Lue keskustelun säännöt.
Mieheni kakkonen otti yhteyttä
23.09.2022 |
Mieheni kakkosnainen päätti tänään lähettää minulle viestin, jossa neuvoi, kuinka minun kuuluisi elää ja kuinka olisi minun onneni mukaista päästää irti, hyvinkin monisanaisesti ja ylimieliseen sävyyn. Viestin päätti sydänemojiin.
Ja hän kuulemma antaa minulle anteeksi, ei kyllä suostunut kertomaan minkä asian.
Mistä tämmöinen kumpuaa? Pelosta, että ei saa miestäni itselleen? Onko tämä tyypillistä kakkosille?
Täytyy sanoa, että olen melkoisen yllättynyt, en käsitä miksi näkee tarpeelliseksi olla minuun yhteydessä.
Kommentit (762)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
joo, usein olen miettinyt näissä keskusteluissa et moniko näistä "'mun mieheni valitsi jäädä' joten potkinpa nyt maassa makaavaa ja haukun ja ivaan yksin jäänyttä 'kakkosta'" -naisista on itseasiassa näitä naisia joita ei vaan yksinkertaisesti jätetä ilman vakavia seurauksia. Ukko jää pelosta ja henkistä laiskuuttaan ja vaimo kokee jotenkin voittaneensa. Huhhuh, onnea vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ukko oli kolme kertaa (vaimolleen kertoman mukaan) ollut nuoren tytön kanssa, ottanut kyllä siitä kaikki nautinnon.
Sitten kun on vaimonsa silmien alla kotona ja tyttö tulee kysymään mitäs nyt tehdään niin sama ukko onkin vaimonsa ylimielisellä myötäilyllä ja avustuksella heittämässä tyttöä ulos.
Ja vielä naureskelevat vuosien päästä. Mitä ihmeen nauramista siinä on, päinvastoin.
Tulee mieleen Niskavuori-elokuvat, joissa isäntä hännystelee piikoja ja vaimo seuraa sivusta. Sitten jos piika on liikaa isännälle mieleinen tai tulee raskaaksi niin potkitaan kylmästi pois talosta.
Usein pilataan vielä tytön maine pahoilla puheilla.Sitten voidaankin taas tyytyväisinä jatkaa elämää.
Joo
Tyttö menee vaimon kotiin järkyttämään hänet eikä hoida asiaansa miehen kanssa kahden!
Olisiko vaimon pitänyt sanoa ole hyvä ja jatkaa elämäänsä ilman ukkoaan, johon selvästikin on kiintynyt?
Kahden moraalittoman takia vaimon olisi pitänyt olla se maksumies heidän ns onnestaanJa huom. ei kaikki piiat suostuneet vanhojen ukkojen petikavereiksi.
Kyllä olet sinäkin tietämätön entisajan talollisten elämästä.
Luuletko tosiaan???????, että piioilta jotenkin kysyttiin suostumusta.
Isäntä oli isäntä ja piiat olivat ikäänkuin hänen omaisuuttaan.
Jos ei suostunut niin silloinkin potkittiin pihalle, palkat jäivät monesti maksamatta koska oli vuosipalkka ja muutenkin todella pieni. Koska piika sai asunnon ja ruokapuolen (todella huonot kummatkin) talosta niin se oli joitain roposia, joskus sekin maksettiin osin vaatteina kun tehtiin samalla kun kraatari oli taossa käymässä.
Kun kesken pestuuvuoden joutui pois niin oli todella vaikeara saada uutta paikkaa. Usein tosiaan piian maine vielä pilattiin, että sekin vaikeutti.
Jos isännälle suostumaton piika sai jäädä taloon hänen elämäsnsä tehtiin todella vaikeaksi, niin isännän kuin asiat haistavan emännänkin toimesta.
Ja uudessa talossa taas sama meininki usein.Silloiin ei eletty 2000-lukua. Suosittelen lukemaan siitä ajasta kertovia kirjoja.
Asia on minulle nyt pramilla kun luen Paula Havasteen romaania Laahus, joka juuri kertoo entisajan nuoren piikatytön elämästä maaseudulla.
"Vanha ukko" voi olla myös apteekkari, lääkäri, yleensä joku silmäätekevä mies jos oli piikomassa heidän kodissaan.
Eikä välttämättä edes vanha.
Tämä nyt hiukan ohi aiheen, mutta oli vaan pakko kun tyrmistyin kommenttia.
