Aloitin sairaanhoitajan opinnot, nyt kaduttaa!!
Ennestään olen lähihoitaja, joten "luonnolliselta" tuntui jatkaa sairaanhoitajaksi. Toisena vaihtoehtona oli käydä iltapainotteinen lukio, etäisenä haaveena kun olisi logopedia/farmasia.
En sitten hakeutunut lukioon, vaan hain AMK:n ja pääsin. Nyt tämän pakkolain ja varsinainen joukkohysterian, mitä liitot repineet, alkanut v*tuttamaan! Miksi haluaisin jatkaa alalla, joka melkein on tuomio ammatinvalinnastasi? En, ikävä kyllä kollegoille, kannattanut lakkoa ilman suojelutyötä. Enkä kannata joukkoirtisanomisia, sillä se tietää meille töihin jääville vaan entisestään kuormitusta.
Kannattaisiko vain käydä nämä opinnot (mahdollisesti) nopeutettuna loppuun ja pyrkiä myöhemmin noihin haaveissa oleville aloille? En yläasteen jälkeen ollut hirveän motivoitunut tapaus, jonka takia en mennyt lukioon, ja se on kaduttanut nyt myöhemmin. En vain yhtään tiedä, mitä tekisin...
Anteeksi avautuminen, hauskaa päivää sinulle!
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Älä kadu! Sulla on varma työ nyt ja tulevaisuudessa, sairaita riittää aina vaikka muut työt loppuisivat. Mä olen myös opiskelemassa sh, eikä todellakaan kaduta.
Tämä. Varmempaa työpaikkaa saa hakea
Jos ei tunnu oikealta, vaihta alaa nyt heti. Maailmassa on vaikka millasta hommaa. Ei kannata tuhota mielenterveyttään työssä, joka ei tunnu omalta.
Hae heti haavealaasi. Et tarvitse yo tutkintoa edes yliopistoon hakemiseen. Tarvittaessa valmennuskurssit auttaa. Tsemppiä uuteen!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi käydä koulutus loppuun, jos haluatkin eri alalle vaihda asap.
Tätä olen miettinyt, mutta joka suunnasta toitotetaan, että käy nyt loppuun kun aloitit. Alkuun olin innoissani näistä opinnoista, mutta nyt havahtunut siihen ettei tämä välttämättä ole SE juttu.
Älä kuuntele muita vaan tee niin kuin parhaalta itsestäsi tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Älä kadu! Sulla on varma työ nyt ja tulevaisuudessa, sairaita riittää aina vaikka muut työt loppuisivat. Mä olen myös opiskelemassa sh, eikä todellakaan kaduta.
Tätä me 1980-luvulla valmistuneetkin aikoinaan hoettiin. Ja totta on, että sairita riittää aina. Oleellisempaa onkin se, riittäkö palkanmaksajia. Niin vaan tuli 1990-luvun lama ja moni sairaanhoitaja jäi työttömäksi. Määräaikaisia työsopimuksia ei jatkettu, eläkkeelle lähteneiden tilalle ei palkattu uutta porukkaa eikä sijaisiakaan tarvittu. Mulla lähti moni kurssikaveri ulkomaille töihin, moni vaihtoi alaa (minäkin).
Jos haluat todennäköisesti opiskella toisen korkeakoulututkinnon myöhemmin, niin järkevintä taloudelliselta kantilta on lopettaa nykyiset opinnot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tukikuukaudet kuluu jatkuvasti ja voit saada opintotukea vain yhteen korkeakoulututkintoon. Toki yhtenä vaihtoehtona on sitten opiskella toista tutkintoa sairaanhoitajan työn ohessa ja rahoittaa opinnot siten, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, onko tämä sinulle mahdollinen tapa opiskella - työ kun lienee jo itsessään melko rankkaa.
Millä muulla alalla on 100% työllisyys? Kannattaa vähän miettiä, kun siinä häviää aika paljon paineita kun ei tarvitse pelätä yyteitä.
Kiitos tsempeistä ja vinkeistä. Nettilukio on tuttu, mietinkin yhtenä vaihtoehtona sieltä kurssien ottamista. Valmennuskursseja olen myös katsonut mutten ole sellaista vielä ostanut. Jos sillä iällä oli mitään merkitystä, niin täytin vasta 28.
Vierailija kirjoitti:
Uusi ala vaatisi sinulta kolmen vuoden lukion ja sitten vielä sisäänpääsyn alalle, jonne on paljon tasokkaita hakijoita.
Lukiossa pitäisi erityisesti keskittyä kemiaan, matematiikkaan ja muihin matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, joita farmasian opinnoissa tarvitaan. Logopedia vaatisi puolestaan lukion jälkeen viiden vuoden opinnot ja sisäänpääsy on vielä vaikeampaa kuin farmasiaan.
Onko tämä realismia vai kannattaisiko kuitenkin opiskella aloitettu tutkinto loppuun? Työllisyys on erittäin hyvä hoitoalalla.
VANHAA TIETOA; otappa selvää!
