Mistä terapiassa puhutaan? Onko siitä oikeasti apua?

Riippuu terapiasuuntauksesta ja myös terapeutista ja asiakkaasta, mitä terapiassa puhutaan.

Itse olin kognitiivisessa terapiassa ja se pelasti elämäni ja lasteni elämän.

Millaista on kognitiivinen terapia?

Niistä omista a käytösmalleista keskustellaan, ja miten ITSE voi vaikuttaa elämäänsä.

Terapeutti ei tee mitään ratkaisuja eikä anna valmiita vastauksia.

Terapiassa puhutaan vaivaamaan jääneistä elämäntapahtumista, ajankohtaisista huolista ja hankalista päätöksistä tulevaisuuden suhteen. Terapeutti auttaa näkemään, miten menneisyys on muovannut tapoja suhtautua itseen, muihin ja eri asioihin. Siellä voi oppia mm. asettamaan rajoja itselleen ja muille, suhtautumaan itseensä armollisemmin ja löytämään suhteellisuudentajua. Moni hyötyy merkittävästi ja elämänlaatu kohenee.

Kyllä auttaa.

Mutta: on kyllä paljon terapeutiska kysymys Onko hyvä vai ei.

Terapiassa asiakas päättää, mistä puhutaan. Terapeutti ohjaa keskustelua sellaiseen suuntaan, josta uskoo olevan apua asiakkaalle.

On myös terapiamuotoja, joissa ei juurikaan puhuta.

Terapiassa saat keskustella mistä haluat. Aluksi ehkä niitä näitä ja sitten siitä mikä sinuun täällä sattuu.

Terapiassa puhutaan kaikesta. välillä ei ole puhuttavaa ns. syvemmistä asioita, niin sitten puhutaan kevyemmistä asioista, ja löydetään niistä syvempiä. Välillä on tuntunut siltä, että miksi täällä käynkään.Ja välillä sitten tajuaa, että ne pinnallisemmatkin asiat liittyvät syvällisempiin. Tai olen myös miettinyt, saanko terapiasta irti kaiken. onko muilla joka kerralle jotain syvällistä ja traumaattista. Tuskin. Kolmatta vuotta terapiassa siis olen.

Välillä on tuntunut, etten pysty avautumaan terapeutille. Saattanut mennä muutama kerta, ja sitten olenkin pystynyt. Avusta en tiedä, En oikein usko että kauheasti on auttanut. Paitsi että pystyy kertomaan omista jutuista helpommin. Terapeutti tekee myös EMDR:rää, joka on kyllä ehkä auttanut. Enemmän kuin keskustelu. Alunperin halusin kuvataideterapiaan, mutta vapaita terapeutteja ei ollut. Myös traumaterapia olisi ollut hyvä. Iso ongelma on, että terapeutteja ei ole tarpeeksi. Lyhytterapiaa kyllä on tarjolla, mutta juurikin traumaterapiaa ei, ehkä johtuen siitä, että on kohtuullisen uusi suuntaus.

Ärsyttää, että tutkimusten mukaan mikä tahansa terapiasuuntaus auttaa eteenpäinmenossa. Eihän se niin voi olla. Sitä on vain tutkittu liian vähän.