään usko, niin sen pikku mankujan voi jättää omilleen sinne kauppaan.
Vuoden äiti?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Emma K. kirjoitti:
Kunnon tukistus. Jollei vieläkään usko, niin sen pikku mankujan voi jättää omilleen sinne kauppaan.
Lasun paikka väkivallasta ja lapsi huostaan. Loppuu mankumiset siihen, kun lapsi pääsee parempaan perheeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanon että ei osteta ja sitten ei osteta. Eipä sen kummempaa.
Sanot jo etukäteen, että mitään ei osteta. Ennakointia. Ja sitten olet itse johdonmukainen. Toimii.
Vierailija kirjoitti:
Sanoittamalla siitä selvitään.
Tällähän se menee eli "sulla on nyt toiveena saada toi pizza ja susta tuntuu pahalta, kun mä sanon ei ja sulla on sellanen olo, että nyt ei oo kivaa. Se on se tunne, joka tuntuu ihan itkuna silmissä ja äänikin on mukana sun tunteessa. Ja sit sulla on vähän kiukkua siinä mukana, että äiti on ihan tyhmä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tavara on sellainen että sen voisin ostaa niin kysyisin milloin meillä on jotain ostettu tuollaisella käytöksellä ja lapseni tietäsi ettei koskaan ha muuttaisi käytöstä ja tavara ostettaisiin.
Jos tavara on kallis turhake selittäisin, että tuota ei osteta vaikka rukoilisit polvillasi selittäisin myös miksi.
Ettekö koskaan halunneet jotain tosi kovasti ja pyytäneet sitä, vaikka olisi sanottu ei? Kuulostaa inhimilliseltä, ja normaalilta jos yksittäisesta tapauksesta kyse. Aika karua, että tuollaisesta syystä on remmillä kuritettu.
En juuri käy lasten tai teinien kanssa kaupassa kuin tilanteissa, että on sovittu mennä shoppailemaan.
Joskus he ovat mukana ja silloin riippuu tietysti mankumisen kohteesta.
Ruokakaupassa kesähelteellä voin ostaa jätskit, jos niitä halutaan. Jos mangutaan limsaa, niin ehdotan kivennäisvettä tai ei mitään. Eli annan vaihtoehdon.
Jos mangutaan meikkejä, niin sanon, että haluan miettiä mikä merkki olisi hyvä, en halua extemporeostoksia.
Omien vanhempieni kanssa olin kaupassa vain kun shoppailtiin vaatteita tms. Eli samoilla linjoilla mennään.
No mitä miehesi teki kun manguit sitä lasta?
Vierailija kirjoitti:
Paha mieli ei ole vaarallista.
On se. Voi tulla traumoja.
Lapsi kainaloon ja kaupasta ulos vaikka huudon kera. Kyllä muut ymmärtää.
Ei ehkä remmiä kuitenkaan nykypäivänä, mutta muuten juurikin noin. Selitä lapselle että mankumisella ei saa mitään ja jos osaa käyttäytä niin se hyvä käytös voidaan sitten palkita ostamalla se asia x minkä lapsi haluaa.