Inseminaatiolla onnistuneita?
Heippa!
Meille tehdään seuraavaan kiertoon inseminaatio, koska pikkukakkosen tuloksetonta yritystä takana reilut kaksi vuotta ja alkionsiirtoon 8kk jonotusaika julkisella (miehellä "vähän" siittiöitä)
Haluisin kuulla kokemuksianne.
Kommentit (9)
Ihana kuulla, että teillä on onnistunut!
Malttamattomana odottelen täällä kuukautisten alkamista.
(Ekaa kertaa odotan innolla että alkaisivat ;-))
Käyn kyllä sitte kertomassa miten käy, mutta siihen menee joku viikko
vielä ennen kuin päästään itse asiaan.
Vähän hämmentyietä olemme useasti olleet, koska esikoisen saamisessa
ei ollut ongelmia eli hän on luomu. Ja ennen esikoista oli yks tuulimuna joka sekin tärppäsi nopeasti.
Eihän sitä voi kun ihmetellä vaan kun raskaus antaa odottaa. Varsinkin teillä kun ensimmäinen on tullut niin "normaalisti", ei näitä lapsettomuusasioita osaa edes ajatella omalle kohdalle.
No, mutta pitänee vaan yrittää ajatella että ehkä se vaan kuitenkin on niin ettei ihminen voi ihan kaikesta itse määrätä. Luonnolla on oma sanansa vielä sanottavana...ja tuntuu että mitä enemmän jotain asiaa haluaa niin sitä vähemmän siihen voipi vaikuttaa.
Pitelen täällä peukkuja teille, kyllähän se luo lisätoivoa kun pääsee aloittamaan hoidot! Onnea matkaan!!
Meillä tärppäsi reilu vuosi sitten tokasta inssistä ja tuolla se prinsessa nyt kiikkuu keinussa :)
Toivottavasti teillä onnistuu heti ekalla kerralla!
T.Yksis
Hormoneja syöty ja pari kertaa ¨pistettykkin, ja nyt tuli ultrassa ikäviä uutisia.
Inseminaatioon ei ehkä päästäkkään, koska nyt näyttää siltä, että munasoluja on kehittymässä liikaa... Eli monisikiöisen raskauden mahdollisuus on liian suuri. Maanantaina on kontrolliultra jossa saadaan viimeinen tuomio.
Että pitikin käydä sitten näin... :|
Ei kuulosta mitenkään mukavalta hormoonihoidon ja pistelyn jälkeen että eivät voisi toimenpidettä tehdäkään. Varmaankin joutuvat seuraavaan kiertoon pienentämään hormoonien annostusta tms.- söitkös muuten clomifenia?
Meille kävi silloin viimeiseen inssiin niin että johtavia suuria follikkeleja oli kehittynyt 4 kpl ja lääkäri ilmoitti että eivät tee inseminaatiota jos suuria munasoluja on yli 3. Antoi vaihtoehdot että siirretään inssiä seuraavaan kiertoon ja joutuisin taas syömään clomifenit ja pistelemään jne tai sitten punktoidaan yksi munasoluista heti pois niin voisivat tehdä inssin parin päivän päästä. Valitsin sen punktion kun en missään nimessä halunnut enempää mitään hormooneja... Vähän se se toimenpide sattui mutta ei läheskään niin paljon kun odotin, tyhjensivät yhden munasoluista ja näytti siltä että viereinen pieneni myös eli olivat jotenkin yhteydessä toisiinsa. Kaksi kokonaista siis jäi ja siellähän ne nyt mahassa kasvavat molemmat hedelmöittyneinä...
Kerronpa samalla että tuli viime ke 12 viikkoa täyteen ja koettiin kauhunhetkiä kun tiistai iltana alkoi vuotamaan verta. Ei mitenkään valtavasti mutta ihan reilusti oikeaa verta oli aina kun kävi veskissä. Käskettiin seurata aamuuna asti ja kun kävin tarkastuttamassa keskiviikkona niin ottivat sairaalaan sisälle pariksi yöksi. Toisen vauvan istukka on kiinnittynyt lähelle kohdunsuun reunaa ja vuoto johtui siitä, nyt vaan lepoa kovasti niin hyvässä lykyssä se nousee kohdun kasvaessa ylemmäs. Vauvoilla ei onneksi ollut siellä hätää ja olivat ihan virkeitä 6 cm pieniä ihmisen alkuja. Nyt vaan tietenkin pelottaa että eivät pysy sisällä kun verenvuodossa on kuulemma aina keskenmenon vaara.
Että tällaista lisäjännitystä täällä...
Toivottavasti saatte huomenna hyviä uutisia ultrassa niin voisivat sen inssin tehdä. Ja eipä sille mitään voi jos nyt tälle kierrolle ei onnistu, seuraavaan kiertoon vaan sitten paremmalla onnella! Nämä hoidot vaatii niin pirusti kärsivällisyyttä että ainakin sen lajin oppitunteja saa runsaasti.
Inssiin ei tässä kierrossa sitten mennä. Follikkeleja oli nyt edelleen se 5 kpl ja kaikki kasvoivat samaa tahtia. Meille ei ehdotettu mitään tuommoista niiden liikojen pois punktoimista, ei taida olla kovin yleistä?
Nyt täytyy vaan jaksaa tämän pettymyksen kanssa. Kun kotonakaan emme kertakaikkiaan nyt taida uskaltaa yrittää...
Kiitos sinulle huopatossu tästä mukavasta keskustelusta :-) Olipa sinulla säikäytys! Toivon sydämeni pohjasta, että kaikki menee hyvin ja pienet voi hyvin masussa loppuun asti!
