Lue keskustelun säännöt.
Minusta tuntuu, että olen lievässä psykoosissa. Kaikki tuntuu niin turhalta. Olenko?
22.09.2022 |
Oikeasti tämä on kuluttavaa. Maailma tuntuu niin turhamaiselta. Kaikki mitä ympärillä näen on pelkkää turhuutta. En ymmärrä miksi pitää tehdä asioita ja suorittaa, kaikki on aivan samantekevää mutta pakko jaksaa.
Sitten vain kuljen ympäriinsä, kritisoiden itseäni koko ajan ja elämääni. On painava ahdistus rintakehällä.
Sitä toivoo vain pääsevänsä pois, kuin elämällä ei olisi mitään annettavaa.
Katselen tyhjiä seinä, yritän saada jotain merkitystä elämään.
Suihkuun mentäessä valun lattialle ja tekisi mieli jäädä suihkun alle makaamaan vain ja olla ajattelematta mitään. Välillä makaankin ja vaikka hyräilen samalla melankolisesti. On vain niin surkean mitäänsanomaton olotila. Yritän saada jotain merkityksen tunnetta mutta sitä ei ole. Ympärillä on vain turhuutta ja ihmiset ovat jotenkin ihan ärsyttäviä ylimielisine mielipiteineen. Kohtelevat toisiaan huonosti ja eivät välitä.
Sitä vain kuuntelee ja ajattelee, ettei jaksa enempää ja yrittää suojata itseään.
Kotiin tullessa olen vain tyhjä kuori. Yhtä turhuutta vain kaikki. Sellainen melankolisuus vaivaa, että ei tämä voi normaalia olla. Seuraava askel tästä on varmaan hoitoon joutuminen tai sitten jokin henkinen valaistuminen ja jätän kaiken taakseni ja elän vain jossain sisäisessä maailmassani.
Kommentit (70)
Lisään vielä, että ihmiset ovat oikeasti ihania ja minulla myötätuntoa kyllä piisaa. Osaan ajatella toisten kautta asioita. Tämä nyt vain on jotain omaa kriiseilyäni. Tuskin toisissa se vika on vaan minussa, en osaa suhtautua oikein. Olen vain niin lopenkyllästynyt, etten jaksa mitään turhasta tehtyä draamaa ja katsella sitä miten ihmiset haluavat nousta toistensa varpailleen, näyttääkseen itse isommilta. En vain jaksa mitää tuollaista, sen läpi näkee.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään vielä, että osaan kertoa näkökulman selveämmin. Itse ihmiset itsessään ovat ihania mutta se käytös, Se sellainen oman edun tavoittelu aivan turhan takia. Röyhkeä käytös, juoruilu, kaikki tuollainen. Se paistaa läpi miten sillä haetaan vain oman haavoittuvvuuden vuoksi suojaa. Sitä tehdään turhaan. En vain jaksa katsella sitä. Olen yksin ja mietin näitä elämän kysymyksiä. Sitä jotenkin vain valahtaa jonnekin pois. Kuin vain eläisi ihan jossain muualla.
Ap
Tätä tyhjää olotilaa on niin outoa elää läpi, että on pakko kirjoittaa. Sekoan tähän. Olisko joku, joka ymmärtäisi oikeasti?
Päässä on ajatuksia, sitten toisaalta taas ei. Unohtelen herkästi ja kuin unessa kulkisi. Olen ihan sumussa.
Tekisi mieli itkeä mutta ei sitäkään jaksa. Energiatasot ovat aika nollissa. Töissä onneksi jaksan puurtaa ainakin toistaiseksi ja olen ihan pidetty henkilö. Omassa elämässäni kuitenkin kaikki on niin tyhjää, että sitä vain on ihan jossain muualla. Miten tällaisesta pääsee pois? En jaksa suorittaa mitään, joten yritän myös hyväksyä tämän olotilan ja toivoa, että herään tästä unenomaisesta tilasta.
Ap
Ap, minulla oli nuoruudessani aivan samanlaiset ajatukset. Olin masentunut enkä pitänyt ihmisistä enkä maallisesta elämästä. Se ajoi minut juurikin etsimään elämän totuutta. Kiertoteitse löysinkin viimein perille. Etsivä löytää. Todellinen rakkaus odottaa jokaista etsijää. Se on kaikkialla ja jokaisen saatavilla. Rakkaus on vastaus kaikkeen. Etsi se ja pyri pysymään siinä. Lipsahduksia tulee, mutta tiedät missä turvasatamasi on, johon voit aina palata uudelleen. Se ottaa sinut vastaan aina avosylin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, minulla oli nuoruudessani aivan samanlaiset ajatukset. Olin masentunut enkä pitänyt ihmisistä enkä maallisesta elämästä. Se ajoi minut juurikin etsimään elämän totuutta. Kiertoteitse löysinkin viimein perille. Etsivä löytää. Todellinen rakkaus odottaa jokaista etsijää. Se on kaikkialla ja jokaisen saatavilla. Rakkaus on vastaus kaikkeen. Etsi se ja pyri pysymään siinä. Lipsahduksia tulee, mutta tiedät missä turvasatamasi on, johon voit aina palata uudelleen. Se ottaa sinut vastaan aina avosylin.
