Mieheni on liian ankara lapselle

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessa meillä oli ruoka arkena tasan klo 17 jos ei oltu paikalla niin jäätiin ilman, iltapala aika oli sitten 20:30, jos ei oltu paikalla jäätiin ilman, eikä ollut ankaraa. Toisekseen mies tekee ihan oikein, varmaan lapsella on ollut koulun jälkeen aikaa tehdä kotitehtävät vaan ei ole tehnyt. Ja kyllä jos ei edes kirjoittaa osaa, niin onhan se outoa kun ei ihan ilmeisesti just ole ensimmäistä luokkaa aloittanut

Minusta tuollainen on typerää, tarpeetonta ja ankaraa nillittämistä.

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen kurittaminen nykyään sitten on oikeastaan sallittua? Jos ajatellaan vaikkapa jos oma lapsi alkaa olla omalle äidilleen tyyliin että huorattelee?

Miksi kyseinen tilanne olisi vaatinut mitään kurittamista?

Vierailija kirjoitti:

Todellakin läksyt pitää olla tehty ennen iltaa, ei silloin jaksa enää keskittyä. 11-vuotias on niin iso, että pitäisi kantaa vastuu kouluasioista ilman että siitä joutuu aikuinen muistuttelemaan. Seiska on huono numero, ja itse ainakin vaatisin että lapsi yrittää parantaa sitä. Jos osaa tuossa iässä asiat seiskan arvoisesti, tippuu viimeistään yläasteella kärryiltä aivan totaalisesti. Sitten odottaa amis vitosen keskiarvolla. Ei se ole aina kivaa se kasvattaminen, mutta kannattaisi viimeistään nyt aloittaa se. Miehesi ehkä ylireagoi, mutta se on ymmärrettävää kun sinä et itse saa mitään aikaan tai edes näe tarvetta kasvattaa lastasi. Lapsen kuitenkin hankit ja luulisi että myös sinua kiinnostaa hänen pärjäämisensä tulevaisuudessa.

Höpönlöpö! Seiska on aivan kelpo numero! Omia lapsiani en ole IKINÄ moittinut huonoista arvosanoista ja huippuarvosanoin etenevät lukiossa ja yläkoulussa. Opettajana todellakin suren näitä lapsia, joiden kotona on koulun suhteen vaativa ilmapiiri. Lapset ja nuoret sanovat koulussa usein, että vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista. Ainakin itse pidän sitä järkyttävän surullisena ja minulle opettajana se antaa huonon kuvan lapsen perheestä. Moni joka saa seiskoja ja huonompiakin välillä ala-koulussa, voi todellakin menestyä hyvin yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sen jälkeen. Tärkeintä on löytää lapsen oma sisäinen motivaatio. Toisilla se syntyy aiemmin ja toisilla myöhemmin. Oleellista ei ole suorittaa ja pärjätä siksi, että äiti tai isä sitä vaatii. Toki on selvää, että läskiksi ei kannata heittää opiskelua, silloin pitää kannustaa ja rajata lapselle aikaa läksyihin, kokeeseen lukemiseen jne., jollei hän sitä itse tajua tehdä (ottaa ruudut esim. siksi aikaa pois jne.). Mutta ei uhkaillen ja vaatien, vaan ihan tyynesti kertoen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Ja jos silti tulee huono numero niin mitä sitten? kenen elämä siihen kaatuu. Toivottavasti ei sinun.

Ja kyllä. Puhun tästä myös oppilailleni. Että sinulla on oikeus epäonnistua, ja jos joku siitä suuttuu niin  hän tekee väärin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen kurittaminen nykyään sitten on oikeastaan sallittua? Jos ajatellaan vaikkapa jos oma lapsi alkaa olla omalle äidilleen tyyliin että huorattelee?

Miksi kyseinen tilanne olisi vaatinut mitään kurittamista?

