Kokonaan yhteinen tili vai pelkkä yhteinen taloustili?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää olla oma tili.

Jos puoliso kuolee yllättäen, ei sitä yhteistä tiliä voi käyttää.

Miten niin ei voi käyttää? 

Laki, vainajan omaisuuten ei saa kajota ennen kuin perunkirjoitus on tehty, sillä suojataan se omaisuus. Pesänhoitaja voi käyttää tiliä kuolemasta aiheutuviin kuluihin, kuten sairaalalaskuun, hautajaisiin ym. Tarvitaan jokaiselta perllisestä valtakirja. Jos heitä on esimerkiksi ulkomailla, niin saattaa kestää.

Ja tieto menee automaattisesti pankkiin, samalla kun kuolema rekisteröidään.

Tuntuuhan se kohtuuttomalta, jos on kysymys puolisosta, jonka ainoa perijä tilin toinen käyttäjä on.

On ollut tapauksia, että henkilötunnukset on jossain sekaantuneet ja vainajaksi luullun henkilön pankkitili on suljettu. Siinä on iso työ todistaa moneen virastoon, että et olekaan kuollut.

Kannattaa pitää jotain toista tiliä ihan varmuuden vuoksi muutenkin, monillahan on esim S-pankin bonustili, jolta sitten voi saada rahaa tilapäisesti.

Erilliset pankkitilit ja jääkaapin päällä purkki, johon molemmat laittavat 200 euroa joka kuukausi, joita rahoja käytetään mm. ruokakauppaan. En ikinä suostuisi siihen, että en saisi käyttää omia rahojani tai joutuisin perustelemaan että mihin tarvitaan vaikka jotain 500 euron hintaista työkalua tms. Vastaavasti emäntä saa ostaa omia hepeneitään ja rasvojaan ym. omista rahoistaan kenenkään kyselemättä.

Omat tilit ja yhteinen taloustili. Helppoa, selkeää ja käytännöllistä. Omalla tilillä olevat rahat saa käyttää mihin huvittaa miettimättä sen kummemmin, kun taloustililtä maksetaan käytännössä kaikki pakollinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omat tilit + taloustili. Ja sovitaan, mitä maksetaan taloustililtä.

Tämä on ainoa kuivo mihin edes suostuisin. 

Niinpä. En ikinä suostuisi siihen, että toinen maksaa lainat ym. näkyvän omaisuuden ja omat rahat menisi ruokakauppaan ym. kulutukseen , enkä toisaalta siihenkään että olisi kaikki rahat täysin yhteisiä.

Meillä ei ole yhteistä tiliä ensinkään, vaikka ollaan oltu 20 vuotta yhdessä. Toinen maksaa laskut ja toinen laittaa puolet maksajan tilille. Ruokakaupassa ostetaan ostokset vuoronperään tai joskus toinen ostaa ja toinen laittaa puolet tilille.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on kummallakin oma tili ja yhdessä sitten taloustili. On toiminut tosi hyvin, ei mitään ongelmia. Taloustilille laitamme rahaa tulojen suhteessa.

Tää on ollut tosi hyvä ja toimiva systeemi muuttuvissa elämäntilanteissa vuosien varrella. Ei ole ikinä tarvinnut rahasta riidellä, kun on heti alkuun sovittu selkeä kuvio miten asiat hoidetaan.

Miksi joku olisi edes niin keila, että ei pitäis omaa tiliä ja omia rahoja.. ?

Ei siinä häviä mitään, mutta on lukuisia tilanteita jossa voittaa paljon.

Meillä, jotka ollaan varmaan ap:n mainitsema "hieman vanhempi pari", on vain ja ainoastaan omat tilit, yhteinen tili ihan mahdoton ajatus. Mitään yhteistä taloustiliä ei myöskään ole.

Sama juttu oli mun vanhemmilla, syntyneet -37 ja -41.

Kumpikin hoitaa omat laskunsa ja kulunsa, yhteiset matkat ja ostokset about puoliksi.

En ikimaailmassa suostuisi yhteiseen tiliin. En voisi kuvitella, että minun pitää kysyä puolisoltani isommista hankinnoista (emme ole miljonäärejä, jotka voivat vaihtaa autoa tai ostaa kalliita ulkomaanmatkoja ilman että se vaikuttaisi säästöihin, tai ainakaan minä en ole) tai että puolisolleni edes kuuluisi omien rahojeni käyttö.

