Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni on seurapiirikaunotar mutten ole koskaan rakastanut häntä
18.09.2022 |
Hän sanoo rakastavansa minua, mutta taitaa rakastaa vain rahojani. Otin hänet koska oli 'sopiva", täytyyhän tässä asemassa olevalla miehellä olla edustusvaimo.
Tulemme sinänsä hyvin juttuun, silloin kun olen kotona. Seksiäkin on ja se on ihan hyvää, ei kummallakaan valittamista. Tai minulla on. En ole koskaan tuntenut minkäänlaista rakkautta häntä kohtaan.
Kommentit (119)
Ihan sama, onko ap keksinyt koko tarinan vai onko juttu totta. Ajatellaan nyt, että on faktaa. Mieti, millaisena näet oman ja yhteiselämänne vuoden kuluttua, entä viiden, entä....??
Haluutko siis että sama tilanne kuin nyt?
Outo pari ootte!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi olet hänen kanssaan? Ehkäpä aika antaa sen vaimon etsiä joku sopivampi, joka rakastaa häntä.
Mutta jos vaimo rakastaa rahaa, jota ap:llä on?
Ap kuvailit hyvin miksi miehet on ihan tolloja parinvalinnassa. Sitten murretaan vaimon sydän, kun jossain vaiheessa peli paljastuu.
Vierailija kirjoitti:
Provo
Ja tosi huono sellainen :(
Olkoon, minusta tämä on ihana köyhän miehen Downton Abbey. Ei vaan, rikashan se olikin ;)
Tämä on teinitytön tekstiä. Elämänmaku puuttuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullinen elämä sulla jos jotain toista rakastat kuitenkin
Kaipa sen niinkin voisi sanoa. Mutta jos minä tekisi sydämeni mukaan, rikkoisin vaimoni sydämen, perheeni ja hänen perheensä ja ystävämme ehkä kärsisivät myös jonkinlaista välirikkoa. Yritän olla ei itsekäs ja tehdä sitä mikä on kaikille parasta.
Tiedän kuulostaa teennäiseltä, mutta oikeasti yritän ajatella kaikkien parasta.
Eihän tämä ole kaikkien parasta, ei edes muiden. Jos kaikki perustuu enemmän tai vähemmän valheelle on kuin talon perusta olisi keksiä.
Elämä on valintoja ja elämäsi toimii esimerkkinä pinnallisten valintojen seurauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ei ainakaan kiinnosta onko tää provo vai ei. AP, jatkoa kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Yksi lapsi, hän on nyt 16.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on ennen kaikkea valinta. Haluatko opetella rakastamaan häntä?
Opetella rakastamaan vaimoani? Kuinka rakastamaan voisi opetella?
Asetat hänen hyvinvointinsa prioriteetiksesi. Otat selvää, mitä tämä hänen kohdallaan tarkoittaa, kuka hän pohjimmiltaan on, mitä haluaa ja tarvitsee. Ei rakkaus ole tunne, vaan päätös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Yksi lapsi, hän on nyt 16.
Mitä jos hänelle paljastuu ettet rakasta hänen äitiään oikeasti? Millaisen esimerkin annat lapsellesi mielestäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on rakastaa, jos on jo rakastunut toiseen. Jos et kerta saa sitä, jonka haluat, niin miksi pidät häneen yhteyttä. Jätä molemmat ja aloita alusta.
Saisinhan minä hänet jos tämän kaiken jättäisin. Olen rakastanut häntä 27 vuotiaasta. Tapasimme kun olin käymässä etelä-amerikassa työn puolesta. Olin siellä 3 viikkoa työmatkalla, ja tapailimme, tutustuimme, teimme kaikkea kivaa yhdessä. Olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä ja kertoneet toisillemme parisuhteemme, elämämme, ihan kaiken. Muistan kun suutelimme ja olimme niin ihastuneita :)
Ehkä ei ole reilua vertailla kolmen viikon rakastumista vuosikymmenien yhteiselämään. Se ei ole realististä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on rakastaa, jos on jo rakastunut toiseen. Jos et kerta saa sitä, jonka haluat, niin miksi pidät häneen yhteyttä. Jätä molemmat ja aloita alusta.
Saisinhan minä hänet jos tämän kaiken jättäisin. Olen rakastanut häntä 27 vuotiaasta. Tapasimme kun olin käymässä etelä-amerikassa työn puolesta. Olin siellä 3 viikkoa työmatkalla, ja tapailimme, tutustuimme, teimme kaikkea kivaa yhdessä. Olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä ja kertoneet toisillemme parisuhteemme, elämämme, ihan kaiken. Muistan kun suutelimme ja olimme niin ihastuneita :)
Ehkä ei ole reilua vertailla kolmen viikon rakastumista vuosikymmenien yhteiselämään. Se ei ole realististä.