Ihanko oikeasti sietäisit käyttäytymistä lapseltasi joka sanoisi sinulle "Haista v i t t u h u o r a"

oliko miehesi mitä kulttuuriperimää, en sanut selvää?

joissakin kulttuureissa otetaan tiukempi ote lasten koulukäynnistä, esim jos koraani ei ala maistumaan ja opi sitä lukemaan tulee avokämmentä ja keppiä aika napakasti ja kuin taikaiskusta alkaa taas joutoromaanin luku maistumaan i han toisella tavalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälainen kurittaminen nykyään sitten on oikeastaan sallittua? Jos ajatellaan vaikkapa jos oma lapsi alkaa olla omalle äidilleen tyyliin että huorattelee?

Miksi kyseinen tilanne olisi vaatinut mitään kurittamista?

Ihanko oikeasti sietäisit käyttäytymistä lapseltasi joka sanoisi sinulle "Haista v i t t u h u o r a"

Tarkoitin aloittajan tapausta. Tämä sinun keksimäsi juttuhan ei siihen liity.

Pidä lapsesi puolta tai hän alkaa vanhempana vihaamaan myös sinua. Näin kävi itselleni. Äiti ei koskaan pitänyt meidän lasten puolta, vaan antoi isän huutaa, tyrannisoida ja lyödä lapsiaan. Katsoi vaan vierestä. Vihaan häntä sen takia.

Faith kirjoitti:

Läksyjen valvominen on hyvä, mutta tuo on hölmö sääntö, ettei saa tulla syömään ennen kuin läksyt on tehty. Johan siinä verensokeri ehtii laskea jolloin oppiminen heikkenee.

Kohtuus kurinpidossakin.

Tämä. Läksyt pitää tehdä, mutta nälkäisenä jälki on huonoa. Lasta voi opettaa ja ohjata ilman tyranniaa ja karjumista. Menee oppikin perille paremmin positiivisella vahvistamisella. Tutkittu juttu.

Lue netistä tältä viikolta, että tutkimukset kertovat, että tuollainen kasvatus pienentää aivoja ja mantelitumaketta, kertoo Tieteen Kuvalehti . Miehesi ei siis halua lapsellesi parasta. Tee kaikkesi, jotta tilanne paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessa meillä oli ruoka arkena tasan klo 17 jos ei oltu paikalla niin jäätiin ilman, iltapala aika oli sitten 20:30, jos ei oltu paikalla jäätiin ilman, eikä ollut ankaraa. Toisekseen mies tekee ihan oikein, varmaan lapsella on ollut koulun jälkeen aikaa tehdä kotitehtävät vaan ei ole tehnyt. Ja kyllä jos ei edes kirjoittaa osaa, niin onhan se outoa kun ei ihan ilmeisesti just ole ensimmäistä luokkaa aloittanut

Ennen oli ennen. Nykyään tuollaiset tavat ei ole sallittuja.

Miten niin ei ole sallittua? Omat lapset on vielä vauva ja taapero, mutta tasan tarkkaan ruokaa syödään silloin, kun se on tarjolla myös tulevaisuudessa. Jos ei maistu, odottakoot seuraavaa ruokaa. Noin pienten kanssa vielä sallin sen, että jos ei iltapala maistu, tarjoan jotain muuta, etteivät sitten itke yöllä nälkäänsä. Isompana saavat syödä myös sitä mitä tarjotaan ja jos ei kelpaa, odottakoot seuraavaa ruokaa. Iltapalan aika voi olla myös kouluikäisellä joustava, kunhan syövät ennen nukkumaanmenoa, ettei yöllä rapistella jääkaapilla.

Minusta käytöstapojen opettelun pitäisi olla pakollista sen sijaan, että yritetään väittää kirkkain silmin, ettei ole sallittua.

