Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kakkonen otti yhteyttä
23.09.2022 |
Mieheni kakkosnainen päätti tänään lähettää minulle viestin, jossa neuvoi, kuinka minun kuuluisi elää ja kuinka olisi minun onneni mukaista päästää irti, hyvinkin monisanaisesti ja ylimieliseen sävyyn. Viestin päätti sydänemojiin.
Ja hän kuulemma antaa minulle anteeksi, ei kyllä suostunut kertomaan minkä asian.
Mistä tämmöinen kumpuaa? Pelosta, että ei saa miestäni itselleen? Onko tämä tyypillistä kakkosille?
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt, en käsitä miksi näkee tarpeelliseksi olla minuun yhteydessä.
Kommentit (762)
Jos asia / viesti tulisi minulle yllätyksenä, niin itse kostaisin ja vastaisin, että meillä molemmilla on lupa käydä vieraissa. Harmillista vaan jos sinä kakkonen olet nyt noin rakastunut, koska miehellä on kolmonenkin, ja nelosta ollaan yhdessä tinderistä miehelle etsitty, koska haluaisi panna myös (toisenvärisiä hiuksia mitä kakkosella on).
Ja myöhemmin jättäisin miehen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
"Hanna, meidän suhteemme on loppu ja sinä tarvitset terapiaa. Valitettavasti minä en voi enempää auttaa, joten lähden nyt".
Tuommoiset parit viikot yhteydenpidossa ja muu paska sekoittaa kenen hyvänsä pään, joka ei ero halua. Mieshän on aivan selvästi kunnon asshole, joka pyörii vain omien tunteidensa, taukojensa ja halujensa ympärillä.
Jos Hanna on vaaraksi itselleen, soitetaan 112 sekä jätetään huoli-ilmoitus. Ja lähdetään, ihan siitä huolimatta, että "Hanna, MINUSTA ei tunnu hyvältä nyt".
Vilpittömimmät onnitteluni kun et ole elämässäsi kokenut niin ristiriitaista tilannetta, että siinä tuollainen viileän rationaalinen ajattelu on vaikeaa ja vie aikaa. Me muut kuolevaiset ja lisäksi terapian ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että on suhteita joista irrottautuminen on henkisesti todella vaativa urakka ja kaipaisi ennen kaikkea ulkopuolista apua - tässä hyvä esimerkki siitä muutoksesta joka ihmisessä naksahtaa päässä kun hän saa avattua tilannetaan jollekin ulkopuoliselle: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006189314.html
Sinä voisit käyttää tuon terävän ja ehdottoman ajattelusi hyödyksi ja mennä töihin johonkin auttavaan puhelimeen?
Olen ollut useassakin erilaisessa ristiriitaisessa tilanteessa ja kyllä, analyyttisesta ja rationaalisesta ajattelusta on suuresti ollut apua.
Mutta auttavassa puhelimessa en usko siitä olevan paljpn apua, sillä olen havainnut, että nämä "uhrit",, jotka eivät halua sitä apua, saati, että kuuntelisivat jotain rationaalisia neuvoja. Kas kun poikkeuksetta näitä "en voi lähteä, koska puolisoni on niin epätasapainoinen"- uhreja yhdistää yksi asia.
Sitten, kun lähteminen palvelee heitä enemmän kuin jääminen, vaikkapa uuden puolison vuoksi, he yllättäen vasta ymmärtävät nämä rationaaliset ratkaisut. SIihen mennessä ei ei enmmääävoi, et tiedä mistä puhut, tämä on kuule niin kompleksinen tilanne, sinä kun et ole kokenut jaadan jaadan diipa daapa.
Mutta sitten, kun uusi puoliso selittää nämä asiat vällyjen välissä, niissä alkaakin olla hipshei tosi järkevää juttua ja sähän sen sanoit ja sua ilman ikinä en olisi voinut tätä ymmärtää.
Uuden puolison vaan kannattaisi hieman laittaa ratiota sikäli omaan ajatteluun, että muistaa, että jos hänelle tulee ko. henkilön kanssa ongelmia, niistä voi äkkiä tullakin vain hänen ja mt-alansa ongelmia. Semmoinen selitys kun aika pätevä - monella exällä nääs näin.
Näinhän se on. Eroriitelyä vältellään kaikin keinoin, kunnes on riittävän pakottava syy hoitaa ero loppuun. Jokin valoisa tavoite tulevaisuudessa on usein se ratkaisuun viimein johtava tekijä. Vielä useammin kamelin selän katkaisee joku erityisen vakava uhkaus tai tilanne.
Kurjaa kun kirjoitat lainausmerkeissä "uhreista". Lähisuhdeväkivaltatapauksia tulee viranomaisen tietoon yli 10'000 tapausta vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu. Henkisen väkivallan uhri aniharvoin hakee viranomaisen apua. Nollalinjan soittajista valtaosa on nimenomaan henkisen väkivallan uhreja. Heillä ei usein ole mitään muuta tahoa, josta hakea keskusteluapua. Etenkin miehet ovat kokeneet toistuvaa vähättelyä ja mitätöintiä koettaessaan hakea apua.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141028/L%C3%A4hisuhdev%C3…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita sille kortti, "pidä hyvänäsi"
Olin itse aikoinaan muutaman vuoden "kakkonen", ja tekisin juuri noin, jos nyt kävisi noin omassa parisuhteessani.