Ap on kuin kiimainen teini joka kuvittelee, että lomaromanssi on todellista rakkautta vaikka ihminen tarvitsee oikeasti sen 2 vuotta oppiakseen tuntemaan toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikea on rakastaa, jos on jo rakastunut toiseen. Jos et kerta saa sitä, jonka haluat, niin miksi pidät häneen yhteyttä. Jätä molemmat ja aloita alusta.
Saisinhan minä hänet jos tämän kaiken jättäisin. Olen rakastanut häntä 27 vuotiaasta. Tapasimme kun olin käymässä etelä-amerikassa työn puolesta. Olin siellä 3 viikkoa työmatkalla, ja tapailimme, tutustuimme, teimme kaikkea kivaa yhdessä. Olemme siitä lähtien pitäneet yhteyttä ja kertoneet toisillemme parisuhteemme, elämämme, ihan kaiken. Muistan kun suutelimme ja olimme niin ihastuneita :)
Onko hän tosiaan sinua kaikki vuodet odottanut?Ilman suhdetta kanssasi ja toisella puolella maailmaa? Jos lapsia ei ole, niin lähde sitten, mutta varmista nyt ensin, että olet tervetullut.
On hänellä ollut miehiä kihloissakin ollut parisen kertaa. Ei ole oikein rakastaa jotain toista, jos on naimisissa. En koskaan vaimoani aio loukata. Korostan edelleen, että vaimoni on hyvä ihminen, moni varmasti haluaisi hänet. Mutta hän tuntuu olevan tyytyväinen kanssani, ja minä olen tyytyväinen häneen. En vain voi sille mitään, että minun sydämeni on aina ollut toisaalla. Minun rakkaallani on mustat kiharat hiukset, pitkä värikäs nilkkoihin asti ulottuva kukkaismekko, ja hänen hymynsä saa kalpenemaan auringon.
Vierailija kirjoitti:
Ap kuvailit hyvin miksi miehet on ihan tolloja parinvalinnassa. Sitten murretaan vaimon sydän, kun jossain vaiheessa peli paljastuu.
"Miehet on ihan tolloja" Ketkä niistä?
Tarkoitatko kaikkia suomalaisia miehiä vai yleensä kaikkia
maailman miehiä yleistäessäsi miehet tolloiksi sydämen murskaajiksi.
Oli tämä provo tai ei, tällaisia liittoja on. Luultavasti suurissa ikäluokissa enemmän kuin milleniaaleissa, mutta epäilemättä heissäkin.
Eräs ystäväni joskus kertoi, että hänen vanhempansa ovat olleet avoimia siitä miten eivät ole toistensa ns suuria rakkauksia, vaan enemmänkin elämänkumppaneita järkivalinnalla. Tietenkään ystäväni ei voi tietää kaikkea mitä vanhempiensa suhteen pinnan alla on, mutta tiimityö heillä toimii ja perheenä ovat lujasti yhdessä edelleen vaikka lapset ovat ns lentäneet pesästä jo vuosikymmen sitten. Kai sitä noinkin voi elää mukavaa elämää, ehkä he eivät kaipaa intohimoa tai romantiikkaa tai ehkä heillä kummallakin on tahoillaan jotkut muut joiden kanssa ne tarpeet täytetään mutta joiden kanssa syystä tai toisesta ei haluta jakaa elämää.
Henkilökohtaisesti minulle tuollainen suhde olisi painajainen. Olen suuresti tunteva ihminen ja valitsen ennemmin elämän ilman kumppania kuin kumppanin kanssa mutta ilman rakkautta.
Oletko kuitenkin pannut vaimoasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakkaus on ennen kaikkea valinta. Haluatko opetella rakastamaan häntä?
Opetella rakastamaan vaimoani? Kuinka rakastamaan voisi opetella?
Asetat hänen hyvinvointinsa prioriteetiksesi. Otat selvää, mitä tämä hänen kohdallaan tarkoittaa, kuka hän pohjimmiltaan on, mitä haluaa ja tarvitsee. Ei rakkaus ole tunne, vaan päätös.
Rakkaus nimenomaan on täysin hallitsematon tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä lapsia?
Yksi lapsi, hän on nyt 16.
Mitä jos hänelle paljastuu ettet rakasta hänen äitiään oikeasti? Millaisen esimerkin annat lapsellesi mielestäsi?
En aio kertoa lapselleni sitä. Ehkä joskus, kun hän on ikäiseni, ehkä en. Parempi varmastikin pitää sisälläni asia.
Provo
Ja tosi huono sellainen :(