Kiitos tästä. Voisitko auttaa hieman lisää ja kertoa, että minun täytyy tehdä? Täytyykö tässä vain mennä tämän läpi ja toivoa, että se autuus tulee, että löydän paikkani? Joskus tässä on niin tuskaisaa olla, että en tiedä yhtään mitä teen. Annanko kaiken romahtaa vain vai mihin suuntaan pitäisi kulkea. Olen ihan eksyksissä.
Ihanaa, että sinä olet löytänyt satamasi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sekin ole muiden syy jos oma elämä tuntuu turhalta?
Vierailija kirjoitti:
Ei kai sekin ole muiden syy jos oma elämä tuntuu turhalta?
No ei tietenkään. Se ei ollut keskustelun pointtikaan.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole psykoosissa. Masentunut voit olla, tai ahdistunut, tai muuten vaan eksistentiaalinen kriisi päällä.
Hyväksy se, anna sen olla. Ne on vain ajatuksia. Katsele niitä kun niitä menee ja tulee. Menee ohi ajallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyväksy se, anna sen olla. Ne on vain ajatuksia. Katsele niitä kun niitä menee ja tulee. Menee ohi ajallaan.
Tämän oleen huomannut auttavan. Kun en jaksa taistella vastaan aina niin totean vain, että selvä, mennään sitten näin ja yritän vain olla. Se oikeasti helpottaa, annan olla ilman mitään ajatuksia tai kritisointia. Yritän vain olla ajattelematta.
Ap
Liian paljon aikaa miettiä joutavuuksia, hanki maatila.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet ihan oikeassa.
Koita saada laput takaisin silmille ja jatkaa porskuttamista.
Tätä on ajoittain minullakin. Onneksi maailmantilanne on nyt tällainen, pysyy hiukan jännityksessä. Ja toimeliaana.
Ennen söin mielialalääkkeitä mutta tympäännyin siihen tasaiseen puuroon mitä elämäni niiden kanssa oli.
Psykoottinen ei osaa noin taitavasti (loogisesti, koherentisti, jäsentyneesti etcetera) kuvailla tilaansa.
Ehkä kyse on derealisaatiotyyppisestä vierauden tunteesta? Se on melko yleistä ja menee ohi tavallaan itsestään; jossain vaiheessa vain huomaa, että se outo olo onkin poissa. Mahd. orgaaniset syyt kannattaa sulkea pois (tietyt epilepsia- & migreenityypit esim.).
Oletko sairastanut koronaa tai esim. mykoplasmaa? Niistä voi jäädä tuollainen tila joksikin aikaa.
Tuo depersonalisaatio tai derelisaatio kuulostaa tutulta. Täytyy ottaa selvää.
Olen aika kova juttuja joutunut käymään läpi. Ehkä sillä on osansa, ehkä ei.
Aloin leipomaan ja juomaan olutta koska on vapaapäivä. Heti parempi olo siitäkin.
Jotenkin vain yritän selvitä päivä kerrallaan.
On aika hamuamista ollut pitkään. Kuin olisi väärässä paikassa ja levottomasti etsii sitä omaa paikkaansa. Sitä on ihan jossain hädän keskellä vaikka oikeasti suurempaa hätää ei ole, se on jokin sisäinen tila.
Ap
Onko sulla mitään traumaa taustalla? Traumat taustalla aiheuttavat usein derealisaatiota tai depersonalisaatiota. Muuten kuulostaa ihan perus masennukselta. Melkein kaikki ihmiset käyvät noita ajatuksia läpi elämässään kerran tai useamminkin. Masennus menee useasti ohi sillä, että aloittaa uuden harrastuksen. Tekee mindfulnessia tai joogaa ja miettii, että elääkö itselleen sopivaa elämää ja voisiko jotakin muuttaa. Masennus johtuu usein siitä, että ihminen on hylännyt itsensä eikä ole kosketuksissa sisimpiin tarpeisiinsa. Vakava masennus tarvitsee sitten järeämpiä aseita.
Olet hereillä ja näet totuuden, muut ovat psykoosissa.