Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Saako sairaalasta lähteä kotiin omin päin?
21.09.2022 |
Siis saa tietysti yleensä, ei sairaala ole mikään vankila eikä ketään voida pakottaa hoitoon.
MUTTA minun äitini on sairaalassa henkeä uhkaavan sairauden takia, ja nyt hän uhkailee vähän sekavana - ei ihan totaalisen sekavana, mutta ei ihan normaalinakaan - lähtevänsä kotiin sieltä.
Voiko olla, että sairaalasta päästetään hänet hengenvaarassa kotiin?
Olen ihan peloissani täällä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt äiti valittaa, että osaston hoitajat vain bilettävät öisin ja olivat ihan umpikännissä, kun hän pyysi apua. Sitten hänet kärrättiin kuulemma yöksi jääkylmään huoneeseen, jossa hän melkein kuoli hypotermiaan.
Edelleen meinaa tulla tänään kotiin. Mutta jos tuossa kunnossa päästetään kotiin, en tajua enää mitään.
Jos hänellä olisi vain säännöllistä lääkitystä (pillerimuodossa), liikkumisen apua ja silmälläpitäen valvontaa vaativa tauti, niin ihan hyvin voisi olla kotona ja minä häntä auttaisin. Mutta hänen happisaturaationsa menee ylös ja alas, ja välillä voi hengenlähtö olla lähellä, jos ei saa lisähappea. Se ei onnistu mitenkään kotona. Tämähän on ihan katastrofi.
Pitäisi olla sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä, kun ei oikeastaan enää tarviste sairaalatasoista hoitoa, muttei viellä pärjää kotonakaan yksin.
Oma äitini vaikean leikkauksen jälkeen kieltäytyi edes nousemasta ylös sängystä, vaikka hoitajat yrittivät kuntoutusta. Joutuivat antamaan pahoinvoinitllääkettä. Sitten lähetettiin kotiin. Kävimme siskon kanssa vuorotellen 100 kilometrin päässä häntä katsomassa (vaikka töissäkin piti päivällä käydä)ja yritettiin saada häntä syömään edes jotakin. Kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisi sairaalasta annettu mukaan sitä pahoinvointilääkettä. Kysyttiin apua paikallisesta sairaalasta, mutta ei.
Lopulta sanottiin äidille, että soitat ambulannin kun se paha olo taas iskee ja oli soittanut, ja pääsi pariksi päiväksi terveyskeskukseen ja toipui hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti sai muutaman aivohalvauksen. Jokaisen jälkeen kotiin yksin kunnes se viimeinen kohtaus tuli. Hän oli aivan pihalla eikä olisi halunnut yksin kotiin. Siellä se vaan laitettiin taksiin ja kotiin. Sen verran asui kaukana ettei kukaan ehtinyt auttamaan.
No siis minkähän takia te omaiset ette alkaneet etsiä isoäidillenne hoivakotipaikkaa jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen? Tai ottaneet kotiinne hoitoon? Jotain vastuuta myös omaisille. Ei se sairaala mikään hotelli ole, että sinne voi viikkotolkulla jäädä jos vain itsestä tuntuu siltä.
Soita tosiaan osastolle ja kerro pelkosi, niin osaavat valvoa tarkemmin. Ei sitä kotiin päästetä, mutta onhan se mahdollista että yrittää livahtaa ilman lupia ja pääsee huomaamatta lähtemään (riippuu miten tarkkaan valvottu osasto). Ja vaikka tulisikin kotiin niin tottakai voit kuskata takaisin sairaalaan saman tien tuossa kunnossa, ei tarvitse eikä pidä yrittää itse hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isoäiti sai muutaman aivohalvauksen. Jokaisen jälkeen kotiin yksin kunnes se viimeinen kohtaus tuli. Hän oli aivan pihalla eikä olisi halunnut yksin kotiin. Siellä se vaan laitettiin taksiin ja kotiin. Sen verran asui kaukana ettei kukaan ehtinyt auttamaan.
No siis minkähän takia te omaiset ette alkaneet etsiä isoäidillenne hoivakotipaikkaa jo ensimmäisen kohtauksen jälkeen? Tai ottaneet kotiinne hoitoon? Jotain vastuuta myös omaisille. Ei se sairaala mikään hotelli ole, että sinne voi viikkotolkulla jäädä jos vain itsestä tuntuu siltä.
