Lue keskustelun säännöt.
Kaveri loukkaantui, kun en muista hänen kokemiensa keskenmenojen määrää - onko normaalia?
23.09.2022 |
Kaverillani on nykyään elossa olevia lapsia 2 kpl. Lisäksi hän on kokenut kohtukuoleman ja useamman keskenmenon vuosien aikana. Tuli jossain keskustelussa puheeksi hänen raskautensa (odottaa nyt kolmatta) ja kaveri pohti, ettei usko kaiken menevän hyvin, ennen kuin lapsi on sylissä. Yritin rohkaista ja sanoa, että kyllä tämä kolmannen lapsen raskaus menee hyvin ja saatte lapsen jo pian syliin. Tästä kaveri loukkaantui ja läksytti minua, miten tämä ei ole mikään kolmas raskaus, vaan hän on ollut jo X kertaa raskaana. Kertoi pahastuneensa siitä, miten en voi muistaa, että hän on kokenut kohtukuoleman ja keskenmenoja X kappaletta.
Sanoinko jotenkin väärin vai onko kaverini vain herkillä tämän asian kanssa? Muistatteko te kaverien kokemien keskenmenojen määrää?
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Kohtukuolemahan tarkoittaa, että raskaus on ollut jo pitkällä, eli vauva on varmasti ollut odottavalle äidille hyvinkin todellinen. Ei ihme, että hän pahoittaa mielensä, jos lasket hänen lapsikseen vain elävänä syntyneet.
Eikö se kaveri ole kuitenkin aikuinen ihminen, jonka ajatusmaailman pitäisi yltää vähän sen oman kuplan ulkopuolelle? Ap ei vaikuta ihmiseltä, jonka kanssa märehtiä keskenmenoja. Miksi on sitten tämän ystävä, jos haluaa, että ap on muuta kuin on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaveri olettaa, että puhuisit hänen keskenmenoistaan? Aika harva haluaa, että toinen ihminen ottaa oma-aloitteisesti esiin jonkun toisen elämässä tapahtuneen ikävän asian.
Tämä.
Eri asia, jos kaveri itse olisi puhunut keskenmenoistaan ja kohtukuolemastaan itse. Mutta mielestäni on kohtuutonta olettaa, että kaveri ottaisi asian itse esille. Kaikki eivät halua puhua ikävistä asioista. Olisihan voinut olla, että tuo raskaana oleva kaveri ei haluaisi ääneen muistella kokemiaan menetyksiä juuri tuossa tilanteessa ja sitten olisi ollut "tylyä", että aloittaja olisi alkanut puhumaan niistä menetyksistä.
Ei niistä olisi tarvinnut alkaa puhua, mutta ei myöskään olisi tarvinnut sivuuttaa niitä korostamalla, että kaverilla on vain kaksi lasta (vaikka hän itse saattaa kokea etenkin sen kohtuun kuolleen lapsekseen, koska kohtukuolema tarkoittaa, että raskaus on edennyt jo pitkälle).
Pistä hormonien piikkiin. Jotkut käpertyy itseensä ja kuvittelee maaiman pyörivän heidän ympärillään.
Ei tuossa taida paljon auttaa se, että kaveri vakuuttaa kaiken varmasti sujuvan hyvin. Eihän sitä kukaan voi etukäteen tietää, ja raskaana olevakin on ihan takuulla kauhuissaan, syntyykö lapsi elävänä. Mitä vain voi tapahtua, vaikka ei olisi mitään aiempaa riskihistoriaa. Noiden vakuuttelujen tarkoitus on enemmän se, että kaveri ei osaa käsitellä aihetta, ja koettaa liueta siitä noin. Olisin itsekin vastaavanlaisessa tilanteessa ärsyyntynyt tuosta vakuuttelusta, enkä siitä, ettei toinen muista minun vastoinkäymisteni määrää.
Oikeampi tapa olisi vakuuttelujen sijasta ollut ennen kaikkea kuunnella kaveria ja myötäillä, että ymmärrettävästi olet huolissasi. Tukea ja olkapäätä hän oli vailla.
Tämä.
Eri asia, jos kaveri itse olisi puhunut keskenmenoistaan ja kohtukuolemastaan itse. Mutta mielestäni on kohtuutonta olettaa, että kaveri ottaisi asian itse esille. Kaikki eivät halua puhua ikävistä asioista. Olisihan voinut olla, että tuo raskaana oleva kaveri ei haluaisi ääneen muistella kokemiaan menetyksiä juuri tuossa tilanteessa ja sitten olisi ollut "tylyä", että aloittaja olisi alkanut puhumaan niistä menetyksistä.