Niin, nuoria tyttöjä lähetettiin piikomaan usein myös maalta kaupunkeihin.
Isäntä otti piikatytön "luontaisetuna", usein väkisin. Piika tuli raskaaksi ja potkaistiin kadulle "siveettömän käytöksen" takia.
Pìiat olivat hyvin nuoria, alaikäisiä, usein lapsia vielä itsekin.
Kaupungissa kouluttamaton "siveetön tyttö" päätyi usein prostituoiduksi.
Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, oli keskeisenä vaikuttajahahmona kun Suomeen perustettiin ensimmäiset ensikodit, joissa näille köyhille, kouluttamattomille raskaanaoleville tytöille tarjottiin turvapaikka ja esim. ammattikoulutusta.
Miina Sillanpään elämänkerta olisi terveellistä luettavaa siitä, millainen oli todellinen feministi, eikä mikään muodikas "vitunvirkkaaja".
Tämä köyhä tyttö, joka jo 12-vuotiaana teki raskasta tehdastyötä ja lähti sitten kaupunkiin piikomaan, koulutti itsensä ja nousi järkähtämättömäksi yhteiskunnan haavoittuvimpien, nuorten piikojen puolustajaksi.
Mutta nykyään on näiden niljakkaiden setämiesten hyväksikäyttämien "tyttöparkojen" asema aivan erilainen: jos he eivät halua lasta, he saavat raskaudenkeskeytyksen ja jos he haluavat pitää lapsen, niin yhteiskunta tulee kaikin tavoin vastaan ja äijä saa "kaivaa kuvettaan" kunnes lapsi on täysikäinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita sille kortti, "pidä hyvänäsi"
Olin itse aikoinaan muutaman vuoden "kakkonen", ja tekisin juuri noin, jos nyt kävisi noin omassa parisuhteessani.
Suhde ei ole kunnossa, jos tarvitaan kakkosia ja kolmosia ja aisankannattajia, eikä niiden jälkeen tulekaan koskaan kuntoon.
Olen ilmoittanut, että jos mies tarvitsee muita, se on "tervemenoa vapauteen, ole onnellinen valitsemallasi tiellä".
Molemmin puolin.
Nimenomaan. Mikä helkatin ikäkriisi? Miten se ikäkriisi aina oirehtii niin, että vaimo ei houkuta ja tarvitaan joku toinen tai kolmas nainen helpottaan sitä kriisiä? Eli vaimona mun pitäisi olla helpottunut, että kysymys olikin herran ikäkriisistä eikä siitä miltä se näyttää: mieheltä ei puutu pelkästään rakastavat tunteet vaan myös kunnioitus ja arvostus mua ja perhettämme kohtaan. Mies haluaa niin kovasti jonkun toisen pöksyihin, että parisuhteemme ja yhteisen elämämme riskeeraaminen ei tuota ongelmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita sille kortti, "pidä hyvänäsi"
Olin itse aikoinaan muutaman vuoden "kakkonen", ja tekisin juuri noin, jos nyt kävisi noin omassa parisuhteessani.
Suhde ei ole kunnossa, jos tarvitaan kakkosia ja kolmosia ja aisankannattajia, eikä niiden jälkeen tulekaan koskaan kuntoon.
Olen ilmoittanut, että jos mies tarvitsee muita, se on "tervemenoa vapauteen, ole onnellinen valitsemallasi tiellä".
Molemmin puolin.
Nimenomaan. Mikä helkatin ikäkriisi? Miten se ikäkriisi aina oirehtii niin, että vaimo ei houkuta ja tarvitaan joku toinen tai kolmas nainen helpottaan sitä kriisiä? Eli vaimona mun pitäisi olla helpottunut, että kysymys olikin herran ikäkriisistä eikä siitä miltä se näyttää: mieheltä ei puutu pelkästään rakastavat tunteet vaan myös kunnioitus ja arvostus mua ja perhettämme kohtaan. Mies haluaa niin kovasti jonkun toisen pöksyihin, että parisuhteemme ja yhteisen elämämme riskeeraaminen ei tuota ongelmaa.
Ikäkriisi on se aika jolloin hankitaan harrikka, juostaan marathon ja yritetään saada vähän pesää joltain paljon nuoremmalta. Ikäkriisi menee ohi melko nopeasti useimmilla, ja jälkeen päin huvittaa, että tuli toteutetuksi samoja kliseitä kuin monet muutkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laita sille kortti, "pidä hyvänäsi"
Olin itse aikoinaan muutaman vuoden "kakkonen", ja tekisin juuri noin, jos nyt kävisi noin omassa parisuhteessani.
