Kun on tapahtunut jotain tosi lannistavaa, tuleeko sulle koskaan sisuuntunut olo ettet anna periksi?

Vastaan itse että mulle tulee se olo aina. En koskaan anna periksi.

Aiemmin on tullut. Nykyään ei, on elämän halu muutenkin haihtunut. 

Ei tule silloin kun tilanne on päällä. Silloin tulee olo, että pitäkää ###ta tunkkinne, minä panen energiani muuhun. 

 

Seuraavana päivänä sitten tulee se olo, että no kaipa tässä täytyy kumminkin vielä yrittää.

Usein. Olen pitkäpinnainen ja erittäin sinnikäs ja sitkeä. Siedän epämukavuusalueella olemista. Pohjalta nousen aina. En anna periksi vastoinkäymisten edessä. Huomenna on uusi päivä.

Mikset hakkaa päätäsi lattiaan niin pitkään, että aivot leviää paskaiseksi mössöksi pitkin seiniä ja kattoa?

Aiemmin tuli mutta nyt 40 vuoden vastoinkäymisten jälkeen oon ymmärtänyt luovuttaa. 

Aika usein, mutta vasta jonkin aikaa lannistavan tapahtuman jälkeen.

Harvinaisempaa herkkua on tunne että selviydyn ja että voin ottaa vaikean tilanteen kokemuksena josta selviydyttyäni olen vahvempi. Tämä tunne on erilainen kuin tuo sisuuntuminen.

Sisuuntuminen on uhmakkuutta ja päättäväisyyttä. Tämä "selviydyn tästä" -tunne on rauhallinen tunne, että ihan kuin olisin jo selviytynyt eli ihan kuin kaikki olisi jo tapahtunut. Siihen liittyy syvä onnellisuus.

En usko että kaikki kokevat mitään erityisen "sisuuntunutta oloa" kaikesta. Ellei osaksi, jos on jotain tukipilaria muualta, että joku edes toimii. Jotkut vain elävät eteenpäin ja yrittävät jotain, tai ovat yrittämättä jos ei ole sopiva asia heille.

Kyllä aina aiemmin. Vaikea krooninen kipu onkin sitten vähän eri juttu kun tietää että kyseessä on loppuelämän helvetillinen rasti. Toistaiseksi hengissä lasten takia. Vanhaksi en tule tätä varmaan kestämään

Vierailija kirjoitti:

Usein. Olen pitkäpinnainen ja erittäin sinnikäs ja sitkeä. Siedän epämukavuusalueella olemista. Pohjalta nousen aina. En anna periksi vastoinkäymisten edessä. Huomenna on uusi päivä.

Mikä ovat pahimmat sinulle sattuneet asiat?

Ihmisten kanssa. Viranomaisten kanssa tuntuu joskus ettei enää jaksais.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein. Olen pitkäpinnainen ja erittäin sinnikäs ja sitkeä. Siedän epämukavuusalueella olemista. Pohjalta nousen aina. En anna periksi vastoinkäymisten edessä. Huomenna on uusi päivä.

Mikä ovat pahimmat sinulle sattuneet asiat?

Oon eri.

Mutta ajattelen samalla tavalla.

Mä oon loukkaantunut autokolarissa, olen kokenut riitaisan avoeron (toinen osoittautui väkivaltaiseksi, juopoksi, taloushuijariksi, kiusaajaksi ja vähän ikäväksi ihmiseksi) ja jäänyt työttömäksi. Avoeroa seurasi avopaskan kiusanteko 15 vuotta, mm. aivan turhia oikeudenkäyntejä, lasuja jne, melkein menetin lapsenikin (onneksi en). Menettänyt läheisiä ihmisiä mm. syövälle ja lemmikkejä (kaikki me kuollaan, tiedetään). Muuttanut miljoona kertaa, mistä syystä olen aika yksinäinen.

Jostain syystä olen kuitenkin ihan onnellinen ja iloinen ihminen. Sisuunnun vastoinkäymisissä taistelijaksi. Tiedän että joskus vaan tarvii toimia epämukavissakin oloissa. Kiusaajani katuvat ja itkevät aina lopulta.