Lue keskustelun säännöt.
Tuttuni kuuli, että minulla on ollut lasinen lapsuus ja hänen asenteensa muuttui holhoavaksi. Hän on nyt alkanut "terapoimaan" minua mikä on vastenmielistä
23.09.2022 |
Ei olisi pitänyt mainita mitään, koska nyt hän suhtautuu minuun kuin johonkin mielenterveystapaukseen ja ei osaa olla enää luonnollisesti seurassani. Minä en ole pyytänyt mitään enkä aikuisena oireile, mutta hän on koko ajan "analyyttinen" sillä tavalla luonnottomasti ja häiritsevästi. Ikään kuin hän tarkkailisi minua, niin kuin tekeekin. Hän on ammatiltaan sosionomi.
Älkää hyvät ihmiset menkö vahingossakaan mainitsemaan puolitutuille mitään jos teillä on lapsuudessa ollut ongelmia. Tämä siitä seuraa.
Kommentit (42)
Jep, siinä käy joko just noin tai sitten toinen järkyttyy niin että pääset itse lohduttajan paikalle "no ei se nyt niiin paha ollut ja onhan tässä selvitty ja kaikki on nyt aivan hyvin" 🤯
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs entinen ystäväni oli wannabe-psykoanalyytikko.
Itse vaikeasti mt-ongelmainen.
Lääkitsi sitten itsensä alkoholilla kasvikseksi.
Ikinä, ei ikinä pidä laskea suojauksiaan tai paljastaa mitään, ellei toinen ole ehdottoman luotettava. Ja silloinkin kannattaa hillitä itsensä eikä oksentaa asioita päälle. Joillakin on juuri tuo taipumus alkaa takertua asioihin, nähdä sinut jonakin uhrina tai heikkona, käyttäytyä epäasiallisesti, vaikka tarkoitus olisikin "hyvä".
Jos haluat tulla kohdelluksi aikuisena ja täysivaltaisena ihmisenä, älä kerro traumoistasi kellekään johon et luota sataprosenttisesti. Muuten se trauma alkaa määrittelemään sinua muidenkin silmissä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen ystäväni oli wannabe-psykoanalyytikko.
Itse vaikeasti mt-ongelmainen.
Lääkitsi sitten itsensä alkoholilla kasvikseksi.
Loppukaneetti nauratti, anteeksi.
Tämä on niin raivostuttavaa! Olen käsitellyt lapsuuteni ja elän hyvää, tasapainoista elämää. Haluaisin puhua kokemuksistani avoimesti, jotta se vähentäisi päihderiippuvaisten läheisten kantamaan stigmaa. Ehkä aikaan saisi sen, että joku asian kanssa kamppaileva uskaltaisi puhua ja lähteä hakemaan perheelleen apua.
Mutta. Sitten on tämä kolikon kääntöpuoli. Eli ihmiset joille minä itse henkilönä katoan ja kaikki sanani ja tekoni niin hyvässä kuin pahassa ovat "oireita".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olispa mullakin oma terapeutti. Traumaattinen lapsuus oli ja se vaikuttaa edelleen elämääni. Olen yrittänyt etsiä terapeuttia vuosia, mutta aina loppuu voimat kesken, kun tuntuu niin mahdottomalta löytää sitä. Olen joutunut terapoimaan itse itseäni, lukenut paljon aiheesta ja opiskellut psykologiaa. Tykkään analysoida ihmisiä, jotka eivät myönnä itsellään olevan mitään ongelmia, vaikka selvästi on ollut kiintymyssuhteessa jotain problematiikkaa.
Todellakin kannattaa harkita tarkkaan, mitä tietoja itsestään jakaa. Toiset muodostavat kuvan saamillaan tiedoilla ja sen jälkeen olet näiden mielikuvien vanki. Pahimmassa tapauksessa mitään tasavertaista suhdetta ei enää välillänne voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kannattaa harkita tarkkaan, mitä tietoja itsestään jakaa. Toiset muodostavat kuvan saamillaan tiedoilla ja sen jälkeen olet näiden mielikuvien vanki. Pahimmassa tapauksessa mitään tasavertaista suhdetta ei enää välillänne voi olla.
Ja tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on niin raivostuttavaa! Olen käsitellyt lapsuuteni ja elän hyvää, tasapainoista elämää. Haluaisin puhua kokemuksistani avoimesti, jotta se vähentäisi päihderiippuvaisten läheisten kantamaan stigmaa. Ehkä aikaan saisi sen, että joku asian kanssa kamppaileva uskaltaisi puhua ja lähteä hakemaan perheelleen apua.
Mutta. Sitten on tämä kolikon kääntöpuoli. Eli ihmiset joille minä itse henkilönä katoan ja kaikki sanani ja tekoni niin hyvässä kuin pahassa ovat "oireita".