Lapsilta ruuan riistäminen on rikos ja lasun paikka

Voi kuule kuin ihan nuorisokodissakin ollaan joskus jouduttu linjaamaan ja rajaamaan ruoalla pelleilyä. Ruoka tulee valmiiksi nenän eteen, mutta nuoriso kovaan ääneen yökötteli kaikelle ja täytti mahansa herkuilla, nuudeleilla ja muulla ihan silkalla roskalla, jota alkuun suostuttiin ostamaan. Mutta kun porukka lihoi ja mt-ongelmat vain paheni, heräsi johto ja työntekijätkin siihen, että niillä säännöllisillä, selkeillä ruoka-ajoilla ja muun roskan syömisen rajoittamisella on ihan oikeasti merkitystä nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se ei ole ruoan kieltämistä, että kerrotaan selvästi, että ruokailuaika on kellonaikaan tämä ja tämä ja sinä aikana syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla. Seuraava ruoka on aikaan x ja taas sitä mitä on tarjolla. Lapsi ja nuori tekee itse sen päätöksen sitten, että syökö vai pelleileekö ruoalla. Yleensä pelleilyä ei kestä kovin pitkään, vaan nälkä ajaa syömään kuten kuuluukin.

Miten nuorisokodin ruokailu liittyy aloitukseen?

Vetoat säännöllisten ruoka-aikojen tärkeyteen. Aloituksen isähän juuri riisti lapselta säännöllisen ruokailun, kun vaati, että syödä saa vasta kun läksyt on tehty. Syöminen venyi iltaan asti ja lapsi itki. Olisiko kannattanut vaan syödä ruoka-aikaan ja tehdä läksyt täydellä vatsalla loppuun? Ja tosiaan, miten tämä liittyy ongelmanuorien ruokailuongelmiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun lapsuudessa meillä oli ruoka arkena tasan klo 17 jos ei oltu paikalla niin jäätiin ilman, iltapala aika oli sitten 20:30, jos ei oltu paikalla jäätiin ilman, eikä ollut ankaraa. Toisekseen mies tekee ihan oikein, varmaan lapsella on ollut koulun jälkeen aikaa tehdä kotitehtävät vaan ei ole tehnyt. Ja kyllä jos ei edes kirjoittaa osaa, niin onhan se outoa kun ei ihan ilmeisesti just ole ensimmäistä luokkaa aloittanut

Ennen oli ennen. Nykyään tuollaiset tavat ei ole sallittuja.

Miten niin ei ole sallittua? Omat lapset on vielä vauva ja taapero, mutta tasan tarkkaan ruokaa syödään silloin, kun se on tarjolla myös tulevaisuudessa. Jos ei maistu, odottakoot seuraavaa ruokaa. Noin pienten kanssa vielä sallin sen, että jos ei iltapala maistu, tarjoan jotain muuta, etteivät sitten itke yöllä nälkäänsä. Isompana saavat syödä myös sitä mitä tarjotaan ja jos ei kelpaa, odottakoot seuraavaa ruokaa. Iltapalan aika voi olla myös kouluikäisellä joustava, kunhan syövät ennen nukkumaanmenoa, ettei yöllä rapistella jääkaapilla.

Minusta käytöstapojen opettelun pitäisi olla pakollista sen sijaan, että yritetään väittää kirkkain silmin, ettei ole sallittua.

Lapsilta ruuan riistäminen on rikos ja lasun paikka

Voi kuule kuin ihan nuorisokodissakin ollaan joskus jouduttu linjaamaan ja rajaamaan ruoalla pelleilyä. Ruoka tulee valmiiksi nenän eteen, mutta nuoriso kovaan ääneen yökötteli kaikelle ja täytti mahansa herkuilla, nuudeleilla ja muulla ihan silkalla roskalla, jota alkuun suostuttiin ostamaan. Mutta kun porukka lihoi ja mt-ongelmat vain paheni, heräsi johto ja työntekijätkin siihen, että niillä säännöllisillä, selkeillä ruoka-ajoilla ja muun roskan syömisen rajoittamisella on ihan oikeasti merkitystä nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kannalta. Se ei ole ruoan kieltämistä, että kerrotaan selvästi, että ruokailuaika on kellonaikaan tämä ja tämä ja sinä aikana syödään sitä ruokaa mitä on tarjolla. Seuraava ruoka on aikaan x ja taas sitä mitä on tarjolla. Lapsi ja nuori tekee itse sen päätöksen sitten, että syökö vai pelleileekö ruoalla. Yleensä pelleilyä ei kestä kovin pitkään, vaan nälkä ajaa syömään kuten kuuluukin.