Suhde ei ole kunnossa, jos tarvitaan kakkosia ja kolmosia ja aisankannattajia, eikä niiden jälkeen tulekaan koskaan kuntoon.
Olen ilmoittanut, että jos mies tarvitsee muita, se on "tervemenoa vapauteen, ole onnellinen valitsemallasi tiellä".
Molemmin puolin.
Nimenomaan. Mikä helkatin ikäkriisi? Miten se ikäkriisi aina oirehtii niin, että vaimo ei houkuta ja tarvitaan joku toinen tai kolmas nainen helpottaan sitä kriisiä? Eli vaimona mun pitäisi olla helpottunut, että kysymys olikin herran ikäkriisistä eikä siitä miltä se näyttää: mieheltä ei puutu pelkästään rakastavat tunteet vaan myös kunnioitus ja arvostus mua ja perhettämme kohtaan. Mies haluaa niin kovasti jonkun toisen pöksyihin, että parisuhteemme ja yhteisen elämämme riskeeraaminen ei tuota ongelmaa.
Ikäkriisi on se aika jolloin hankitaan harrikka, juostaan marathon ja yritetään saada vähän pesää joltain paljon nuoremmalta. Ikäkriisi menee ohi melko nopeasti useimmilla, ja jälkeen päin huvittaa, että tuli toteutetuksi samoja kliseitä kuin monet muutkin.
tunnen konseptin, mutta kuinka yleistä tuo oikeasti on? Yksikään tuntemistani pettävistä miehistä ei ollut vielä yltänyt 45 vuoden ikään, useimmat ei edes 35:n. Sen sijaan tunnen monta jotka ovat ryhtyneet huolehtimaan kunnostaan 3, 4 tai 5-kymppisenä ja hankkineet motskarin tai urheiluauton. Mutta ei kuitenkaan pettäneet.
Vähän on selityksen makua, minusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
Vierailija kirjoitti:
Kaksoiselämää:
Suhde kahteen naiseen on valheiden verkko. Valehtelen vaimolle, valehtelen rakastajalle, kummallekin omat valheensa. Valehtelen jatkuvasti.
Kerron vaimolle, mitä vaimo haluaa kuulla ja rakastajalle vedän sitä roolia, mistä hän pitää. Hänen ei tarvitse kuulla, että vaikka hän on erilainen kuin vaimoni, hän ei ole sen kummempi. Monessa asiassa jopa huonompi.Rakastaja soitti tänään monta kertaa. En vastannut. En jaksanut jankata mitä teen, koska tulen ja kuunnella tyhjänpäiväistä kuulustelua ja jauhamista vain jauhamisen vuoksi, "koska on niin ikävä".
Oli pakko vastata, ettei hän vaan soita vaimolle koska "on muka huolissaan" että minulle on sattunut jotain. Hän sirkuttaa joutavuuksia, mutta vaistoan äänessä paniikkia.
Minulla on kaksi vaimoa. Vietän kahta eri arkea. En pysty jättämään vaimoani. Tiedän että se murskaisi hänet. En pysty jättämään rakastajaani koska se murskaisi hänet ja hänestä olisi ehkä "oikeudenmukaista" että vaimoni kuulisi asiasta että vaimonikin murskautuisi. Yritän säilyttää hänen illuusionsa, että hän on ykkönen ja vaimoni kakkonen.
Toivon että jompikumpi kuolisi tai löytäisi jonkun ja rakastuisi.
Elämä kummankin kanssa on parisuhdearkea johon kumpaankaan en tunne kuuluvani.
Tämän kirjoittaja ei ole ensinnäkään mies. Mut joo, mikset tule kaapista? Täältä saa lukea usein, ettei kumppanin paljastuminen seksuaaliselta suuntautumiseltaan toiseksi kuin piti, pettämisen kautta, ole niin kovin paha. Eli tuskin kukaan "murskautuu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Miksi vaihdatte nimenne pettäjien mukaan? Häh? Sukunimen kuuluu olla suvusta, ei siltä joka panee sinua joka reikään. Palkkana kaikkia naisia syrjitään ja ne perheen päänne ei ole teille edes uskollisia.