Meillä on yhteinen taloustili, jolta maksetaan ruoka, yhteisen auton kulut ja asuminen. Koska asumiskulut vaihtelevat suuresti kuukausittain (mm. tässä kuussa menee öljyyn 3300 euroa kun taas elokuussa ei tainnut mennä muita laskuja kuin sähkölasku), tilille siirretään rahaa tarpeen mukaan 50/50 suhteessa. Usein riittää yksi talletus kuukaudessa, joskus pitää laittaa lisää. Tilille ei kerätä puskuria.

Kaikki muu on omaa rahaa. En tiedä, paljonko puolisollani on rahaa eikä hän kysele, paljonko minulla. Omat hankinnat tehdään tietysti omalla rahalla, oli se sitten auton vaihtaminen, uusi läppäri tai ulkomaanmatka.

Taloustili. Molemmille jää omaa rahaa eikä tarvi pelätä, että toinen käyttää kaikki rahat samaan aikaan, kun toinen haluaakin säästää.

Meillä on omat tilit ja yhteinen taloustili. Se avattiin, kun muutettiin yhteen. Lisätään joka kuukausi sinne rahaa suhteessa omiin tuloihin. Yhdessä sovittu, mitä sillä tilillä maksetaan. Toimii tosi hyvin, että ei sitten tarvi erikseen tarkastella, mitä kumpikin mistäkin maksanut ja siirrellä rahoja sen mukaan. Rahasta ei tule myöskään näin riitaa (tulee mieleen nämä parit, joista toinen maksaa vaikka laskut ja toinen ruoat, että mitä jos myöhemmin tästä tulee riitaa, kun maksut ei oikeesti menekään tasan tai tulot on tosi erilaiset).

Kokonaan yhteiset rahat ei oo ainakaan mulle sellainen ajatus, että sitä ei vois toteuttaa, mutta ehkä sitten pitäisi neuvotella enemmän ostoksista, mikä lisäisi työtä. Mutta ainakin se poistaisi kaiken rahan siirtelyn tilien välillä ja voisi synnyttää vielä vahvempaa tunnetta yhteisestä taloudesta. Sopii ihmisille, jotka luottavat toisiinsa, eikä kumpikaan kontrolloi toista. Kun saa ostaa, mitä haluaa ilman, että toinen siitä jotain sanoo. Toimii varmaan paremmin jos ollaan ihan toimeentulevia ja kummankin tulot suhteellisen samanlaiset.

Jos vaikka ensin kokeilee yhteistä taloustiliä ja sitten miettii, että voisko laittaa kaikki yhteen?

Se, että ei ole mitään yhteistä tiliä, tuntuu nyt avioliitossa jopa vähän oudolta, että ei voisi toiseen ja yhteiseen parisuhteeseen ja kotiTALOUTEEN sitoutua sen vertaa, että olisi yhteinen tili. Etenkin kun jos saadaan lapsia, niin naiset sitten tuppaavat maksamaan enemmistön lasten jutuista ja tulotkin on tosi pienet, jos hoitaa vauvaa kotona.

Yhteisestä tilistä tulee siis myös tunne, että me ollaan tässä yhdessä.

Ainoa ja järkevä tapa on perustaa taloustili tai vastaava, johon avo- tai aviopuolisot laittavat yhdessä sovitun summan, esimerkiksi kummaltakin 500 euroa kuukaudessa. Sieltä sitten maksetaan asumiskulut ja muut yhteisen talouden menot. Tietysti jos ruoka maksaa paljon, voisi tuo summa olla suurempikin kuin 500 euroa kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Erilliset pankkitilit ja jääkaapin päällä purkki, johon molemmat laittavat 200 euroa joka kuukausi, joita rahoja käytetään mm. ruokakauppaan. En ikinä suostuisi siihen, että en saisi käyttää omia rahojani tai joutuisin perustelemaan että mihin tarvitaan vaikka jotain 500 euron hintaista työkalua tms. Vastaavasti emäntä saa ostaa omia hepeneitään ja rasvojaan ym. omista rahoistaan kenenkään kyselemättä.

Tervetuloa 2020-luvulle sieltä 1950-1980-luvulta. Nykyaikana paljon käytännöllisempää on laittaa yhteinen tili johon rahaa siirretään kuin mikään purkki, johon tiputetaan käteistä. Se on kiva sitä sähkölaskua vaikkapa mennä maksamaan sähkölaitoksen konttoriin satasen seteleillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

omat tilit + taloustili. Ja sovitaan, mitä maksetaan taloustililtä.