Suhde ei ole kunnossa, jos tarvitaan kakkosia ja kolmosia ja aisankannattajia, eikä niiden jälkeen tulekaan koskaan kuntoon.
Olen ilmoittanut, että jos mies tarvitsee muita, se on "tervemenoa vapauteen, ole onnellinen valitsemallasi tiellä".
Molemmin puolin.
Nimenomaan. Mikä helkatin ikäkriisi? Miten se ikäkriisi aina oirehtii niin, että vaimo ei houkuta ja tarvitaan joku toinen tai kolmas nainen helpottaan sitä kriisiä? Eli vaimona mun pitäisi olla helpottunut, että kysymys olikin herran ikäkriisistä eikä siitä miltä se näyttää: mieheltä ei puutu pelkästään rakastavat tunteet vaan myös kunnioitus ja arvostus mua ja perhettämme kohtaan. Mies haluaa niin kovasti jonkun toisen pöksyihin, että parisuhteemme ja yhteisen elämämme riskeeraaminen ei tuota ongelmaa.
Ikäkriisi, mikä kätevä selitys :D Vähän kun tilapäinen mielenhäiriö, sopivan epämääräinen ja vaikeasti todennettava. Voi hyvän tähen ihminen on keskimäärin turvallisuushakuinen.
Nollalinjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
"Hanna, meidän suhteemme on loppu ja sinä tarvitset terapiaa. Valitettavasti minä en voi enempää auttaa, joten lähden nyt".
Tuommoiset parit viikot yhteydenpidossa ja muu paska sekoittaa kenen hyvänsä pään, joka ei ero halua. Mieshän on aivan selvästi kunnon asshole, joka pyörii vain omien tunteidensa, taukojensa ja halujensa ympärillä.
Jos Hanna on vaaraksi itselleen, soitetaan 112 sekä jätetään huoli-ilmoitus. Ja lähdetään, ihan siitä huolimatta, että "Hanna, MINUSTA ei tunnu hyvältä nyt".
Vilpittömimmät onnitteluni kun et ole elämässäsi kokenut niin ristiriitaista tilannetta, että siinä tuollainen viileän rationaalinen ajattelu on vaikeaa ja vie aikaa. Me muut kuolevaiset ja lisäksi terapian ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että on suhteita joista irrottautuminen on henkisesti todella vaativa urakka ja kaipaisi ennen kaikkea ulkopuolista apua - tässä hyvä esimerkki siitä muutoksesta joka ihmisessä naksahtaa päässä kun hän saa avattua tilannetaan jollekin ulkopuoliselle: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006189314.html
Sinä voisit käyttää tuon terävän ja ehdottoman ajattelusi hyödyksi ja mennä töihin johonkin auttavaan puhelimeen?
Olen ollut useassakin erilaisessa ristiriitaisessa tilanteessa ja kyllä, analyyttisesta ja rationaalisesta ajattelusta on suuresti ollut apua.
Mutta auttavassa puhelimessa en usko siitä olevan paljpn apua, sillä olen havainnut, että nämä "uhrit",, jotka eivät halua sitä apua, saati, että kuuntelisivat jotain rationaalisia neuvoja. Kas kun poikkeuksetta näitä "en voi lähteä, koska puolisoni on niin epätasapainoinen"- uhreja yhdistää yksi asia.
Sitten, kun lähteminen palvelee heitä enemmän kuin jääminen, vaikkapa uuden puolison vuoksi, he yllättäen vasta ymmärtävät nämä rationaaliset ratkaisut. SIihen mennessä ei ei enmmääävoi, et tiedä mistä puhut, tämä on kuule niin kompleksinen tilanne, sinä kun et ole kokenut jaadan jaadan diipa daapa.
Mutta sitten, kun uusi puoliso selittää nämä asiat vällyjen välissä, niissä alkaakin olla hipshei tosi järkevää juttua ja sähän sen sanoit ja sua ilman ikinä en olisi voinut tätä ymmärtää.
Uuden puolison vaan kannattaisi hieman laittaa ratiota sikäli omaan ajatteluun, että muistaa, että jos hänelle tulee ko. henkilön kanssa ongelmia, niistä voi äkkiä tullakin vain hänen ja mt-alansa ongelmia. Semmoinen selitys kun aika pätevä - monella exällä nääs näin.
Näinhän se on. Eroriitelyä vältellään kaikin keinoin, kunnes on riittävän pakottava syy hoitaa ero loppuun. Jokin valoisa tavoite tulevaisuudessa on usein se ratkaisuun viimein johtava tekijä. Vielä useammin kamelin selän katkaisee joku erityisen vakava uhkaus tai tilanne.