Söin 5 tablettia clomhexalia ja 2 pistosta puregonia.
Lääkäri oli nihkeenä kun kysyin voitaisiinko seuraavaan luonnolliseen kiertoon kokeilla inssiä. Meinas, että tehdään jos haluamme ja ehdotti että söisin sitten vain 2 tabua clomeja eikä muuta. Kannaattaakohan ottaan noita kahtakaan tablettia?
On se aika p...stä kun joutuu odottelemaan kokonaisen kuukauden seuraavaa mahdollisuutta. Koita jaksaa ja yritä keksiä jotain mukavaa tekemistä että kuluisi aika nopeammin.
Niin ja kiitos vaan sinulle keskustelusta, on niin mukava vaihtaa ajatuksia kun tiedän miltä tuntuu olla tuossa samassa tilanteessa hoitojen alussa. Jos vaan jotenkin voin omista kokemuksista kertomalla olla sinulle apuna tai tukena niin hyvin mielelläni sitä olen - siitä tulee itellekin hyvä mieli!
Taitaa se clomihexal olla vastaava lääke kuin clomifen mitä mulla oli. Kaikissa kolmessa yrityksessä oli sama lääkitys eli 5 päivänä clomifen, 2 pistosta puregonia ja sitten irroituspiikkinä oli muistaakseni pregnyl.
Se taitaa olla yleisesti lääkäreille asenteellisesti hankalaa tuo luomukiertoon inseminaation tekeminen. Kysyin nimittäin silloin 3. yrityksen alkaessa että onko ne clomifenit pakko syödä kun munasoluja kehittyy ihan normaalistikin. Vastaus oli että kyllä ne on syötävä jos haluaa että inseminaatio tehdään...minun järkeen ei vaan sovi että pitää syödä jotain tehostelääkettä jos ei vikaa munasolutuotannossa ole! Ajattelin sitten että ehkä ne kunnallisella puolella säästösyistä pelaavat varman päälle ja jos olisin yksityisellä hoidossa olisivat varmaan halukkaampia kokeilemaan kun maksuhan suoritetaan joka kerrasta. Sehän voi olla että ihan joka kiertoon ei munasolua kehity vaikka ei mitään vikaa varsinaisesti olisikaan. Söin siis kiltisti kaikki mitä määrättiin ja pistelyt päälle ja tuloshan oli se ylituotanto sitten...
En kyllä yhtään tiedä onko se ylimääräisten punktoiminen yleistä vai harvinaista, epäilen että lääkäri ehdotti sitä koska niitä oli vain se yksi liikaa jotta inssi voitiin tehdä. Meillä se oli muutenkin tavallaan ylimääräinen yritys kun täälläpäin inssejä tehdään pääsääntöisesti vain kaksi kertaa. Ensimmäisen ja toisen yrityksen välillä meillä kuitenkin oli 1,5 vuotta väliä kun oli työ ja muuttoasioita
huolena silloin. Kaksi viimeistä tehtiin peräkkäisiin kiertoihin ja sen 3. yrityksen sain erikseen pyytämällä. Vetosin siihen että puregon pistos-ampulli on käyttökelpoinen vain kahden kierron ajan oikein säilytettynä ja onhan se aika hinnakas ampulli jos joutuu uuden seuraavaan kietoon ostamaan. Olisin mennyt yksityiselle jos eivät olisi suostuneet tuolla tekemään, mutta onneksi suostuivat.
että tarttee jotain hormoneja käyttää jos oma hormonitoiminta toimii kunnolla. Me olimme yksityisellä hoidossa, eikä mulle ehdotettu hormoneja. Meillä tärppäsi toisesta inseminaatiosta luomukiertoon. Silloin lääkäri sanoi, että jossei nyt onnistun niin koitetaan seuravalla tai sitä seuraavalla kerralla Clomifenia. Lugesteronit oli käytössä loppukierrossa, koska niitä itse pyysin. Lääkäri antoi reseptin sanoilla "Ei ole osoitettu, että niillä olisi tehoa, jos omassa hormonitoiminnassa ei ole vikaa, mutta ei niistä haittaakaan ole." Omitusta, että pitää hormoneja käyttää, kun sitten voi käydä niin ,ettei hoitoa tehdäkään. Ja sen pystyisi tekemään ehkä kuitenkin luomukiertoon. Mullakin ensimmäisellä oli kypsynyt luomusti kaksi munasolua. Montahan niitä olisi ollut, jos olisin vielä vetänyt jotain myrkkyjä siihen päälle?
Heip!
Meillä tärppäsi 3. inseminaatioyrityksellä ja nyt rv 9 alkanut.
Tämä on ihan ensimmäinen raskauteni, yritystä on takana n. 5 vuotta ja tuntuu ihan epätodelliselta koko juttu! Kävin vk 7 ultrassa ja siellä näkyi kaksi pikkuista ihmisen alkua...ei siihen ollut osannut yhtään varautua vaikka tiedossa oli että näillä hoidoilla tuplaraskaus on hyvinkin mahdollinen. Muutama päivä meni ajatukseen totutellessa ja nyt jo innolla odotan että kaikki vaan menisi hyvin!
Itse en uskonut hoitoon oikeastaan ollenkaan ja ajattelin että ne vaan pitää käydä ennen kuin pääsee IVF:n. Mutta pakkohan se on jo tässä vaiheessa uskoa että ei ne ihan huvikseen inseminaatiohoitojakaan kokeile!
Tsemppiä vaan kovasti teille yritykseen!! Olisi mukava kuulla miten teillä meni.