Huomaa myös, miten te akat ette ole moksiskaan kun miehet on petollisia käärmeitä. Aina mässäilemässä miten hankalia ja dramaattisia naiset muka on, miehet vain pettää ja kiusaa teitä, silti ette ilmaise mitään vihaa. Aivopestyjä tolloja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
No ei se pettäminen ja sivusuhteen jatkaminen petetyn naaman edessä kyllä ainakaan helpota sitä erotilannetta. Jos ihan normaalitkin ihmiset reagoivat petetyksi tullessaan epänormaalin voimakkaalla tavalla, niin mitenpä luulet sellaisten ihmisten reagoivan, jotka kamppailevat muutenkin oman päänsä kanssa? Kun siitä hullustakin puolisosta voi tosiaan erota myös puolisoa kunnioittaen ilman kolmansia osapuolia. Ja miksi ihmeessä sinä sekaannuit varattuun mieheen, jolla on tällainen "hullu nainen", jos sinulla on vielä oma lapsikin, jonka turvallisuudesta olet vastuussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
No ei se pettäminen ja sivusuhteen jatkaminen petetyn naaman edessä kyllä ainakaan helpota sitä erotilannetta. Jos ihan normaalitkin ihmiset reagoivat petetyksi tullessaan epänormaalin voimakkaalla tavalla, niin mitenpä luulet sellaisten ihmisten reagoivan, jotka kamppailevat muutenkin oman päänsä kanssa? Kun siitä hullustakin puolisosta voi tosiaan erota myös puolisoa kunnioittaen ilman kolmansia osapuolia. Ja miksi ihmeessä sinä sekaannuit varattuun mieheen, jolla on tällainen "hullu nainen", jos sinulla on vielä oma lapsikin, jonka turvallisuudesta olet vastuussa?
Ei varmastikaan helpotu.
Ja siksi koska minä, toisin kuin mieheni, en alistu uhkailun ja pelottelun edessä. Sairas läheisriippuvainen suhde on ollut jo kauan historiaa. Molemmilla osapuolilla on nyt parempi elämä. Mies on saanut itsetuntonsa takaisin. Nainen saavuttanut suurimman haaveensa, joka ei ilman eroa olisi ollut mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
No ei se pettäminen ja sivusuhteen jatkaminen petetyn naaman edessä kyllä ainakaan helpota sitä erotilannetta. Jos ihan normaalitkin ihmiset reagoivat petetyksi tullessaan epänormaalin voimakkaalla tavalla, niin mitenpä luulet sellaisten ihmisten reagoivan, jotka kamppailevat muutenkin oman päänsä kanssa? Kun siitä hullustakin puolisosta voi tosiaan erota myös puolisoa kunnioittaen ilman kolmansia osapuolia. Ja miksi ihmeessä sinä sekaannuit varattuun mieheen, jolla on tällainen "hullu nainen", jos sinulla on vielä oma lapsikin, jonka turvallisuudesta olet vastuussa?
Ei varmastikaan helpotu.
Ja siksi koska minä, toisin kuin mieheni, en alistu uhkailun ja pelottelun edessä. Sairas läheisriippuvainen suhde on ollut jo kauan historiaa. Molemmilla osapuolilla on nyt parempi elämä. Mies on saanut itsetuntonsa takaisin. Nainen saavuttanut suurimman haaveensa, joka ei ilman eroa olisi ollut mahdollista.
Eli asetit tuon "miehen edun" oman lapsesi turvallisuuden edelle? Tuskin tuo petetty nainen vieläkään tihkuu kiitollisuutta sinulle, että tulit siihen hyysäilemään hänen puolisoaan ja puutuit heidän eroonsa. Yrität vain kiillottaa omaa sädekehääsi ja oikeuttaa sen, että änkesit toisten parisuhteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kakkonen? Sä taida olla enää se ykkönen. lol
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
No ei se pettäminen ja sivusuhteen jatkaminen petetyn naaman edessä kyllä ainakaan helpota sitä erotilannetta. Jos ihan normaalitkin ihmiset reagoivat petetyksi tullessaan epänormaalin voimakkaalla tavalla, niin mitenpä luulet sellaisten ihmisten reagoivan, jotka kamppailevat muutenkin oman päänsä kanssa? Kun siitä hullustakin puolisosta voi tosiaan erota myös puolisoa kunnioittaen ilman kolmansia osapuolia. Ja miksi ihmeessä sinä sekaannuit varattuun mieheen, jolla on tällainen "hullu nainen", jos sinulla on vielä oma lapsikin, jonka turvallisuudesta olet vastuussa?