Ei niitä hoivakotipaikkoja tuosta vaan saa, voi mennä ties kuinka kauan. Tuommoista päivystyksessä ramppaus rumbaa se on monella kotona asuvalla, kun ei oikeasti enää pärjäisi mutta hoivakotipaikkaakaan ei ole tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Jos sairaalasta poistuu ihan omin päin, niin kyllä etsinnät alkavat. Sairaala ei kuitenkaan ole mikään vankila tai pakkohoitolaitos, mutta ei siellä ole pakko olla. Useimmat voivat poistua ilmoittamalla asiasta henkilökunnalle. Vaikeasti sairaiden kohdalla lähtöä yritettänee ainakin keskustelujen avulla estää.
Tämähän ei pidä paikkaansa, kaukana totuudesta. Olen itsekin häipynyt sairaalasta useita kertoja, kanyylin vaan kiskaissut irti (joo verta tulee melko runsaasti, kannattaa varautua) ja lähtenyt vasten lääkärin tahtoa. Ex-mies teki saman tempun ainakin kahdesti, samoin moni muu tässä maassa.
Kukaan ei tule etsimään.
Esimerkeissäni kyse on ollut ihan fyysisistä sairauksista, ei psyykkisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No niin, nyt äiti valittaa, että osaston hoitajat vain bilettävät öisin ja olivat ihan umpikännissä, kun hän pyysi apua. Sitten hänet kärrättiin kuulemma yöksi jääkylmään huoneeseen, jossa hän melkein kuoli hypotermiaan.
Edelleen meinaa tulla tänään kotiin. Mutta jos tuossa kunnossa päästetään kotiin, en tajua enää mitään.
Jos hänellä olisi vain säännöllistä lääkitystä (pillerimuodossa), liikkumisen apua ja silmälläpitäen valvontaa vaativa tauti, niin ihan hyvin voisi olla kotona ja minä häntä auttaisin. Mutta hänen happisaturaationsa menee ylös ja alas, ja välillä voi hengenlähtö olla lähellä, jos ei saa lisähappea. Se ei onnistu mitenkään kotona. Tämähän on ihan katastrofi.
Pitäisi olla sellaisia kevyemmän hoidon yksiköitä, kun ei oikeastaan enää tarviste sairaalatasoista hoitoa, muttei viellä pärjää kotonakaan yksin.
Oma äitini vaikean leikkauksen jälkeen kieltäytyi edes nousemasta ylös sängystä, vaikka hoitajat yrittivät kuntoutusta. Joutuivat antamaan pahoinvoinitllääkettä. Sitten lähetettiin kotiin. Kävimme siskon kanssa vuorotellen 100 kilometrin päässä häntä katsomassa (vaikka töissäkin piti päivällä käydä)ja yritettiin saada häntä syömään edes jotakin. Kaikki olisi mennyt hyvin, jos olisi sairaalasta annettu mukaan sitä pahoinvointilääkettä. Kysyttiin apua paikallisesta sairaalasta, mutta ei.
Lopulta sanottiin äidille, että soitat ambulannin kun se paha olo taas iskee ja oli soittanut, ja pääsi pariksi päiväksi terveyskeskukseen ja toipui hyvin.
Kurja juttu :( Onneksi toipui kuitenkin lopulta hyvin.
Täällä missä asun on tietääkseni kaksi eri "tasoa" sairaalahoitoa, on keskussairaala ja sitten kaupunginsairaala, jonne käsittääkseni lähetetään kuntoutumaan. Sitten on tietysti lisäksi vielä kotisairaala, joka käy kotona. Onko muissa kaupungeissa eri tavalla? Tosi outo juttu kyllä tuo, etteivät antaneet edes pahoinvointilääkettä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Auton alle jäätyäni olin aivotärähdyksen takia vähän aikaa sekava. Mutta kun olin omasta mielestäni muutaman tunnin kuluttua ok, ja paikatkin oli kipsattulähdin meneen. Yrittivät estellä, puhuivat alkoholista ja sekavuudesta yms mutta kun hoitsu kävi hakemassa lääkäriä huipsasin jo takstolpalle. Ei ne enää perään soitellu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saa, allekirjoitat paperin jossa ilmoitat lähtevästi hoidosta omasta tahdostasi ja siten vapautat koko hoitohenkilökunnan vastuusta.