Miten nuorisokodin ruokailu liittyy aloitukseen?

Vetoat säännöllisten ruoka-aikojen tärkeyteen. Aloituksen isähän juuri riisti lapselta säännöllisen ruokailun, kun vaati, että syödä saa vasta kun läksyt on tehty. Syöminen venyi iltaan asti ja lapsi itki. Olisiko kannattanut vaan syödä ruoka-aikaan ja tehdä läksyt täydellä vatsalla loppuun? Ja tosiaan, miten tämä liittyy ongelmanuorien ruokailuongelmiin?

Väistämättä tulee myös mieleen, että aloituksen isän kaltaiset vanhemmat saavat liian usein olla huuli pyöreänä, kun lapsesta kasvaa syömishäiriöinen. Hups, miten voi olla, että teini purkaa negatiiviset tunteet syömiseen tai syömättömyyteen? Tuollaisella ruoalla pelaamisella opetetaan ainoastaan epäterve, tunnepitoinen suhde ruokaan.

Pelikoneen nyt saattaisin itsekin hetkeksi ottaa pois, jos koenumero on huono, mutta kaikki muu miehen tekemä on aivan väärin.

Jos minulta kiellettäisiin töissä lounas kunnes olen tehnyt kaikki työni (jono on lähes loputon), niin olisin surkea työntekijä, ja kohta myös entinen, koska irtisanoutuisin. Kuka muka haluaa tai edes pystyy työskentelemään ja ajattelemaan nälkäisenä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin läksyt pitää olla tehty ennen iltaa, ei silloin jaksa enää keskittyä. 11-vuotias on niin iso, että pitäisi kantaa vastuu kouluasioista ilman että siitä joutuu aikuinen muistuttelemaan. Seiska on huono numero, ja itse ainakin vaatisin että lapsi yrittää parantaa sitä. Jos osaa tuossa iässä asiat seiskan arvoisesti, tippuu viimeistään yläasteella kärryiltä aivan totaalisesti. Sitten odottaa amis vitosen keskiarvolla. Ei se ole aina kivaa se kasvattaminen, mutta kannattaisi viimeistään nyt aloittaa se. Miehesi ehkä ylireagoi, mutta se on ymmärrettävää kun sinä et itse saa mitään aikaan tai edes näe tarvetta kasvattaa lastasi. Lapsen kuitenkin hankit ja luulisi että myös sinua kiinnostaa hänen pärjäämisensä tulevaisuudessa.

Höpönlöpö! Seiska on aivan kelpo numero! Omia lapsiani en ole IKINÄ moittinut huonoista arvosanoista ja huippuarvosanoin etenevät lukiossa ja yläkoulussa. Opettajana todellakin suren näitä lapsia, joiden kotona on koulun suhteen vaativa ilmapiiri. Lapset ja nuoret sanovat koulussa usein, että vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista. Ainakin itse pidän sitä järkyttävän surullisena ja minulle opettajana se antaa huonon kuvan lapsen perheestä. Moni joka saa seiskoja ja huonompiakin välillä ala-koulussa, voi todellakin menestyä hyvin yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sen jälkeen. Tärkeintä on löytää lapsen oma sisäinen motivaatio. Toisilla se syntyy aiemmin ja toisilla myöhemmin. Oleellista ei ole suorittaa ja pärjätä siksi, että äiti tai isä sitä vaatii. Toki on selvää, että läskiksi ei kannata heittää opiskelua, silloin pitää kannustaa ja rajata lapselle aikaa läksyihin, kokeeseen lukemiseen jne., jollei hän sitä itse tajua tehdä (ottaa ruudut esim. siksi aikaa pois jne.). Mutta ei uhkaillen ja vaatien, vaan ihan tyynesti kertoen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Ja jos silti tulee huono numero niin mitä sitten? kenen elämä siihen kaatuu. Toivottavasti ei sinun.