Kurjaa kun kirjoitat lainausmerkeissä "uhreista". Lähisuhdeväkivaltatapauksia tulee viranomaisen tietoon yli 10'000 tapausta vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu. Henkisen väkivallan uhri aniharvoin hakee viranomaisen apua. Nollalinjan soittajista valtaosa on nimenomaan henkisen väkivallan uhreja. Heillä ei usein ole mitään muuta tahoa, josta hakea keskusteluapua. Etenkin miehet ovat kokeneet toistuvaa vähättelyä ja mitätöintiä koettaessaan hakea apua.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141028/L%C3%A4hisuhdev%C3…
TÄMÄ!
Otaks sä naiselta pataan...
Nollalinjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
"Hanna, meidän suhteemme on loppu ja sinä tarvitset terapiaa. Valitettavasti minä en voi enempää auttaa, joten lähden nyt".
Tuommoiset parit viikot yhteydenpidossa ja muu paska sekoittaa kenen hyvänsä pään, joka ei ero halua. Mieshän on aivan selvästi kunnon asshole, joka pyörii vain omien tunteidensa, taukojensa ja halujensa ympärillä.
Jos Hanna on vaaraksi itselleen, soitetaan 112 sekä jätetään huoli-ilmoitus. Ja lähdetään, ihan siitä huolimatta, että "Hanna, MINUSTA ei tunnu hyvältä nyt".
Vilpittömimmät onnitteluni kun et ole elämässäsi kokenut niin ristiriitaista tilannetta, että siinä tuollainen viileän rationaalinen ajattelu on vaikeaa ja vie aikaa. Me muut kuolevaiset ja lisäksi terapian ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että on suhteita joista irrottautuminen on henkisesti todella vaativa urakka ja kaipaisi ennen kaikkea ulkopuolista apua - tässä hyvä esimerkki siitä muutoksesta joka ihmisessä naksahtaa päässä kun hän saa avattua tilannetaan jollekin ulkopuoliselle: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006189314.html
Sinä voisit käyttää tuon terävän ja ehdottoman ajattelusi hyödyksi ja mennä töihin johonkin auttavaan puhelimeen?
Olen ollut useassakin erilaisessa ristiriitaisessa tilanteessa ja kyllä, analyyttisesta ja rationaalisesta ajattelusta on suuresti ollut apua.
Mutta auttavassa puhelimessa en usko siitä olevan paljpn apua, sillä olen havainnut, että nämä "uhrit",, jotka eivät halua sitä apua, saati, että kuuntelisivat jotain rationaalisia neuvoja. Kas kun poikkeuksetta näitä "en voi lähteä, koska puolisoni on niin epätasapainoinen"- uhreja yhdistää yksi asia.
Sitten, kun lähteminen palvelee heitä enemmän kuin jääminen, vaikkapa uuden puolison vuoksi, he yllättäen vasta ymmärtävät nämä rationaaliset ratkaisut. SIihen mennessä ei ei enmmääävoi, et tiedä mistä puhut, tämä on kuule niin kompleksinen tilanne, sinä kun et ole kokenut jaadan jaadan diipa daapa.
Mutta sitten, kun uusi puoliso selittää nämä asiat vällyjen välissä, niissä alkaakin olla hipshei tosi järkevää juttua ja sähän sen sanoit ja sua ilman ikinä en olisi voinut tätä ymmärtää.
Uuden puolison vaan kannattaisi hieman laittaa ratiota sikäli omaan ajatteluun, että muistaa, että jos hänelle tulee ko. henkilön kanssa ongelmia, niistä voi äkkiä tullakin vain hänen ja mt-alansa ongelmia. Semmoinen selitys kun aika pätevä - monella exällä nääs näin.
Näinhän se on. Eroriitelyä vältellään kaikin keinoin, kunnes on riittävän pakottava syy hoitaa ero loppuun. Jokin valoisa tavoite tulevaisuudessa on usein se ratkaisuun viimein johtava tekijä. Vielä useammin kamelin selän katkaisee joku erityisen vakava uhkaus tai tilanne.
Kurjaa kun kirjoitat lainausmerkeissä "uhreista". Lähisuhdeväkivaltatapauksia tulee viranomaisen tietoon yli 10'000 tapausta vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu. Henkisen väkivallan uhri aniharvoin hakee viranomaisen apua. Nollalinjan soittajista valtaosa on nimenomaan henkisen väkivallan uhreja. Heillä ei usein ole mitään muuta tahoa, josta hakea keskusteluapua. Etenkin miehet ovat kokeneet toistuvaa vähättelyä ja mitätöintiä koettaessaan hakea apua.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141028/L%C3%A4hisuhdev%C3…
Kyllä varmaan onkin. Mutta suurin osa miehistä, joilla on sekopää-ex, joka ei missään tapauksessa salli eroa, vaan hänen kanssaan pitää roikkua, paljastuvat miehiksi, joilla itsellään ei ole ollut minkään valtakunnan ajatustakaan lopettaa avioliittoaan. Ja tämä tulee yllätyksenä kakkoselle sitten.
Nämä miehet niiden oikeasti uhrien asemaa vahingoittavat ja vaikeuttavat kaikkein eniten. Ja näitä kun on se suurin joukko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksoiselämää:
Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.
Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".
Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.
Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.
Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.
Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.Tämän kirjoittaja ei ole ensinnäkään mies. Mut joo, mikset tule kaapista? Täältä saa lukea usein, ettei kumppanin paljastuminen seksuaaliselta suuntautumiseltaan toiseksi kuin piti, pettämisen kautta, ole niin kovin paha. Eli tuskin kukaan "murskautuu".
Niimpä. Tämän kirjoittaja ei todellakaan ole mies. Nainen kirjoittaa naisista, tai nainen, joka tekeytyy mieheksi, koska pelkää, tai tietää, että miehellään on toinen, muttei uskalla ottaa tähän yhteyttä. Veikkaan ensimmäistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nollalinjalla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
"Hanna, meidän suhteemme on loppu ja sinä tarvitset terapiaa. Valitettavasti minä en voi enempää auttaa, joten lähden nyt".
Tuommoiset parit viikot yhteydenpidossa ja muu paska sekoittaa kenen hyvänsä pään, joka ei ero halua. Mieshän on aivan selvästi kunnon asshole, joka pyörii vain omien tunteidensa, taukojensa ja halujensa ympärillä.
Jos Hanna on vaaraksi itselleen, soitetaan 112 sekä jätetään huoli-ilmoitus. Ja lähdetään, ihan siitä huolimatta, että "Hanna, MINUSTA ei tunnu hyvältä nyt".
Vilpittömimmät onnitteluni kun et ole elämässäsi kokenut niin ristiriitaista tilannetta, että siinä tuollainen viileän rationaalinen ajattelu on vaikeaa ja vie aikaa. Me muut kuolevaiset ja lisäksi terapian ammattilaiset tiedämme kuitenkin, että on suhteita joista irrottautuminen on henkisesti todella vaativa urakka ja kaipaisi ennen kaikkea ulkopuolista apua - tässä hyvä esimerkki siitä muutoksesta joka ihmisessä naksahtaa päässä kun hän saa avattua tilannetaan jollekin ulkopuoliselle: https://www.is.fi/hyvaolo/art-2000006189314.html
Sinä voisit käyttää tuon terävän ja ehdottoman ajattelusi hyödyksi ja mennä töihin johonkin auttavaan puhelimeen?
Olen ollut useassakin erilaisessa ristiriitaisessa tilanteessa ja kyllä, analyyttisesta ja rationaalisesta ajattelusta on suuresti ollut apua.
Mutta auttavassa puhelimessa en usko siitä olevan paljpn apua, sillä olen havainnut, että nämä "uhrit",, jotka eivät halua sitä apua, saati, että kuuntelisivat jotain rationaalisia neuvoja. Kas kun poikkeuksetta näitä "en voi lähteä, koska puolisoni on niin epätasapainoinen"- uhreja yhdistää yksi asia.
Sitten, kun lähteminen palvelee heitä enemmän kuin jääminen, vaikkapa uuden puolison vuoksi, he yllättäen vasta ymmärtävät nämä rationaaliset ratkaisut. SIihen mennessä ei ei enmmääävoi, et tiedä mistä puhut, tämä on kuule niin kompleksinen tilanne, sinä kun et ole kokenut jaadan jaadan diipa daapa.
Mutta sitten, kun uusi puoliso selittää nämä asiat vällyjen välissä, niissä alkaakin olla hipshei tosi järkevää juttua ja sähän sen sanoit ja sua ilman ikinä en olisi voinut tätä ymmärtää.
Uuden puolison vaan kannattaisi hieman laittaa ratiota sikäli omaan ajatteluun, että muistaa, että jos hänelle tulee ko. henkilön kanssa ongelmia, niistä voi äkkiä tullakin vain hänen ja mt-alansa ongelmia. Semmoinen selitys kun aika pätevä - monella exällä nääs näin.
Näinhän se on. Eroriitelyä vältellään kaikin keinoin, kunnes on riittävän pakottava syy hoitaa ero loppuun. Jokin valoisa tavoite tulevaisuudessa on usein se ratkaisuun viimein johtava tekijä. Vielä useammin kamelin selän katkaisee joku erityisen vakava uhkaus tai tilanne.
Kurjaa kun kirjoitat lainausmerkeissä "uhreista". Lähisuhdeväkivaltatapauksia tulee viranomaisen tietoon yli 10'000 tapausta vuosittain. Tämä on vain jäävuoren huippu. Henkisen väkivallan uhri aniharvoin hakee viranomaisen apua. Nollalinjan soittajista valtaosa on nimenomaan henkisen väkivallan uhreja. Heillä ei usein ole mitään muuta tahoa, josta hakea keskusteluapua. Etenkin miehet ovat kokeneet toistuvaa vähättelyä ja mitätöintiä koettaessaan hakea apua.
https://www.julkari.fi/bitstream/handle/10024/141028/L%C3%A4hisuhdev%C3…
Kyllä varmaan onkin. Mutta suurin osa miehistä, joilla on sekopää-ex, joka ei missään tapauksessa salli eroa, vaan hänen kanssaan pitää roikkua, paljastuvat miehiksi, joilla itsellään ei ole ollut minkään valtakunnan ajatustakaan lopettaa avioliittoaan. Ja tämä tulee yllätyksenä kakkoselle sitten.
