Kuinka eroon masennuksesta, melankolisuudesta ja tarkoituksettomuuden tunteesta?
Olen reilu 30v nainen ja minusta tuntuu, että tämä masennuksen huntu on peittänyt minut aina. En vaan koe elämääni ollenkaan mielekkäänä. Suorastaan inhoan maailmaa, vaikka täällä löytyy myös hyvyyttäkin... Olisin valmis jo lähtemään täältä.
Kommentit (34)
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ei se sen kummoisempaa vaadi. Masennus on vain hengen laiskuutta, elintasotauti ja muotisairaus. Nykyään on trendikästä olla masentunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Esim jos menisit sotaan ukrainaan, luultavasti et kärsisi enää masennuksesta tai tarkotuksettomuuden tunteesta.
Niistä kärsii, jos olemassaolo ei ole uhattuna. Luulen että useimmat masentuneet eivät vaan halua ostaa ikean sohvaa ja otta siitä kuvaa.
Ihmiset maailmanhistoriassa on geneetisesti ohjelmoitu muuhun.
Eli ole rohkea ja elä, tai masennu turhan takia ja hukkaa elämäsi. Tämän hetken tiedon mukaan niitä on vain yksi. Sekin saattaa motivoida.
Hetkinen. Siis väitätkö, että sodassa olleet tai sodan nähneet eivät muka kärsi masennuksesta tai tarkoituksettomuuden tunteesta?
Ne kärsii posttraumaattisesta stressistä ja päihderiippuvuuksista.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Lapsi muutti kotoa pois ja olen nyt yksin. Ystäviä on, lapsuuden perhe on..Hyvä työpaikka ja talous hyvällä mallilla mutta tää yksinäisyys ja haluttomuus. Itkettää ja suren nopeasti ohi kiitävää elämää. Kaipaan pikkulapsiaikaa joka oli iloista ja puuhakasta. Toki lapseni kanssa soitellaan ja nähdään mutta ei se sama ole. Paras aika elämässä ohi. Nyt olen ihan hylkiö.
Ja hylje. Syön ja nukun ja suren ja lihon...
N51
Ala pitää itsestäsi huolta! Olet sen arvoinen ja nyt sinulla on aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Mä tarttisin rakkautta ja tunnetta että olen tärkeä. Tuntuu että ilman niitä ei ole mitään.
Ota koira, sitä saat noita kaikkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä tarttisin rakkautta ja tunnetta että olen tärkeä. Tuntuu että ilman niitä ei ole mitään.
Ota koira, sitä saat noita kaikkia.
Vain tietynlaisia. Koiraa ei myöskään kannata ottaa vähävaraisena tai tilanteessa, jossa kyky huolehtia itsestä on alentunut. Ei lemmikki elä sillä että on olemassa ihmisen tarpeiden tyydyttämiseksi.
AP on tajunnut totuuden maailmasta ja elämästä. Vaikea tuota vastaan on taistella. Monet elävät itsepetoksessa (uskovaiset) ja osa ihmisistä on vain niin tyhmää porukkaa että eivät tajua elämän merkityksettömyyttä (uskovaiset, imbesillit).
Menneiden aikojen raaka selviytymistaistelu saattoi tuoda merkityksen elämään, mutta nykyään on liikaa aikaa miettiä asioita ja älykkäimmät masentuvat.
Vierailija kirjoitti:
Aloita pienistä asioista. Kun teet aamupalaa, niin osta parasta mehua, jonka tiedät. Jos teet voileivän, niin tee paras leipä, jonka osaat. Tervehdi naapureita iloisesti, vaikka olisi huono päivä. Ympäröi itsesi pienillä positiivisilla asioilla. Siitä se lähtee.
Okei miten toimeentulotuella tehdää parasta leipää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloita pienistä asioista. Kun teet aamupalaa, niin osta parasta mehua, jonka tiedät. Jos teet voileivän, niin tee paras leipä, jonka osaat. Tervehdi naapureita iloisesti, vaikka olisi huono päivä. Ympäröi itsesi pienillä positiivisilla asioilla. Siitä se lähtee.
Okei miten toimeentulotuella tehdää parasta leipää?
Emme osaa auttaa sinua. Oletko toivoton tapaus?