Ei varmastikaan helpotu.
Ja siksi koska minä, toisin kuin mieheni, en alistu uhkailun ja pelottelun edessä. Sairas läheisriippuvainen suhde on ollut jo kauan historiaa. Molemmilla osapuolilla on nyt parempi elämä. Mies on saanut itsetuntonsa takaisin. Nainen saavuttanut suurimman haaveensa, joka ei ilman eroa olisi ollut mahdollista.
Eli asetit tuon "miehen edun" oman lapsesi turvallisuuden edelle? Tuskin tuo petetty nainen vieläkään tihkuu kiitollisuutta sinulle, että tulit siihen hyysäilemään hänen puolisoaan ja puutuit heidän eroonsa. Yrität vain kiillottaa omaa sädekehääsi ja oikeuttaa sen, että änkesit toisten parisuhteeseen.
Sinä voit ottaa asian noin ja katsoa, että yhdellä aikuisella ihmisellä on oikeus kiristää ja terrorisoida muita ihmisiä jopa uhkailemalla sivullisia lapsia. Minä katson niin, ettei ollut mitään parisuhdetta mihin ängetä. Se oli ollut ohi jo lähes vuotta aiemmin kun suhteen toinen osapuoli ilmoitti haluavansa lopettaa tapailun.
Olisipa mielenkiintoista nähdä kuinka sullakin takki kääntyisi kun se uhkailija olisikin joku Jonne ja eroon rimpuileva vaikkapa Sari.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
No ei se pettäminen ja sivusuhteen jatkaminen petetyn naaman edessä kyllä ainakaan helpota sitä erotilannetta. Jos ihan normaalitkin ihmiset reagoivat petetyksi tullessaan epänormaalin voimakkaalla tavalla, niin mitenpä luulet sellaisten ihmisten reagoivan, jotka kamppailevat muutenkin oman päänsä kanssa? Kun siitä hullustakin puolisosta voi tosiaan erota myös puolisoa kunnioittaen ilman kolmansia osapuolia. Ja miksi ihmeessä sinä sekaannuit varattuun mieheen, jolla on tällainen "hullu nainen", jos sinulla on vielä oma lapsikin, jonka turvallisuudesta olet vastuussa?
Ei varmastikaan helpotu.
Ja siksi koska minä, toisin kuin mieheni, en alistu uhkailun ja pelottelun edessä. Sairas läheisriippuvainen suhde on ollut jo kauan historiaa. Molemmilla osapuolilla on nyt parempi elämä. Mies on saanut itsetuntonsa takaisin. Nainen saavuttanut suurimman haaveensa, joka ei ilman eroa olisi ollut mahdollista.
Eli asetit tuon "miehen edun" oman lapsesi turvallisuuden edelle? Tuskin tuo petetty nainen vieläkään tihkuu kiitollisuutta sinulle, että tulit siihen hyysäilemään hänen puolisoaan ja puutuit heidän eroonsa. Yrität vain kiillottaa omaa sädekehääsi ja oikeuttaa sen, että änkesit toisten parisuhteeseen.
Sinä voit ottaa asian noin ja katsoa, että yhdellä aikuisella ihmisellä on oikeus kiristää ja terrorisoida muita ihmisiä jopa uhkailemalla sivullisia lapsia. Minä katson niin, ettei ollut mitään parisuhdetta mihin ängetä. Se oli ollut ohi jo lähes vuotta aiemmin kun suhteen toinen osapuoli ilmoitti haluavansa lopettaa tapailun.
Olisipa mielenkiintoista nähdä kuinka sullakin takki kääntyisi kun se uhkailija olisikin joku Jonne ja eroon rimpuileva vaikkapa Sari.
Minä otan sen asian niin, että jos ihmisellä on lapsi, niin silloin hän on vastuussa tekemään sellaisia valintoja, joilla ei aseta omaa lastaan potentiaaliseen vaaratilanteeseen. Nyt sinä asetit ja yrität naamioida sen joksikin vilpittömäksi "pelastin miehen hullulta naiselta" -sankaritarinaksi. En minä katsoisi sitä yhtään nätimmin, vaikka sukupuolet kääntyisivät toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Sitähän se mies juuri odottaa. Joko että jompi kumpi naisista tekee päätöksen. Tai että jompi kumpi kuolee. Sori vaan. Sille on yks helkkarin hailee vieläpä kumpi se on. Koska sillä ei ole munaa tehdä päätöstä itse."