Ja kyllä. Puhun tästä myös oppilailleni. Että sinulla on oikeus epäonnistua, ja jos joku siitä suuttuu niin  hän tekee väärin. 

Suuttua ja uhkailla ei tietenkään saa, mutta onhan seiska huono numero. Varmaan opettajana tiedät, että alle yhdeksän keskiarvolla ei isoissa kaupungeissa oikein ole lukioon asiaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin läksyt pitää olla tehty ennen iltaa, ei silloin jaksa enää keskittyä. 11-vuotias on niin iso, että pitäisi kantaa vastuu kouluasioista ilman että siitä joutuu aikuinen muistuttelemaan. Seiska on huono numero, ja itse ainakin vaatisin että lapsi yrittää parantaa sitä. Jos osaa tuossa iässä asiat seiskan arvoisesti, tippuu viimeistään yläasteella kärryiltä aivan totaalisesti. Sitten odottaa amis vitosen keskiarvolla. Ei se ole aina kivaa se kasvattaminen, mutta kannattaisi viimeistään nyt aloittaa se. Miehesi ehkä ylireagoi, mutta se on ymmärrettävää kun sinä et itse saa mitään aikaan tai edes näe tarvetta kasvattaa lastasi. Lapsen kuitenkin hankit ja luulisi että myös sinua kiinnostaa hänen pärjäämisensä tulevaisuudessa.

Höpönlöpö! Seiska on aivan kelpo numero! Omia lapsiani en ole IKINÄ moittinut huonoista arvosanoista ja huippuarvosanoin etenevät lukiossa ja yläkoulussa. Opettajana todellakin suren näitä lapsia, joiden kotona on koulun suhteen vaativa ilmapiiri. Lapset ja nuoret sanovat koulussa usein, että vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista. Ainakin itse pidän sitä järkyttävän surullisena ja minulle opettajana se antaa huonon kuvan lapsen perheestä. Moni joka saa seiskoja ja huonompiakin välillä ala-koulussa, voi todellakin menestyä hyvin yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sen jälkeen. Tärkeintä on löytää lapsen oma sisäinen motivaatio. Toisilla se syntyy aiemmin ja toisilla myöhemmin. Oleellista ei ole suorittaa ja pärjätä siksi, että äiti tai isä sitä vaatii. Toki on selvää, että läskiksi ei kannata heittää opiskelua, silloin pitää kannustaa ja rajata lapselle aikaa läksyihin, kokeeseen lukemiseen jne., jollei hän sitä itse tajua tehdä (ottaa ruudut esim. siksi aikaa pois jne.). Mutta ei uhkaillen ja vaatien, vaan ihan tyynesti kertoen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Ja jos silti tulee huono numero niin mitä sitten? kenen elämä siihen kaatuu. Toivottavasti ei sinun.

Ja kyllä. Puhun tästä myös oppilailleni. Että sinulla on oikeus epäonnistua, ja jos joku siitä suuttuu niin  hän tekee väärin. 

Suuttua ja uhkailla ei tietenkään saa, mutta onhan seiska huono numero. Varmaan opettajana tiedät, että alle yhdeksän keskiarvolla ei isoissa kaupungeissa oikein ole lukioon asiaa.

Hyvä puhua 11-vuotiaan saamasta seiskasta ja mainita että on lukioita joihin pääsee yhdeksän keskiarvolla. Minusta seitsemän ei ole huono numero, muttei myöskään hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vai oikein vaaditaan että läksyt täytyy tehdä ja koululaisen tulee osata kirjoittaa? Kamalaa!

Huutamalla? 