Onko tämä totta Suomessa? Jenkki-elokuvissa ehkä kirjoitetaan, mutta en usko että Suomessa.
Suomessakin allekirjoitetaan vastuuvapautus, jos haluaa poistua kesken hoidon, itse pari kertaa moisen paperin allekirjoittanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olet yhteyshenkilö, niin voinee pyytää ilmoittamaan sinulle, mikäli äiti on lähtemässä. Että keskustele ensin tyttäresi kanssa.
Kyllähän yksi tunnettu "runopoika" lähti sairaalasta omin päin vasten suositusta, tunnetuin seurauksin. Sekin oli sitten ä* ri oikeiston vika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ainakin ex oli kuulemma lähtenyt ilman lääkärin lupaa kesken hoidon aivoinfarktin jälkeen . Ihan tyypillistä ex.lle, omapäinen kaikessa
Pitäisiköhän sun nyt laittaa se luuri korvalle ja soittaa sinne osastolle. Jos olet lähiomainen ja äitisi asuu yksin ja sinä olet sitä mieltä että äiti ei pärjää kotona, niin osastolla velvollisuus hankkia jatkohoitopaikka! Terveyskeskuksen vuodeosasto tai kotisairaanhoito. Ei auta jahkailu täällä! Älä odota, että joku muu tekee päätökset puolestasi. Lähiomainen tuntee potilaan normaalitilan paremmin kuin hoitajat, jotka nähneet vasta muutaman hetken potilasta..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pitäisiköhän sun nyt laittaa se luuri korvalle ja soittaa sinne osastolle. Jos olet lähiomainen ja äitisi asuu yksin ja sinä olet sitä mieltä että äiti ei pärjää kotona, niin osastolla velvollisuus hankkia jatkohoitopaikka! Terveyskeskuksen vuodeosasto tai kotisairaanhoito. Ei auta jahkailu täällä! Älä odota, että joku muu tekee päätökset puolestasi. Lähiomainen tuntee potilaan normaalitilan paremmin kuin hoitajat, jotka nähneet vasta muutaman hetken potilasta..
Siis minähän soittelen sinne joka päivä ja olen maininnut tästä useasti. Hoitajat ovat tietoisia, että tämä ei ole äitini normaalitila.
Eikä äitini tarvitse mitään jatkohoitopaikkaa nyt, vaan ihan konkreettista hoitoa veritulppaan, jota hän sairaalassa saa. Esimerkiksi ilman lisähappea hän ei pärjää.
Jos kyseessä olisi pelkkä kotona pärjääminen väliaikaisesti vähän tokkuraisessa tilassa toipumisen aikana, niin se ei ole ongelma, kyllä minä auttaisin. Mutta kun hän ei tällä hetkellä pysy hengissä ilman sairaalahoitoa.
No millä virtauksella haluat hapettaa?
Luoja siunaa näitä omaisia, titää kaikesta kaiken.
Vierailija kirjoitti:
No millä virtauksella haluat hapettaa?
Luoja siunaa näitä omaisia, titää kaikesta kaiken.
Siis mitä ihmettä? En minä ole neuvonut hoitajia, miten äitiäni pitäisi hoitaa. Kysyn vain, ei kai häntä voi päästää kotiin, kun hän on sekava eikä edes pärjää kotona ilman lisähappea. Siis nyt puhutaan potilaasta, joka oli alkuviikosta vielä tehostetussa hoidossa.
Hoitaja kyllä vakuutti puhelimessa, että ei päästetä kotiin, joten siltä osin kaikki hyvin.
Alue: Aihe vapaa
Kiitos, tuo on hyvin lohdullista kuulla.
Olen tosiaan kertonut hoitajille, että hän ei ole normaalisti tuollainen, vaan on tällä hetkellä sekava. Ja kyllähän hoitajat sen tietävätkin. Mutta eilen vain pelästyin, kun hän sanoi tulevansa kotiin, ja että hänelle oli sanottu "no lähde sitten kotiis siitä". Mikä ei varmasti ollut totta, mutta.... pelästyin silti.