Tuota minäkin tyrmistyin. Siinä sitä on kiintymystä ja sielunkumppanuutta jollekin.
Pelkkää petturuutta ja illuusiota.
Kun miettii miten hienoa on aito rakkaus ja kiintymys, ihmiselämän hienoimpia asioita.
Juu, siinähän mietitte.
Mutta on aivan naurettavaa, että täällä vuorenvarmasti tiedetään, että pelkkää illuusiota ja petturuutta se on.
Miten voitte tietää kahden ihmisen historian ja sen mikä on valhetta ja ei missään numessä voi olla kiintymystä tai sielunkumppanuutta. Kuka pystyy olemaan noin varma, aika tyhmää oikeastaan kehua tietävänsä j8nkun tuntemattoman ihmisen elämän paremmin kuin ne asianomaiset itse.
Että ainoastaan se vaimo on ainoa ihminen kenen kanssa voi olla niitä teidän mielestänne "oikeita" tunteita.Ja kuinka totuus on, että moni parisuhde on todella tunnekylmä, puolisot jopa inhoavat toisiaan ja toistensa läheisyyttä. Muusta ei puhuta kuin pakolliset asiat tai vaietaan tai puhutaan lasten kautta.
Mutta ei juu, se toinen nainen ei voi olla millään miehen tunteiden kohde eikä toinen nainen voi millään antaa miehelle tunteita.
Kun se nyt on vaan niin, että se on niin kun minä sanon niin.Miksei se sun sielunkumppani ratsasta auringonlaskuun sun kanssa? Jostain syystä se valitsee olla tekemättä niin.
Näin multa kysyttiin aikoinaan. Vastasin, että koska se pelkää, että nainen tekee itselleen tai jollekin muulle väkivaltaa ja mies yrittää keksiä jotain tapaa liueta suhteesta, joka ei aiheuttaisi ylenmääräistä draamaa. Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta. Eron ehdottaminen aiheutti autolla pois kaahamisen itsemurhauhkauksin ja liki vuorokauden mittaisen piinan kun nainen ei ollut tavoitettavissa omasta puhelimestaan eikä läheisten luota. Lopulta mies jäi kiinni suhteestaan, tahallisesti -> seuraavien viikkojen aikana nainen uhkasi ajaa taloni seinään autollaan ja kaahaili ympäri kylää navigaattorin kanssa etsimässä oikeaa seinää, uhkasi lapseni henkeä, soitti kaikille yhteisille tutuille ja työtovereille, kävi fyysisesti miehen kimppuun ja lopulta veti yliannostuksen lääkkeillä. Lähes puoli vuotta kesti tätä draamaa ja sitten ratsastimme sinne auringonlaskuun. Eli ei se varatun ihmisen motiivi aina ole vilpillinen tai valinnat oikeita omasta valinnasta tehtyjä valintoja. Henkistä väkivaltaa ja pakottamista on arviolta joka toisessa parisuhteessa (https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/501120/Oppari%20pdf.pdf?s…) eli äärimmäisyyksiin menevä uhrin itsemääräämisoikeuden riistäminen on ihan aito ilmiö, jota ei varsinaisesti paranna jälkiviisaat neuvot kuten "pakkaat vain laukkusi ja lähdet".
Oletko sitä mieltä, ettei tuommoisesta suhteesta pääse irti ilman uutta suhdetta? Kyllä itseni lisäksi lukuisat naiset ovat jättäneet itselleen ja lapsilleenkin vaarallisen miehen. On turvakodit ym. palvelut. Itse suhtaudun hieman skeptisesti tuommoisesta suhteesta "pelastautumiseen" uuteen suhteeseen.
Ja oikeasti, vuorokauden piina. Ja puolen vuoden draamat. Tuo nainenhan oli selvästi avun tarpeessa. Itsekin kävin exän kanssa kunnon pariterapian, jonka aikana hän alkoi hiljalleen ymmärtää eron olevan mahdollista. Ja eron jälkeenkin monella vuosien, jopa vuosikymmenien piina. Että hieman pohdittaa tuo.