Musta kanssa tuntuu, että olen ollut masentunut "aina", niin kauan kuin muistan. Eteenpäin olen päässyt käsittelemällä masennuksen juurisyitä, terapiassa sekä itsekseni. Merkityksettömyyden tunteita sekä sitä, millaista elämää todella haluan elää, tutkin parhaillaan, mm. intuitiota ja ohjattuja meditaatioita kuunnellen. Todella syvälle sielunsa sopukoihin joutuu/saa mennä, jotta nämä asiat aukenevat. Toisaalta se on antoisaakin, siitä saan jopa iloa, kun ymmärrän uutta ja polku eteenpäin kirkastuu vähän kerrassaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Lapsi muutti kotoa pois ja olen nyt yksin. Ystäviä on, lapsuuden perhe on..Hyvä työpaikka ja talous hyvällä mallilla mutta tää yksinäisyys ja haluttomuus. Itkettää ja suren nopeasti ohi kiitävää elämää. Kaipaan pikkulapsiaikaa joka oli iloista ja puuhakasta. Toki lapseni kanssa soitellaan ja nähdään mutta ei se sama ole. Paras aika elämässä ohi. Nyt olen ihan hylkiö.
Ja hylje. Syön ja nukun ja suren ja lihon...
N51
Voi jumalauta. Lapsesi ei ole sinua varten. Hän ei ole ystäväsi, eikä ole hänen tehtävänsä antaa olemassolollesi merkitystä.
Älä nyt vain ala odottaa lapsenlapsia. Olet itse vastuussa elämäsi sisällöstä.
Vierailija kirjoitti:
Ota itseäsi niskasta kiinni ja ryhdistäydy. Ei se sen kummoisempaa vaadi. Masennus on vain hengen laiskuutta, elintasotauti ja muotisairaus. Nykyään on trendikästä olla masentunut.
Tämähän oli tietenkin porvoo. Sano samaa kipupotilaille ja syöpäpotilaillekin. Tahdonvoimalla sairaudet selätetään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Lapsi muutti kotoa pois ja olen nyt yksin. Ystäviä on, lapsuuden perhe on..Hyvä työpaikka ja talous hyvällä mallilla mutta tää yksinäisyys ja haluttomuus. Itkettää ja suren nopeasti ohi kiitävää elämää. Kaipaan pikkulapsiaikaa joka oli iloista ja puuhakasta. Toki lapseni kanssa soitellaan ja nähdään mutta ei se sama ole. Paras aika elämässä ohi. Nyt olen ihan hylkiö.
Ja hylje. Syön ja nukun ja suren ja lihon...
N51Voi jumalauta. Lapsesi ei ole sinua varten. Hän ei ole ystäväsi, eikä ole hänen tehtävänsä antaa olemassolollesi merkitystä.
Älä nyt vain ala odottaa lapsenlapsia. Olet itse vastuussa elämäsi sisällöstä.
No voi jumalauta vaan itsellesi. Eihän tuossa niin sanottu, että lapsi on häntä varten. Vaan suri lapsen lähtöä, ja siihen suruun on oikeus. Ns. tyhjän sylin/pesän syndrooma, joka on ihan tunnettu asia, sivistä itseäsi. Tämä vaihe on vielä hankalampi, jos ei ole sitä parushdettakaan/kumppaniakaan.
"Tyhjän pesän syndrooma ei tarkoita sitä, etteivätkö nämä vanhemmat olisi iloisia lastensa löytäessään oman itsenäisyytensä, mutta heidän on yksinkertaisesti vaikea kohdata tyhjä koti ja rutiinien muutos."
https://mielenihmeet.fi/tyhjan-pesan-syndroomasta-yli-paaseminen/
Valitettavasti kukaan muu ei pysty sinua sieltä suosta pois nostamaan kuin sinä itse. Yritä asennoitua asioihin positiivisemmin, yksi asia kerrallan. Luo rutiineja, pidä koti siistinä ja älä missään nimessä luovuta, tee vakka väkisin asioita. Kärsin itse vuosia masennuksesta, vaikeastakin, mutta en luovuttanut. Olen ollut välillä sairauslomalla, mutta vain pahimpien jaksojen aikana, jolloin yritin tehdä asioita joihin ei voimavarat riittäneet työn lisäksi.
Ja ole armollinen itsellesi. Jos jokin juttu ei onnistu tänään, yritä uudelleen seuraavana päivänä.
miksei .aailma saisi olla paha? ole paha pajoille ja vittumainen (muka)hyville siitä de lähtee!