Jos lapsella kestää läksyt noin kauan, hän tarvitsee apua, eikä s*na huutoa. Annapa kun minä tulen sinun korvaasi huutamaan, kun et osaa vaikka asentaa tietokonettasi uudestaan tai vaihtaa rengasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin läksyt pitää olla tehty ennen iltaa, ei silloin jaksa enää keskittyä. 11-vuotias on niin iso, että pitäisi kantaa vastuu kouluasioista ilman että siitä joutuu aikuinen muistuttelemaan. Seiska on huono numero, ja itse ainakin vaatisin että lapsi yrittää parantaa sitä. Jos osaa tuossa iässä asiat seiskan arvoisesti, tippuu viimeistään yläasteella kärryiltä aivan totaalisesti. Sitten odottaa amis vitosen keskiarvolla. Ei se ole aina kivaa se kasvattaminen, mutta kannattaisi viimeistään nyt aloittaa se. Miehesi ehkä ylireagoi, mutta se on ymmärrettävää kun sinä et itse saa mitään aikaan tai edes näe tarvetta kasvattaa lastasi. Lapsen kuitenkin hankit ja luulisi että myös sinua kiinnostaa hänen pärjäämisensä tulevaisuudessa.

Höpönlöpö! Seiska on aivan kelpo numero! Omia lapsiani en ole IKINÄ moittinut huonoista arvosanoista ja huippuarvosanoin etenevät lukiossa ja yläkoulussa. Opettajana todellakin suren näitä lapsia, joiden kotona on koulun suhteen vaativa ilmapiiri. Lapset ja nuoret sanovat koulussa usein, että vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista. Ainakin itse pidän sitä järkyttävän surullisena ja minulle opettajana se antaa huonon kuvan lapsen perheestä. Moni joka saa seiskoja ja huonompiakin välillä ala-koulussa, voi todellakin menestyä hyvin yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sen jälkeen. Tärkeintä on löytää lapsen oma sisäinen motivaatio. Toisilla se syntyy aiemmin ja toisilla myöhemmin. Oleellista ei ole suorittaa ja pärjätä siksi, että äiti tai isä sitä vaatii. Toki on selvää, että läskiksi ei kannata heittää opiskelua, silloin pitää kannustaa ja rajata lapselle aikaa läksyihin, kokeeseen lukemiseen jne., jollei hän sitä itse tajua tehdä (ottaa ruudut esim. siksi aikaa pois jne.). Mutta ei uhkaillen ja vaatien, vaan ihan tyynesti kertoen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Ja jos silti tulee huono numero niin mitä sitten? kenen elämä siihen kaatuu. Toivottavasti ei sinun.

Ja kyllä. Puhun tästä myös oppilailleni. Että sinulla on oikeus epäonnistua, ja jos joku siitä suuttuu niin  hän tekee väärin. 

Suuttua ja uhkailla ei tietenkään saa, mutta onhan seiska huono numero. Varmaan opettajana tiedät, että alle yhdeksän keskiarvolla ei isoissa kaupungeissa oikein ole lukioon asiaa.

Seiska on keskiverto-numero, ei huono. 

Ei kaikkien tarvikaan lukioon mennä. Ammattikoulu on yhtä hyvä paikka kuin lukio. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellakin läksyt pitää olla tehty ennen iltaa, ei silloin jaksa enää keskittyä. 11-vuotias on niin iso, että pitäisi kantaa vastuu kouluasioista ilman että siitä joutuu aikuinen muistuttelemaan. Seiska on huono numero, ja itse ainakin vaatisin että lapsi yrittää parantaa sitä. Jos osaa tuossa iässä asiat seiskan arvoisesti, tippuu viimeistään yläasteella kärryiltä aivan totaalisesti. Sitten odottaa amis vitosen keskiarvolla. Ei se ole aina kivaa se kasvattaminen, mutta kannattaisi viimeistään nyt aloittaa se. Miehesi ehkä ylireagoi, mutta se on ymmärrettävää kun sinä et itse saa mitään aikaan tai edes näe tarvetta kasvattaa lastasi. Lapsen kuitenkin hankit ja luulisi että myös sinua kiinnostaa hänen pärjäämisensä tulevaisuudessa.

