MIeheni äiti ei ole käynyt kuin ristiäisissä eikä ole soittanut kertaakaan kysyäkseen miten lapsi voi/kasvaa.

asuvat 30 km päässä auto on ja kaikki. lapsi on nyt vuoden eikä tullut synttäreille. kortin sentään lähetti, mutta väärällä nimellä. ( milla-- minna ) Ollaan käyty siellä joitakin kertoja, muta aina on tosi vaivautunut tunne.

Ensimmäinen lapsenlapsi joten olisi luullut kiinotavan. Mieheni on avoimesti pettynyt. Ei ymmärrä miksi hänen äitinsä ei lainkaan noteeraa lastamme.

Olen heidän ainoan lapsensa esikoislapsi. Oli kuulemma parempaa tekemistä. Pääsemisongelmia ei olisi ainakaan ollut kun kummitätini ja setäni asuu heidän naapurissaan, että kyytikään ei olisi ollut ongelma. Muutenkin siinä iässä saattoivat vielä lähteä tekemään pienen pyöräretken tuttavien luo 40km päähän. Lastansa he palvovat kuitenkin kuin jumalaa.



Myöhemmin kuitenkin ovat olleet ihan hyvät isovanhemmat ja välittäneet minusta suuresti. Alku saattaa olla joillekin isovanhemmille kai hieman takkuista.

Mun vanhemmilta kesti jotain puoli vuotta ennenkein ne oikeasti tajus että meillä on lapsi. Ovat muuten ihan tervejärkisiä.

ei häissämme, ei muutenkaan kylässä. Vanhin lapsi täyttää 6 eikä ole nähnyt kertaakaan vaariaan. Miehen isä kyllä laittaa miehelle joka syntymäpäivä tilille 20e rahaa, ja soittaa onnittelu puhelun mutta siinä se sitten on. Miehen veli asuu perheineen 10 kilometrin päässä meistä, ja heillä hän käy kylässä joka vuosi mutta ei voi samalla meillä poiketa. Mun mielestä outoa, että mäkin olen mieheni kanssa ollu yhesä 10 vuotta, enkä ole kertaakaan edes vahingossa isää nähnyt.