Klassista musiikkia ummikolle. Mistä kannattaa aloittaa?
Voiko mennä pieleen jos ottaa klassisen hyllystä satunnaisesti jonkun (sa)cd:n?
Kommentit (30)
Tämä aihe ei tainnut olla tarpeeksi raflaava vauva-foorumissa? Täällä ihan erilaiset aiheet pinnalla? Harmi, minuakin ois aihe kiinnostanut pitempään...
Voisko joku kuitenkin vastata, pitääkö Rimski-Korsakovin Schererazadesta? Mikä siinä viehättää? Oli mun edesmenneen mieheni lemppareita. Joskus kuunneltiin yhdessä.
On äänityksissä eroa, mutta kokeilemalla selviää. Pari levyä kuuntelin, ja toisessa särähti korviin lyömäsoittimet muutaman kerran niin että teki kipeää. Toisella levyllä ei ollut tätä ongelmaa vaikka samanlainen pauhu parhaimmillaan muuten oli.
Vierailija kirjoitti:
Pysyttele sinä vaan siinä JVG.n ja Arttu Wiskarin kuuntelussa.
Eikö molempia saa kuunnella?
Tunnetut säveltäjät, joita tässä on mainittu, ovat turvallisia.
Ei tule liian abstraktia musiikkia, vaan tuttuja melodioita.
Barokkimusiikki iskee. Bach, Händel, Vivaldi.
Valitse juutuubista LSO. Ei siis Lounais-Suomen Osuusteurastamo, vaan London Symphony Orchestra.
Aina huippulaatua, lihaa säästämättä ja laadusta tinkimättä!
Noh, kuinkas minä nyt noin...?
Schererazade kirjoitti:
Tämä aihe ei tainnut olla tarpeeksi raflaava vauva-foorumissa? Täällä ihan erilaiset aiheet pinnalla? Harmi, minuakin ois aihe kiinnostanut pitempään...
Voisko joku kuitenkin vastata, pitääkö Rimski-Korsakovin Schererazadesta? Mikä siinä viehättää? Oli mun edesmenneen mieheni lemppareita. Joskus kuunneltiin yhdessä.
Aloin kuuntelemaan tuota Schererazadea, ihan hyvältä kyllä kuulosta, ei vielä mitenkään maailmaa mullistavalta. Mutta olenkin aika aloittelija klassisen suhteen. Tuosta toisessa viestissä mainitsemastasi Dmitri Shostakovichin valssi no 2:sta pidin kyllä tosi paljon!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysyttele sinä vaan siinä JVG.n ja Arttu Wiskarin kuuntelussa.
Eikö molempia saa kuunnella?
Saat sinä kuunnella sekä JVG:tä että Arttu Wiskaria.
Sanokaa, rakkaat klassisen musiikin ystävät, missä kulkee raja, mikä on klassista musiikkia, mikä ei? Vai onko mitään rajaa?
Minun korvani on aina tykännyt, että musiikissa kuin musiikissa on ns. tunnistettava melodia.
Rakastan esim. näitä: Sibeliuksen Finlandia, Dmitri Shostakovichin valssi no 2, Aram Hatsaturjanin "le masquerade waltz", Brahmsin jokin jonka nimeä en tiedä, mutta josta laulaja Yves Montand teki oman hienon version nimellä "Quand tu dors pres de moi" ja mulle ihanuuden huippuna Anton Dvorakin Slaavilainen tanssi no 10.
Oopperamusiikista jäänyt mieleen mm. Mozartin Taikahuilu.