Höpönlöpö! Seiska on aivan kelpo numero! Omia lapsiani en ole IKINÄ moittinut huonoista arvosanoista ja huippuarvosanoin etenevät lukiossa ja yläkoulussa. Opettajana todellakin suren näitä lapsia, joiden kotona on koulun suhteen vaativa ilmapiiri. Lapset ja nuoret sanovat koulussa usein, että vanhemmat suuttuvat huonoista arvosanoista. Ainakin itse pidän sitä järkyttävän surullisena ja minulle opettajana se antaa huonon kuvan lapsen perheestä. Moni joka saa seiskoja ja huonompiakin välillä ala-koulussa, voi todellakin menestyä hyvin yläkoulussa ja jatko-opinnoissa sen jälkeen. Tärkeintä on löytää lapsen oma sisäinen motivaatio. Toisilla se syntyy aiemmin ja toisilla myöhemmin. Oleellista ei ole suorittaa ja pärjätä siksi, että äiti tai isä sitä vaatii. Toki on selvää, että läskiksi ei kannata heittää opiskelua, silloin pitää kannustaa ja rajata lapselle aikaa läksyihin, kokeeseen lukemiseen jne., jollei hän sitä itse tajua tehdä (ottaa ruudut esim. siksi aikaa pois jne.). Mutta ei uhkaillen ja vaatien, vaan ihan tyynesti kertoen, että läksyt pitää tehdä ja kokeisiin lukea. Ja jos silti tulee huono numero niin mitä sitten? kenen elämä siihen kaatuu. Toivottavasti ei sinun.

Ja kyllä. Puhun tästä myös oppilailleni. Että sinulla on oikeus epäonnistua, ja jos joku siitä suuttuu niin  hän tekee väärin. 

Meillä ei suututa huonommista numeroista, mutta hyvistä numeroista saa palkkion. Se ei ole sitä toivottua sisäistä motivaatiota, mutta ei-motivoivien aineiden kohdalla tuntui selkeimmältä tavalta "kannustaa". Vaikka todella usein puhutaan siitä miksi koulua oikeasti käydään, niin ei se oikein ole vielä avautunut näille. Sisäinen motivaatio odottaa saapumistaan vielä. Ehkä sitten, kun oikeasti tietää mihin haluaa isona, mitä haluaa tehdä, niin se motivaatio ainakin tiettyihin aineisiin löytyy itsestään. 

Minulle lapsena suututtiin huonoista numeroista ja hyvistä ei koskaan kiitetty, ne vaan piti tulla. En koskaan halua olla samanlainen vanhempi, kuin omat vanhempani. 

Kerrot vain yhden tilanteen. Ettei vaan lapsi olisi perseillyt koko alkusyksyä, jolloin miehen pinna nyt katkesi ja alkoi käyttämään kovia keinoja. Oppiipahan tekemään läksynsä heti koulun jälkeen. 7- on huono numero.

Meillä isä määräsi syödä paskaansa, "se on rukihista" hän sanoi. "Ruoka pittää syyä tarkkaan ". Hän sanoi. Vessaa ei saanut vetää vasta kun se oli reunoja myöten täynnä paskaa, sehän meni tukkoon ja kotona haisi aina viemäri. Isä kaiveli vessanpöntöstä kakkareita paljäin käsin ja huusi että taas olette syöneet kapitalistien sörsseleitä, me ei saatu syödä hampurilaisi, pitsaa tai Coca-Colaa, koska isä oli kommunisti ja vihasi kaikkea amerikkalaista. Hän olisi halunnut muuttaa Neuvostoliitoon. Meidän piti tyhjentää likakaivo ämpärillä paljain käsin. Laskettiin vettä kaivoon ja hämmennettiin paska veteläksi ja nostettiin kottikärryyn ja ajettiin pellolle. Isä oli aina pahalla päällä ja huusi että myy syödään liikaa eikä tehdä töitä. Meillä ei saanut siivota koska se oli "turhanpäiväistä" isä sanoi että perseessä pittää olla paskaa että ei hierrä

Vierailija kirjoitti:

Kaikki nämä sepitykset jotka alkavat sanalla *Mieheni* ovat saman työttömän trollin kädenjälkeä. Sama tyyli, sama käsiala, joka päivä, useita kertoja.

Mielenterveysongelmien hoito on tässä maassa pahasti retuperällä.

Miten se erilainen käsiala näkyy?