Nämä miehet niiden oikeasti uhrien asemaa vahingoittavat ja vaikeuttavat kaikkein eniten. Ja näitä kun on se suurin joukko.
Asia onkin juuri niin, ettei kukaan voi jonkin keskustelupalstan kirjoituksen perusteella päätellä minkälaisesta tilanteesta on kysymys. Eikä itseasiassa oikein edes joistain puolitutuista tai kylänmiehistä yksistään kuullun perusteella. Siksi tuntuu vähän kurjalle, että kirjoitat kovin yleistäen. Viestit joihin sinä vastaat kertovat hyvin tavanomaista tarinaa kontrolloivasta parisuhteesta, johon liittyy sellaista velvoittavaa ja pakottavaa väkivaltaa, joka ilmenee vallankäyttönä valitun hiljaisuuden sekä syyllistämisen ja uhkaamisen vuorottelun muodossa. Ymmärsin itse lukemastani, ettei erouhka käynnistänyt käytöstä, vaan tilanne oli rakentunut vuosien aikana. Kuten toteat itsekin, näin käyttäytyvä ihminen on avuntarpeessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksoiselämää:
Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.
Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".
Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.
Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.
Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.
Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.Tämän kirjoittaja ei ole ensinnäkään mies. Mut joo, mikset tule kaapista? Täältä saa lukea usein, ettei kumppanin paljastuminen seksuaaliselta suuntautumiseltaan toiseksi kuin piti, pettämisen kautta, ole niin kovin paha. Eli tuskin kukaan "murskautuu".
Niimpä. Tämän kirjoittaja ei todellakaan ole mies. Nainen kirjoittaa naisista, tai nainen, joka tekeytyy mieheksi, koska pelkää, tai tietää, että miehellään on toinen, muttei uskalla ottaa tähän yhteyttä. Veikkaan ensimmäistä.
Voipa olla, mutta mitä näitä juttuja olen seuraillut, tuo on valitettavan usein kyllä todellisuutta. Siis se, että mieslapanen ajautuu suhteisiin, joista kaikista tulee rasite. Kun ollaan vätyksiä, ollaan sitä joka suunnassa ja tilanteessa, jossa molemmat pompottaa. Miehet kyllä myös puhuvat rakastajista yleisesti ottaen, tarkoittaen sillä molempia sukupuolia. Harvemmin miehen suusta kuulee sanaa rakastajatar. Jos yleensä nyt mitään määrittelysanoja käyttävät.
Itse pääsin aika aitiopaikalta omalla työpaikalla seuraamaan vastaavaa tilannetta. Herra oli aika korkeassa asemassa, mutta päättömästi rakastui alaiseensa. Suhdehan siitä seurasi. Tiedossa oli, että kotona on aika tiukka kuri, se näkyi ja kuului kaikessa, mm. siinä, miten sännättiin vastaamaan puhelimeen. Joten kyllä meitä nauratti, kun duunipaikalla alkoi olla sama meno: kakkonen kun kurtisti kulmiaan, tuli Herralle kiire korjata toimintaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.
Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.
Ok. Moni olisi ekasta kännikerrasta vessapanosta ottanut opikseen, mutta tais olla tytöllä sen verran hunajata tarjota, että mies ei malttanut pysyä poissa. Muutoinkin aika pitkä aika teidän torpassa "heti", kun "heti" kolmannen kerran jälkeen, johon oli kulunut puolisen vuotta, aloit uumoilla, että jotain on pielessä. Nämä kaksi kertaa meni tutkan alta?
Minä olen niin kyyninen, että tuumaisin, että jos sutaistu on jo joulun alla ja kesän korvalla tehdään tunnustuksia, saattaisi olla jotain ajallista ja muutakin yhteyttä tunnustuksen ja pikkuneidin vierailun välillä. Että olisko tullut sadonkorjuujuhlissa neljäs vessakeikka, ellei pikkuneiti olisi alkanut lunastaa hänelle tehtyjä lupauksia.
Lisäksi jos mieheni koskaan olisi niin tyylitön, että panisi jotain firman juhlissa vessassa, se olisi eron paikka. Kuten sekin, että hänen uraansa määrittelisi sitten millään tavalla nämä panot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaksoiselämää:
Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.
Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".
Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.
Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.
Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.
Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.Tämän kirjoittaja ei ole ensinnäkään mies. Mut joo, mikset tule kaapista? Täältä saa lukea usein, ettei kumppanin paljastuminen seksuaaliselta suuntautumiseltaan toiseksi kuin piti, pettämisen kautta, ole niin kovin paha. Eli tuskin kukaan "murskautuu".
Niimpä. Tämän kirjoittaja ei todellakaan ole mies. Nainen kirjoittaa naisista, tai nainen, joka tekeytyy mieheksi, koska pelkää, tai tietää, että miehellään on toinen, muttei uskalla ottaa tähän yhteyttä. Veikkaan ensimmäistä.