Onhan myös niin, että "kakkosnaiset" voivat olla arvaamattoman vaarallisia. Suomessa se Nilsiän tragedia. Kolmoisdraamat, varsinkin pitkittyneet, tuovat mukaan omat ulottuvuutensa. Ranskassa taas ihan kulttuuriin kuuluu, että jokaisella melkein on liiton ulkopuoliset rakastajat.
en missään tapauksessa ole. Olen sitä mieltä, että tuollaisesta suhteesta irtipääseminen vaatii kuitenkin jonkun ulkopuolisen apua. Kaverin, äitin, terapeutin, jonkun. Kuinka usein miehellä keskimäärin on sellainen ystävä tai luotettu kenen kanssa käydä läpi noin henkilökohtaista asiaa, rakentavasti? Mies oli jo kauan aiemmin saanut ystävän neuvon "lähe V*uun siitä jo, mitä sitä vielä mietit". Ei ollut kuulema miehen ongelma jos jotain sitten sattuukin. Rationaalisesti -juuri näin. Mutta kuka osaa suhtautua rationaalisesti jos pelkää jotain kamalaa tapahtuvan ja kantaa siitä vielä syyllisyyttä jo etukäteen?
Terapiaan voi mennä, ja jopa kannattaa, mutta vain jos toinen osapuoli suostuu. Mitä jos ei suostu?
Kerroit, että "Kylmeneminen naiselle ei toiminut, eikä sellainen, että eroa olisi koittanut tehdä hiljaa hivuttaen "tauon" kautta". Nuohan ovat sitä henkistä väkivaltaa, että sikälikin kummallinen tapaus. Ymmärrätköhän nyt, mihin olet sotkeentunut?
Umm..
-"Hanna, olen onneton, en koe rakastavani enää, ehkä me voisimme kokeilla eroa"
-" jos lähdet mulla ei ole enää syytä elää" pilleripurkit kouraan ja vessaan lukkojen taakse vollottamaan...
..pöly laskeutuu, muutama viikko kuluu..
-"Hanna, en tunne enää rakastavani, haluaisin ehkä erota"
ovet paukkuen ulos: "ajan kallioleikkaukseen" ...syyllistäviä viestejä, itsetuhoisia kirjeitä, soitteluja tutuille, naisen sisko laittaa huolestunutta viestiä...
..okei, ei toimi, kokeillaan toista lähestymistapaa: ei hellyyttä, ei kauniita sanoja, vain välinpitämättömyyttä
"Hanna, minulla ei vieläkään ole oikein hyvä tunne tästä, tarvitsisin hieman aikaa miettiä yksin. Mitä jos pitäisimme pari viikkoa taukoa yhteydenpidosta ja katsoisimme sitten onko vielä halua jatkaa yhdessä?"
..sama draama jatkuu kuin yllä, kierrokset vain lisääntyy.
Ja tämä kaikki edellä jo ennen kuin toista naista oli edes kuviossa mukana.
Mites sinä olisit tuosta eron leiponut niin, ettei tule syyllistytyksi 'henkiseen väkivaltaan'?
"Hanna, meidän suhteemme on loppu ja sinä tarvitset terapiaa. Valitettavasti minä en voi enempää auttaa, joten lähden nyt".
Tuommoiset parit viikot yhteydenpidossa ja muu paska sekoittaa kenen hyvänsä pään, joka ei ero halua. Mieshän on aivan selvästi kunnon asshole, joka pyörii vain omien tunteidensa, taukojensa ja halujensa ympärillä.
Jos Hanna on vaaraksi itselleen, soitetaan 112 sekä jätetään huoli-ilmoitus. Ja lähdetään, ihan siitä huolimatta, että "Hanna, MINUSTA ei tunnu hyvältä nyt".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä ukko oli kolme kertaa (vaimolleen kertoman mukaan) ollut nuoren tytön kanssa, ottanut kyllä siitä kaikki nautinnon.
Sitten kun on vaimonsa silmien alla kotona ja tyttö tulee kysymään mitäs nyt tehdään niin sama ukko onkin vaimonsa ylimielisellä myötäilyllä ja avustuksella heittämässä tyttöä ulos.
Ja vielä naureskelevat vuosien päästä. Mitä ihmeen nauramista siinä on, päinvastoin.
Tulee mieleen Niskavuori-elokuvat, joissa isäntä hännystelee piikoja ja vaimo seuraa sivusta. Sitten jos piika on liikaa isännälle mieleinen tai tulee raskaaksi niin potkitaan kylmästi pois talosta.
Usein pilataan vielä tytön maine pahoilla puheilla.Sitten voidaankin taas tyytyväisinä jatkaa elämää.