Vierailija kirjoitti:
Tämä meteli tasoittuu ja hiljenee joskus. Jos koet olevasi omalla alallasi, jatkat opiskelua. Työilmapiiriin voi vaikuttaa itsekin ja eiköhän se palkkakin nouse kun saavat pahan olonsa ja koronaväsymyksensä purettua. Ei se palkka niin paska ole mutta kun johonkin se paha olo pitää purkaa niin on otettu kohteeksi se helpoin keino kiristää eli palkka. Kannattais ennemmin pyytää lisäkäsiä työpaikalle, palkankorotuksella niitä tuskin tulee lisää yhtään, päinvastoin viedään pois ne vähätkin mitä nyt on ollut.
Älä jaksa tuota lisäkäsi- ja ihan hyvä palkka-skei daa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi ala vaatisi sinulta kolmen vuoden lukion ja sitten vielä sisäänpääsyn alalle, jonne on paljon tasokkaita hakijoita.
Lukiossa pitäisi erityisesti keskittyä kemiaan, matematiikkaan ja muihin matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, joita farmasian opinnoissa tarvitaan. Logopedia vaatisi puolestaan lukion jälkeen viiden vuoden opinnot ja sisäänpääsy on vielä vaikeampaa kuin farmasiaan.
Onko tämä realismia vai kannattaisiko kuitenkin opiskella aloitettu tutkinto loppuun? Työllisyys on erittäin hyvä hoitoalalla.
Lääkikseen on vieläkin vaikeampi päästä kuin farmasiaan tai logopediaan, mutta silti sinne pyrkii vuosittain tuhansia ihmisiä. Ja mistäpä tiedät noin varmasti ettei ap lukeudu "tasokkaiden hakijoiden" joukkoon. Kenestä vain tulee tasokas opiskelija(kandidaatti) kun paneutuu motivaatiolla siihen mikä itseä aidosti kiinnostaa ja innostaa. Oletan aloittajan olevan vielä suhteellisen nuori, ikä ei siis tule yliopistohaaveissa vastaan.
Luetun ymmärtäminen? Kirjoitinko mitään ap:n kyvyistä? Kirjoitin, mitä ne hänen haavealat vaativat. Farmaseutin palkkataso ei ole juuri sairaanhoitajan palkkaa parempi ellei jatka opintoja proviisoriksi. Farmasian opiskelu vaatii luonnontieteiden osaamista ja lukiossa kannattaa keskittyä niihin.
Logopedia on nykyään erittäin suosittu ala ja sisäänpääsyprosentti ollut aika lailla samoissa luvuissa kuin lääkiksen.
Kyllä tuossa ensimmäisessä kirjoituksessasi oli havaittavissa pientä piilov*ttuilua aloittajan haaveiden suuntaan.
Ap, mieti haluatko ihan oikeasti ja omasta halustasi työskennellä sairaanhoitajana. Yksi vaihtoehto on että suoritat opinnot finaaliin saakka, mutta et hae sh:n ammattioikeuksia. Vaan aloitat lukion ja keskityt siihen, ja ylioppilastutkinnon jälkeen haku logopediaan tai farmasiaan. Jos nämä alat ovat sinulle niitä joille ihan aidosti haluat, ei niinkään tuo sairaanhoitajapuoli.
Ylioppilaaksi voi kirjoittaa ammattitutkinnolla, ei tarvitse tuhlata kolmea vuotta koulunpenkillä!
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190502#Pidp445954672
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi ala vaatisi sinulta kolmen vuoden lukion ja sitten vielä sisäänpääsyn alalle, jonne on paljon tasokkaita hakijoita.
Lukiossa pitäisi erityisesti keskittyä kemiaan, matematiikkaan ja muihin matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, joita farmasian opinnoissa tarvitaan. Logopedia vaatisi puolestaan lukion jälkeen viiden vuoden opinnot ja sisäänpääsy on vielä vaikeampaa kuin farmasiaan.
Onko tämä realismia vai kannattaisiko kuitenkin opiskella aloitettu tutkinto loppuun? Työllisyys on erittäin hyvä hoitoalalla.
Nuo asiat voi opiskella myös itsekseen tai käydä vain kyseiset tarvittavat kurssit aikusilukiossa jos niin tahtoo. AP toki voisi rutistaa ja päntätä jo ensi kevään pääsykokeisiin hakea vaikka kummallekin alalle.
EI tarvitse lukiota:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190502#Pidp445954672
Vaihda ihmeessä poliisiopistoon niin pääset pamputtamaan töistä kieltäytyviä hoitajia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadu! Sulla on varma työ nyt ja tulevaisuudessa, sairaita riittää aina vaikka muut työt loppuisivat. Mä olen myös opiskelemassa sh, eikä todellakaan kaduta.
Tämä. Varmempaa työpaikkaa saa hakea
Yhtä varma ala Ap:lla on nyt lähihoitajana ja keikkaa voi tehdä milloin vaan. Jos ei ole varma haluaako sairaanhoitajaksi niin mitä niitä tukikuukausia tuhlaamaan. Toki enemmän mahdollisuuksia hoitoalalla mutta palkassa hyvin pieni ero ja vastuu lisääntyy. Työolosuhteet ovat menneet alaspäin kuin lehmän häntä eli muutosta ei ole tiedossa. Itse lähdin muualle.