Voipa olla, mutta mitä näitä juttuja olen seuraillut, tuo on valitettavan usein kyllä todellisuutta. Siis se, että mieslapanen ajautuu suhteisiin, joista kaikista tulee rasite. Kun ollaan vätyksiä, ollaan sitä joka suunnassa ja tilanteessa, jossa molemmat pompottaa. Miehet kyllä myös puhuvat rakastajista yleisesti ottaen, tarkoittaen sillä molempia sukupuolia. Harvemmin miehen suusta kuulee sanaa rakastajatar. Jos yleensä nyt mitään määrittelysanoja käyttävät.
Itse pääsin aika aitiopaikalta omalla työpaikalla seuraamaan vastaavaa tilannetta. Herra oli aika korkeassa asemassa, mutta päättömästi rakastui alaiseensa. Suhdehan siitä seurasi. Tiedossa oli, että kotona on aika tiukka kuri, se näkyi ja kuului kaikessa, mm. siinä, miten sännättiin vastaamaan puhelimeen. Joten kyllä meitä nauratti, kun duunipaikalla alkoi olla sama meno: kakkonen kun kurtisti kulmiaan, tuli Herralle kiire korjata toimintaansa.
Ollaankohan me oltu samalla työpaikalla:-) olen ollut todistamassa ihan samaa. Mulle vaan on herra tullut valittamaan, että hänen kakkosensa ei ymmärrä häntä:-) :-) ja siksi pitäisi nyt vähän suhauttaa. Lisäksi tietysti olin niin paljon viehättävämpikin kuin tämä kakkonen.
Jollei muu niin tuo olisi kyllä selvittänyt pääni, kakkonen nimittäin oli kaikkien kuolauksen kohde ja jättikin sitten kyllä itse tämän työpaikkasonnin. Vaimon kanssa on edelleen naimisissa, tai oli, kun viimeksi kuulin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Hän halusi eroon naisesta sotkettuaan ensin munansa naiseen. Sen vuoksi hänen piti vaihtaa työpaikkaa, koska vanha oli, ei paskottu, vaan spermattu. Mua ottaisi todella paljon päästä, jos meidän perheessä työpaikan vaihtoja tehtäisiin spermapäätöksillä.
Mulla on työkavereita, joista en pidä, vaan suorastaan tunnen välillä erinäisten juttujen takia tosi vahvoja antipatioita, mutta kyllä mä urapäätökseni eri kriteereillä teen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Jahas. Ootkos tiedustellut mikä sai muuttaan mieltä kohdassa 6-7 kk sivusuhteen kestettyä?
Hällä on sitten vaikeuksia kait pitää housuja jalassa jos vastapuoli vaan yrittää riittävän sinnikkäästi. Toivottavasti ei uudella työpaikalla ole taas jotain naista, jonka kanssa pitää joko kuksia tai sit vaihtaa työpaikkaa ;D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Jahas. Ootkos tiedustellut mikä sai muuttaan mieltä kohdassa 6-7 kk sivusuhteen kestettyä?
Hällä on sitten vaikeuksia kait pitää housuja jalassa jos vastapuoli vaan yrittää riittävän sinnikkäästi. Toivottavasti ei uudella työpaikalla ole taas jotain naista, jonka kanssa pitää joko kuksia tai sit vaihtaa työpaikkaa ;D
Älkää nyt sotkeko pikkurouvan päätä. On törkeän reilua, että mies ennätti kertoa hienostuneista vessapanoistaan ennen kuin nuori työkaveri ennätti itse kertomaan. Lisäksi oli hienoa, että suretti ja kyseli, että onkos terapian tarvetta!
Vakavammin puhuen, tuohan se on. Nytkään vaimoa ei tippaakaan kiinnostanut sen nuoren työkaverin tarina, kun miehellä oli narratiivi valmiina. Ihan hirvittää nämä jutut, miten naiset antaa itseään kusettaa ja ylpeilee sillä vielä. Toivon, että tämä tarina ei ole tosi, vaan kirjoittaja halusi vain päteä täällä kovana mimminä ja "näin minä vaimona hoitaisin"-jutulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Jahas. Ootkos tiedustellut mikä sai muuttaan mieltä kohdassa 6-7 kk sivusuhteen kestettyä?
Hällä on sitten vaikeuksia kait pitää housuja jalassa jos vastapuoli vaan yrittää riittävän sinnikkäästi. Toivottavasti ei uudella työpaikalla ole taas jotain naista, jonka kanssa pitää joko kuksia tai sit vaihtaa työpaikkaa ;D
Älkää nyt sotkeko pikkurouvan päätä. On törkeän reilua, että mies ennätti kertoa hienostuneista vessapanoistaan ennen kuin nuori työkaveri ennätti itse kertomaan. Lisäksi oli hienoa, että suretti ja kyseli, että onkos terapian tarvetta!