Tämä on ainoa kuivo mihin edes suostuisin. 

Niinpä. En ikinä suostuisi siihen, että toinen maksaa lainat ym. näkyvän omaisuuden ja omat rahat menisi ruokakauppaan ym. kulutukseen , enkä toisaalta siihenkään että olisi kaikki rahat täysin yhteisiä.

Mitä väliä maksutavalla on, jos asunto on molempien nimissä 50:50 osuuksin? Pelkäät että toinen alkaa erotilanteessa riitelemään? Auto on jo aika epäolennainen, kun arvo tippuu tuhansilla euroilla joka vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on omat tilit ja yhteinen taloustili. Se avattiin, kun muutettiin yhteen. Lisätään joka kuukausi sinne rahaa suhteessa omiin tuloihin. Yhdessä sovittu, mitä sillä tilillä maksetaan. Toimii tosi hyvin, että ei sitten tarvi erikseen tarkastella, mitä kumpikin mistäkin maksanut ja siirrellä rahoja sen mukaan. Rahasta ei tule myöskään näin riitaa (tulee mieleen nämä parit, joista toinen maksaa vaikka laskut ja toinen ruoat, että mitä jos myöhemmin tästä tulee riitaa, kun maksut ei oikeesti menekään tasan tai tulot on tosi erilaiset).

Kokonaan yhteiset rahat ei oo ainakaan mulle sellainen ajatus, että sitä ei vois toteuttaa, mutta ehkä sitten pitäisi neuvotella enemmän ostoksista, mikä lisäisi työtä. Mutta ainakin se poistaisi kaiken rahan siirtelyn tilien välillä ja voisi synnyttää vielä vahvempaa tunnetta yhteisestä taloudesta. Sopii ihmisille, jotka luottavat toisiinsa, eikä kumpikaan kontrolloi toista. Kun saa ostaa, mitä haluaa ilman, että toinen siitä jotain sanoo. Toimii varmaan paremmin jos ollaan ihan toimeentulevia ja kummankin tulot suhteellisen samanlaiset.

Jos vaikka ensin kokeilee yhteistä taloustiliä ja sitten miettii, että voisko laittaa kaikki yhteen?

Se, että ei ole mitään yhteistä tiliä, tuntuu nyt avioliitossa jopa vähän oudolta, että ei voisi toiseen ja yhteiseen parisuhteeseen ja kotiTALOUTEEN sitoutua sen vertaa, että olisi yhteinen tili. Etenkin kun jos saadaan lapsia, niin naiset sitten tuppaavat maksamaan enemmistön lasten jutuista ja tulotkin on tosi pienet, jos hoitaa vauvaa kotona.

Yhteisestä tilistä tulee siis myös tunne, että me ollaan tässä yhdessä.

Lisään, että tiedetään toisemme palkat ja omat varallisuudet myös. Sekä velat (laina).

Ei kumpaakaan. Ei ole raha-asiat, elämänhallinta tai parisuhde kunnossa, jos ei pysty kumpikin omilta tileiltään rahoittaa niin yhteisiä kuin omia asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aina pitää olla oma tili.

Jos puoliso kuolee yllättäen, ei sitä yhteistä tiliä voi käyttää.

Miten niin ei voi käyttää? 

Tili lukitaan heti, kun tilin haltija on kuollut.

Meillä on yhteinen tili, koska se on kaikkein helpoin. Meillä on mm.vuokra-asuntoja, jotka omistetaan yhdessä ja metsää, joka on myös yhteisomistuksessa. Puun myyntitulot, ja vuokrat tulevat tilille samoin palkat ja muut tulot. Tililtä maksetaan kaikki menot ja siirretään kummallekin sama summa omille tileille. Laitamme nämä rahat poikimaan, emme siis käytä niitä kulutukseen.

Vierailija kirjoitti:

Ei kumpaakaan. Ei ole raha-asiat, elämänhallinta tai parisuhde kunnossa, jos ei pysty kumpikin omilta tileiltään rahoittaa niin yhteisiä kuin omia asioita.

Itse en muuttaisi yhteen ihmisen kanssa, johon en voi luottaa arkipäivän asioissa.

En voisi edes kuvitella yhteistä tiliä,pahin painajainen.