Ja Ap:lle tiedoksi että joukkoirtisanoutumisia käytetään työtaistelutoimenpiteenä eikä sen ole tarkoitus olla pysyvä tila. Eli aika lyhytnäköistä/tietämätöntä valittaa että työvoima loppuu sen takia, jos sillä pyritään parempaan tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi ala vaatisi sinulta kolmen vuoden lukion ja sitten vielä sisäänpääsyn alalle, jonne on paljon tasokkaita hakijoita.
Lukiossa pitäisi erityisesti keskittyä kemiaan, matematiikkaan ja muihin matemaattis-luonnontieteellisiin aineisiin, joita farmasian opinnoissa tarvitaan. Logopedia vaatisi puolestaan lukion jälkeen viiden vuoden opinnot ja sisäänpääsy on vielä vaikeampaa kuin farmasiaan.
Onko tämä realismia vai kannattaisiko kuitenkin opiskella aloitettu tutkinto loppuun? Työllisyys on erittäin hyvä hoitoalalla.
Nuo asiat voi opiskella myös itsekseen tai käydä vain kyseiset tarvittavat kurssit aikusilukiossa jos niin tahtoo. AP toki voisi rutistaa ja päntätä jo ensi kevään pääsykokeisiin hakea vaikka kummallekin alalle.
EI tarvitse lukiota:
https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190502#Pidp445954672
Enhän minä ole tuollaista väittänyt. Pääsykokeeseen vaadittavat taidot toki pitää opetella jossain, on se sitten täysin itsenäisesti tai siellä aikuislukion puolella. Minä olen siis tuo joka väsäsi pitkän viestin miten sinne farmasian tiedekuntaan tai logolle voi hakea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Älä kadu! Sulla on varma työ nyt ja tulevaisuudessa, sairaita riittää aina vaikka muut työt loppuisivat. Mä olen myös opiskelemassa sh, eikä todellakaan kaduta.
Tämä. Varmempaa työpaikkaa saa hakea
Yhtä varma ala Ap:lla on nyt lähihoitajana ja keikkaa voi tehdä milloin vaan. Jos ei ole varma haluaako sairaanhoitajaksi niin mitä niitä tukikuukausia tuhlaamaan. Toki enemmän mahdollisuuksia hoitoalalla mutta palkassa hyvin pieni ero ja vastuu lisääntyy. Työolosuhteet ovat menneet alaspäin kuin lehmän häntä eli muutosta ei ole tiedossa. Itse lähdin muualle.
Ja Ap:lle tiedoksi että joukkoirtisanoutumisia käytetään työtaistelutoimenpiteenä eikä sen ole tarkoitus olla pysyvä tila. Eli aika lyhytnäköistä/tietämätöntä valittaa että työvoima loppuu sen takia, jos sillä pyritään parempaan tilaan.
Tietenkin joku tulee tännekin ulisemaan ja puolustelemaan tuota joukkoirtisanoutumista.
Jos kerta itsekin olet lähtenyt alalta, niin miksi alkaa ap:ta moittimaan tietämättömyydestä? Miksi itse halusit vaihtaa alaa? Minne vaihdoit?
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat todennäköisesti opiskella toisen korkeakoulututkinnon myöhemmin, niin järkevintä taloudelliselta kantilta on lopettaa nykyiset opinnot mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Tukikuukaudet kuluu jatkuvasti ja voit saada opintotukea vain yhteen korkeakoulututkintoon. Toki yhtenä vaihtoehtona on sitten opiskella toista tutkintoa sairaanhoitajan työn ohessa ja rahoittaa opinnot siten, mutta kannattaa miettiä tarkkaan, onko tämä sinulle mahdollinen tapa opiskella - työ kun lienee jo itsessään melko rankkaa.
Eikö ap maininnut olevansa töissä? Tai ainakin näin käsitin aloituksesta, että opintojen ohella työskentelee. Silloinhan ei mene tukikuukausia.
Mutta tässä on omasta näkökulmasta kaksi vaihtoehtoa.
A) Käyt nykyiset opinnot loppuun ja haet sitten siihen koulutukseen, kumpi nyt sattuu kiinnostamaan eniten.
B) Jätä nykyiset opinnot kesken ja valmistaudu ensi kevään pääsykokeisiin. On rankkaa jos töiden ja nykyisten opintojen ohella pänttäät. Molemmissa kun on laajat artikkelit, jotka pitää lukea ennen koetta, mikäli sisälle mielii päästä.
Hups, kirjoitin kirjan nimen väärin, mutta linkissä se näkyy. Lisäksi farmasian opinnoissa käytetään tuota kirjaa ainakin kahdella kurssilla joista toinen kattaa koko kirjan käytännössä ja on laajuudeltaan 12 op, joten tuonkaan pänttääminen ei mene hukkaan. Tosin ensi vuoden vaatimukset varmistuvat vasta loka-marraskuun vaihteessa, mutta nämä ovat olleet setit viime vuosien ajan.