Vakavammin puhuen, tuohan se on. Nytkään vaimoa ei tippaakaan kiinnostanut sen nuoren työkaverin tarina, kun miehellä oli narratiivi valmiina. Ihan hirvittää nämä jutut, miten naiset antaa itseään kusettaa ja ylpeilee sillä vielä. Toivon, että tämä tarina ei ole tosi, vaan kirjoittaja halusi vain päteä täällä kovana mimminä ja "näin minä vaimona hoitaisin"-jutulla.
Jäin kyllä miettimään tätä. Onnistuisko toisin päin?
Vaimo alkaisi oirehtimaan ja hänestä huomaisi, että jotain on vialla. Kyselyihin viimein vastaisi, että joo, joulu-, kevät ja kesäjuhlissa panin sitä meillä töissä olevaa Joonasta wc-tilassa, ravintolan vessassa ja bajamajassa, kännissä kun olin. Nyt harmittaa ja surettaa, kulta, haluatko lähteä terapiaan? Joonas ilmestyy oven taakse.
Jatkuuko tarina kahvinjuonnilla, lasangen teolla ja makeilla nauruilla vielä vuosien päästä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kyllä mäkin nauraisin, jos miehen joku työpaikkapano tulisi meille keskustelemaan, mitä "me" nyt teemme.
Tuollaisten on hyvä oppia elämän tosiasioita, että aina ei saa mitä haluaa. Ei, vaikka olisi nuorempi, kauniimpi ja hoikempi."
Minua ei tällaisissa tapauksissa naurattaisi.
Uskon elämänkokemukseni myötä, että nuorella on niin iso kynnys mennä jonkun kotiin yllättäen, että tämän tapauksen henkilöllä on ollut jokin niin pakottava tilanne, ettei voinut odottaa enää, vaan tuli vastuuttamaan miestä suhteen laadusta. Todennäköisesti mies ei ole kiihkoissaan huolehtinut ehkäisystä ja seurauksena Suuri Uutinen eli raskaus.
Itse ajattelen, että ei tarvitse nyt olla mistään raskaudesta kyse, mutta olisin kyllä kahvin juonnin ja äijälle lasagnen laiton sijaan terhakoitunut tekemään muutaman kysymyksen.
Kyseessä oli siis kolme pikapanoa: oliko siis näin? Ihan vaanko nusaisitte työpaikan vessassa tms. vai oliko sentään kyseessä jonkun verran suunnittelua ja sopimista, kun panoja kuitenkin kolmekin kertyi? Miten käyttäydyttiin näiden panojen välillä, ennen ja jälkeen, olettaen, että ette panneet pikaisesti kolmea kertaa yhteen soittoon? Oliko lirkutusta, kikattelua, lupauksia kenties? Kysyn, kun tulet tänne selkeästi aika suurin odotuksin katsastamaan tiluksia ja lapsosia?
Miten mieheni on kohdellut sinua nyt, tultuaan synnintunnoon ja kertoilemaan minulle tästä kriisistä? Mikä fiilinki duunissa?
Näiden vastauksien perusteella vasta päättelisin, kuinka monta vuotta menee, ennen kuin juttu kenties minua naurattaa.
Näitten perusteella vasta
Kiitos kysymästä. Minulla on ihan hyvä fiilinki työssä ja kotona. Ensimmäinen kerta pikkujoulujuhlassa humalassa wc-tilassa, toinen kerta työporukan keväisessä illan vietossa taas ravintolan wc-tilassa ja humalassa. Kolmas kerta kesäjuhlissa humalassa ja bajamajassa.
Tapahtumien jälkeen tiesin heti että jotain tapahtunut, ja mies sitten kertoikin syyn, pyysi anteeksi ja kyseli tarvitsemmeko terapiaa, johon suostuin kun hän oli niin suruissaan. Mies vaihtoi omasta aloutteestaan työtä jotta pääsisi eroon tuosta naisesta.
Mutta ihan hyvin meillä menee. Emme siis naura asialle joka päivä, vaan aina silloin tällöin palaa mieleen, tilanne oli itsessään niin koominen.Sun miehesi kaipaisi ihan yksilöterapiaa jos hällä vaatii työpaikan vaihdon että pääsee eroon halusta panna vierasta vastenmielistä vosua jossain vessassa. vähintään nyt päihdeongelmaan hoitoa
Hän halusi eroon naisesta.
Hän halusi eroon naisesta sotkettuaan ensin munansa naiseen. Sen vuoksi hänen piti vaihtaa työpaikkaa, koska vanha oli, ei paskottu, vaan spermattu. Mua ottaisi todella paljon päästä, jos meidän perheessä työpaikan vaihtoja tehtäisiin spermapäätöksillä.
Mulla on työkavereita, joista en pidä, vaan suorastaan tunnen välillä erinäisten juttujen takia tosi vahvoja antipatioita, mutta kyllä mä urapäätökseni eri kriteereillä teen.
Huvittavaa miten täällä kiehutaan vihasta ja raivosta, kun eräs vaimo ilmoittaa olevansa ihan onnellinen.