Joo
Tyttö menee vaimon kotiin järkyttämään hänet eikä hoida asiaansa miehen kanssa kahden!
Olisiko vaimon pitänyt sanoa ole hyvä ja jatkaa elämäänsä ilman ukkoaan, johon selvästikin on kiintynyt?
Kahden moraalittoman takia vaimon olisi pitänyt olla se maksumies heidän ns onnestaanJa huom. ei kaikki piiat suostuneet vanhojen ukkojen petikavereiksi.
Kyllä olet sinäkin tietämätön entisajan talollisten elämästä.
Luuletko tosiaan???????, että piioilta jotenkin kysyttiin suostumusta.
Isäntä oli isäntä ja piiat olivat ikäänkuin hänen omaisuuttaan.
Jos ei suostunut niin silloinkin potkittiin pihalle, palkat jäivät monesti maksamatta koska oli vuosipalkka ja muutenkin todella pieni. Koska piika sai asunnon ja ruokapuolen (todella huonot kummatkin) talosta niin se oli joitain roposia, joskus sekin maksettiin osin vaatteina kun tehtiin samalla kun kraatari oli taossa käymässä.
Kun kesken pestuuvuoden joutui pois niin oli todella vaikeara saada uutta paikkaa. Usein tosiaan piian maine vielä pilattiin, että sekin vaikeutti.
Jos isännälle suostumaton piika sai jäädä taloon hänen elämäsnsä tehtiin todella vaikeaksi, niin isännän kuin asiat haistavan emännänkin toimesta.
Ja uudessa talossa taas sama meininki usein.Silloiin ei eletty 2000-lukua. Suosittelen lukemaan siitä ajasta kertovia kirjoja.
Asia on minulle nyt pramilla kun luen Paula Havasteen romaania Laahus, joka juuri kertoo entisajan nuoren piikatytön elämästä maaseudulla.
"Vanha ukko" voi olla myös apteekkari, lääkäri, yleensä joku silmäätekevä mies jos oli piikomassa heidän kodissaan.
Eikä välttämättä edes vanha.
Tämä nyt hiukan ohi aiheen, mutta oli vaan pakko kun tyrmistyin kommenttia.Niin, nuoria tyttöjä lähetettiin piikomaan usein myös maalta kaupunkeihin.
Isäntä otti piikatytön "luontaisetuna", usein väkisin. Piika tuli raskaaksi ja potkaistiin kadulle "siveettömän käytöksen" takia.
Pìiat olivat hyvin nuoria, alaikäisiä, usein lapsia vielä itsekin.
Kaupungissa kouluttamaton "siveetön tyttö" päätyi usein prostituoiduksi.
Suomen ensimmäinen naisministeri Miina Sillanpää, oli keskeisenä vaikuttajahahmona kun Suomeen perustettiin ensimmäiset ensikodit, joissa näille köyhille, kouluttamattomille raskaanaoleville tytöille tarjottiin turvapaikka ja esim. ammattikoulutusta.
Miina Sillanpään elämänkerta olisi terveellistä luettavaa siitä, millainen oli todellinen feministi, eikä mikään muodikas "vitunvirkkaaja".
Tämä köyhä tyttö, joka jo 12-vuotiaana teki raskasta tehdastyötä ja lähti sitten kaupunkiin piikomaan, koulutti itsensä ja nousi järkähtämättömäksi yhteiskunnan haavoittuvimpien, nuorten piikojen puolustajaksi.
Mutta nykyään on näiden niljakkaiden setämiesten hyväksikäyttämien "tyttöparkojen" asema aivan erilainen: jos he eivät halua lasta, he saavat raskaudenkeskeytyksen ja jos he haluavat pitää lapsen, niin yhteiskunta tulee kaikin tavoin vastaan ja äijä saa "kaivaa kuvettaan" kunnes lapsi on täysikäinen.
Hassua miten te akat ette ole moksiskaan kun miehet ovat noin väkivaltaisia. Missä viha? Olette ihan raivona aina muille naisille, mutta miehistä ei saa sanoa mitään. Akatkin lässyttää mie*vihasta vaikka nai*viha on paljon vakavampaa ja isompi ongelma.
Kiitos jokaiselle nimeä vaihtavalle itsekkäälle lehmälle. Teidän takia kaikkia naisia syrjitään ja pidetään esineinä. Itsekkäät lehmät.
Olisit kysynyt