Nyt ehkä kannattaisi ap:n sanoa tuolle tuttavalleen juuri nuo samat sanat ja asiat, jotka olet kirjoittanut tänne. Alleviivaa vielä tämän tuttavasi professionaalisuutta, jotta viesti menee varmasti perille (eli että hän ei enää ilkeä ruveta sinulle "ammattilaisena" tekemään väärin).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äläpä kieltäydy ilmaisesta avusta.
Minulla on tuttu, joka on jostain päätellyt, että minulla on paniikkihäiriö, ja mainitsee sen aina sivulauseessa faktana. Eikä ilmeisesti ole hänestä uskottavaa, että väitän ettei minulla ole. No se vielä menee jotenkin, mutta ilmeisesti hän on nyt päätellyt myös, että isäni on ollut väkivaltainen. Ei jaksaisi taas tuotakin oikoa 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yleensä helpointa on kertoa taustastaan ihmiselle, jonka tietää myös olevan jotakin menetyksiä/kolhuja kokenut. Yleensä nämä ihmiset ovat vilpittömiä ja suoriakin kokemastaan. Sitten on nämä wannabe-haluan auttaa-lyhytterapeutit, jotka yliempatiseeraavat ja analysoivat, vaikka itsellään ei ole mitään kokemusta asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen ystäväni oli wannabe-psykoanalyytikko.
Itse vaikeasti mt-ongelmainen.
Lääkitsi sitten itsensä alkoholilla kasvikseksi.
Loppukaneetti nauratti, anteeksi.
Ei naurata minua.
Kaveri kielsi omat ongelmansa, näki niitä muissa ja halusi terapiaa.
Meni lopuksi niin sekaisin, ettei hänen kanssaan voinut olla tekemisissä.
Nykyään on oluella käyvä ihmiskeho.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin kannattaa harkita tarkkaan, mitä tietoja itsestään jakaa. Toiset muodostavat kuvan saamillaan tiedoilla ja sen jälkeen olet näiden mielikuvien vanki. Pahimmassa tapauksessa mitään tasavertaista suhdetta ei enää välillänne voi olla.
Tämä on todellakin totta. Tämä sai ajattelemaan, että ylipäätäänkin kannattaa itsekin ajatella, että itsellä on useampi kymmenen eri "identiteettiä" ja myös tietoisesti tuoda noita kaikkia puoliaan/taustojaan tasapuolisesti esille etenkin uusien tuttavuuksien suhteen. Eikä kaikesta tarvitse "tulla kaapista ulos", ihminen saa pitää joitakin asioita ihan omana tietonaan. Arvostan ap:n yritystä tuoda asiaa tietoisuuteen, jotta muilla olisi helpompaa. Ikävää on aina vain, että jotkut ihmiset takertuvat siihen ihmisen yhteen identiteettiin niiden kaikkien kymmenten muiden joukosta, ja kategorisoivat vain sen mukaan. Se on tosi kurja tunne, jos on ensinnäkin avautunut väärälle ihmiselle (ja tajuaa sen vasta kun on liian myöhäistä) ja toisekseen jos tämä toinen ihminen sitten katsoo kaikkea vain siitä yhdestä vinkkelistä. Auttaisiko tässä, jos painaisi kehiin joitain muita "identiteettejä" oikein korostetusti? Sitä, että on Savonlinnasta ja alkaa puhua kaikista Savo-jutuista ja sillä murteella ja kertoilla savolaisjuttuja (muuta kotipaikaksesi)? Tai jos on ollut jonkun bändin fani teininä, niin alkaa puhua siitä, millaista on olla nyt aikuinen kun on taustalla joku Take Thatin fanitus. Ihan mitä vain, joka vie sen fakkiintuneen ihmisen ajatukset pois siitä, että tuo ihminen on nyt (paljastuksensa jälkeen) vain ja ainoastaan tuota yhtä asiaa?
Mäkin olen tehnyt saman virheen ja sen jälkeen en enää ollut kuin vähän säälittävä tapaus. Opinpahan pitämään turpani kiinni.
Yhtälailla Ap voisi alkaa terapoimaan tuttuansa, kun on viettänyt liian tavallisen lapsuuden. Ei ole mitään särmää ja elämänkokemusta tuttavassa, sen takia takertuu terapoimaan kolhuja kokeneita, että saisi elämäänsä sisältöä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs entinen ystäväni oli wannabe-psykoanalyytikko.
Itse vaikeasti mt-häiriöinen.
Mulla on tällainen sukulainen.
Voihan sitä sanoa suoraankin, että minusta tuntuu, että suhtaudut minuun nyt tällä tavalla, mikä tuntuu mielestäni ikävältä eikä vastaa todellista kuvaa minusta tms. Onhan se toinenkin höläyttänyt ajatuksensa ääneen ja tuonut ilmi asenteensa.
Wannabe-terapeutti. Todella raskas ihmistyyppi.