Kaikilla tavoilla yritetään haukkua ja kääntää asiaa niin, että hän ei voi olla onnellinen tai on ainakin mielisairas, väkivallan uhri tai syyllinen sellaiseen, tai ainakin häneen on täytynyt tarttua liuta sukupuolitauteja. Eikä hän ole kykenevä nimeämään oikeita tunteitaan.
Rakastajatarta taas nostetaan uhriksi ja pyhimykseksi, jota tämän onnellisen vaimon olisi pitänyt lohduttaa ja ylistää.
Minä nauran, kun luen näitä kommentteja. Kertoo paljon palstamammoista, kun projisoivat omaa pahaa oloaan ihan onnelliseksi itsensä ilmoittamaan henkilöön.
Ja minä juon nyt kahvia, ja laitan kohta pyttipannun uuniin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä on varmaan aika yleistä, koska tiedän parikin oikeasti tapahtunutta vastaavaa tapausta. Ekassa tapauksessa sivusuhteen nainen oli vainooja, joka vainosi vaimoa vielä eronkin jälkeen. Kuvitteli ilmeisesti, että ovat edelleen yhdessä. Ja mies joutui tekemään rikosilmoituksen, heillä siis oli ollut vain lyhyt suhde.
Niin, ja se toinenkin tapaus oli sellainen, ettei nainen ihan täysillä käynyt.
Siis jos tämä ei olekaan provo: Ei kannata reagoida mitenkään ja jos kirjeitä tulee lisää, niin yhteyttä poliisiin matalalla kynnyksellä. Miehellesi varmaan näytät kirjettä myös?
Tuo ensin mainittu vainoojatapaus otti yhteyttä myös pariskunnan toiseen lapseen.
Ei ole Provo, tiedän kyllä että kuulostaa sellaiselta.
Kyseessä ei ollut kirje vaan puhelimeen viesti. Ja joo, tarkoitus on kysyä mieheltä, että mikähän idea noissa viesteissä on.
Mielenterveys naisella ei ole kunnossa, sen tiedän.
No sittenhän teitä on kaksi joiden mielenterveys horjuu. Sinä olet lisäksi kynnysmatto. Mutta kukin tyylillään.
Väkisinhän tämä tilanne vaikuttaa hyvinvointiini, olet siinä oikeassa. Kerroin tuossa kuitenkin aiemmin, että minulla on syyni olla tässä.
-ap
Olet kuin yksi kaverini. Hänkin hoki, että on syynsä, kun mies petti ja kyselin miksi ei jätä. Se mies sitten lopulta lähti, kun uuden rouvan lapsi muutti pois. Kaverini kulkee edelleen terapiassa, kuulema tuntee itsensä petetyksi ja huonoksi. No hän on molempia, mies petti liki 20 v ja kaverini tiesi mutta roikkui ja meni itsekunnioitus.
Mikä on syy, että sietää miestä joka panee toisen kanssa ja sinäkin panet sen kanssa. Ei mikään, vain rohkeus kohdata tilanne sinulta puuttuu. Oket säälittävä kynnysmatto.
🤮Ei tässä nyt kahtakymmentä vuotta ole lähelläkään mennyt...
Mutta saat olla minusta mitä mieltä vaan. Kommentoi kuitenkin mieluummin varsinaista aihetta: miksi kakkonen kokee tarpeelliseksi viestittää minulle, miten minun kuuluisi toimia.
-ap
Koska olette näköjään rajattomia tapauksia kaikki kolme. Kakkonen tulkitsee, että koska olet tietoinen miehen vehtaamisesta hänen kanssaan ja sallit tilanteen jatkuvan entisellään, hänelläkin on oikeus saada äänensä kuuluviin. Mies taas pelailee kahden naisen välillä ja ilmeisesti lietsoo teitä molempia erilaisilla peleillä, puolitotuuksilla ja valheilla. Hän nauttii siitä, että voi manipuloida kahta naista aina mielialojensa mukaan. Nostattaa itsetuntoaan, kun kaksi naarasta tappelee hänestä. Mies ei todennäköisesti ole kovin kummoinen itsessään, koska naisten mielenkiinto häneen syntyy puhtaasti vain tästä "kilpailuasetelmasta". Kumpikaan ei halua luovuttaa miestä toiselle. Mies taas ei jaksa olla vain yhden kanssa. Jännitystä umpitylsään elämään.
Tämä mäkin olen hakenut, että mikä tässä jutussa mättää. Mutta ilman muuta se, että miehen selitykset pikapanoista ja hullusta akasta, joka tulee syynäämään ja tekemään inventaariota uskotaan taas kyselemättä ja ollaan, että on mulla ihana mies.
Itselläni on aika tiukka tossa, että työpaikkasuhteet on aika no no niin sinkkuna mutta ennen kaikkea varattuna. Siinähän vaarantaa koko työpaikkansa, kun noista yleensä tulee kaikenlaista sotkua. Lisäksi haluan ajatella, että on nyt sentään yksi paikka, jonne voi luottaa toisen menevän ilman jotain suhdekuvioita. Tarkoitan siis, että jos mun mies jäisi kiinni työpaikkasutinoista niin miten mä voisin ikinä luottaa, että joo se on nyt töissä eikä sutisemassa??