Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten saada vanhemmat ymmärtämään, etteivät kaikki miehet vain koskaan saa naista? Jatkuvasti kyselevät että milloin tuon naisen näytille
18.09.2022 |
Olen 36 ja luovutin naisten suhteen noin pari vuotta sitten, kun en ollu onnistunut ketään saamaan liki 20 vuoteen yrityksestä huolimatta.
Osa miehistä jää yksin, on aina jäänyt...Ja aina tulee jäämään.
Mutta ongelma ovat vanhemmat, jotka alituisesti "hiillostavat" miten minun pitäisi jo miettiä pariutumista tosissani...He eivät varmaan tajua että ei mitään vähemmän tosissani olevaakaan pariutumista ole tapahtunut.
He eivät ymmärrä että maailma on muuttunut; piip-muuton, globalisaation ja poikien noin 6% suuremman syntyvyyden takia nykyään on tavallisen miehen erittäin vaikea saada naista.
Miten voisin saada heidät oikeasti ymmärtämään, että varsinkin nykyaikana suhteellisen suuri osa miehistä jää yksin? Olen yrittänyt, mutta ei tunnu menevän perille...
Kommentit (60)
Helpoimmalla pääset kun myönnät olevasi håmå. Sillä sitähän sinä olet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pikku mammanpoika voi sanoa näin: "Mutta äiti-kulta, enhän minä VOI ketään muuta naista rakastaa kun minulla on Sinut"
Vierailija kirjoitti:
Helpoimmalla pääset kun myönnät olevasi håmå. Sillä sitähän sinä olet.
Miksi niin usein kun puhutaan miehistä, jotka ovat olleet pidempään sinkkuna (, ellei peräti olleensa aina) ja jotka huolehtivät niin itsestään kuin välittävät läheisistään ja joilla on sekä miehiä että naisia kavereina ja ystävinä, niin aina löytyy paikalle joku joka leimaa tällausen miehen homoksi. Toki tällainen meis voi olla homo mutta aivan yhtä hyvin hän voi olla heteroseksuaali tai hui kauheaa vaikka biseksuaali. Toisaalta ainakin yhtä herksäti naisiin saatetaan lyödä lesbo leima. - Naisten kohdalla toki saatetaan tehdä näin myös silloin kun hän ei liiemmin välitä ulkonäöstään, eikä ainakaan näe erityistä vaivaa korostaakseen naisellisuuttaam vaan laittautuu ja puekutuu kuin "miehinen mies"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Etsi itseäsi hieman vanhempia ja ei niin kauniita naisia, luulisi onnistuvan.
Kyllä on loukkaava kommentti jos minua alkaisi joku viisi vuotta nuorempi lähestyä ajatellen, että olen vanha, ruma ja epätoivoinen.
Hieman ikäviä kommentteja tullut, mutta sellaista se on. Olen nainen ja en myöskään menesty seurustelumarkkinoilla.
Saisin varmasti miehen vaikka heti huomenna, jos menen baariin ja kysyn 60-vuotiaalta alkoholistilta, haluaako hän naisen minusta. Varmasti saisin sellaisen. Mutta en halua sellaista miestä. Omien ikäisteni miesten silmissä olen arvoton. Miehet jostain syystä vieläpä olettavat, että olen harrastanut k*llikarusellia (en ole) ja että olen varmaaan viinin ja turistimatkailun perään (en ole).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan vanhempia jotka toivoisivat ja haluaisivat minun(kin) löytävän oman kumppanin ja rakkaani, kute sisarukseni. - Onneksi en ole yksin vastuussa toiveessa saada lapsen lapsia! -
Mutta erinomaisen tylsää on ollut vastata utelaille treffikumppaneille parisuhde historiastasni. Varmasti olisin päässyt monesti vähemmällä jos olisin hieman valehdellut sen sijaan, että olisin rehellisesti ja avoimesto myöntänyt, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa. -Vertailun vuoksi enminä odota tai vaadi, että mahd- kumppaniinikin olsi pitänyt pysyä sinkkuna samalla tavoin kuin minä itse. - Mutta toivoisin kuitenkin, että hän on sinut itsensäö ja historiansa kanssa.
Se, että on ollut näin vanhaksi eli nioin 35 vuotiaaksi vailla parisuhdetta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan ei ainakaan miehen arvoa muuta kuin laske, koska niin monella on uskomus on, että kaikki hyvät, parhaista nyt puhumattakaan ovat parisuhteessa tai ainakin ovat jo olleet siinä.
- Asiaa ei omalta kohdaltani tee yhtään helpommaksi se, että yleisesti koen tulevani ihan hyvin juttuun ja toimeen niin miesten kuin naisten kanssa; kumpaisiakin minulla on sekä kavreina että ystävinä. - Ja ei ennenkuin joku kysyy, niin en ole erityisen uskovainen, enkä ole aseksuaali tai homo. - Niin enkä koulukiusattu.
Oma kohatloni on tai on toistaisekis ollut vain päätyä parhaassakin tapauksessa päästä ns. friendzonelle. - Ei huono tai kävä "asema" sekään mutta aina tosinaan sitä tovoisi ja haluaisi kohdata ja löytää "Sen" yhden ja erityisen.... Vaikka mikäs tässä sinkkunakaan ollessa...
Mustasukkaiset kyselee parisuhdehistoriatkin jo etukäteen 🤔.
Vierailija kirjoitti:
Muutama vuosi ja huomaat väistäneesi luodin.
Juu, jos on selvinnyt keski-iän kynnykselle ilman naisia, kannattaa jatkossakin vältellä heitä kuin ruttoa.
Kun ikää tulee seksivietti heikkenee ja naisilla ei enää tee juuri mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten saada ap ymmärtämään ettei kaikki miehet halua parisuhdetta? Kuten minä olen yksin vain ja ainoastaan siksi koska haluan.
Hoh, olim ensimmäistä ja viimeistä.kertaa parisuhteessa vasta 6 vuotta velhoutumisen jälkeen, mutta totesin aika nopeasti että ei ole minun juttuni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten saada ap ymmärtämään ettei kaikki miehet halua parisuhdetta? Kuten minä olen yksin vain ja ainoastaan siksi koska haluan.
Eikös tuo ole enempi hänen vanhempiensa ongelma kuin Ap:n. - Ap kertoi luovuttaneensa sen suhteen, että saisi joskus vielä itselleen kumppanin, jolloin voi olla jo. että hän on rakentanut elmänsä siltä pohjalta, mitä se sitten ikinä tarkoittaakin. -Mutta esimerkkinä vaikka että ei enää etsi aktiivisesti. Tai sitten on "jo" päättänyt, että vaikka joku kiinnostava tulsikin kohdalle, niin hän ei ainakaan ole valmis tulemaan vastaan ja osoittamaan kiinnostusta, vaan ainakin häneen ihastuvan naien tulisi tehdä paljon töitä sen eteen, että saisi Ap:n vakutttuneeksi, että hän on tosissaan.
- Jälkimmäinen tuli omaan mieleeni lähinnä siksi, että kun on ollut "liian kauan" sinkkuna, niin lopulta alkaa itsekin helposti uskoa, ettei kukaan oikeasti voi olla kiinnsotunut. - Ja omalla epäluulosiuudella ja vetäsytyvyydellään pilaa koko potentaalisen parisuhteen syntymisen koska jotta parisuhde voisi syntyä, niin se vaatii minusta molempien sitoutumista. Tai ei ainakaan ole kovin lupaavaa, jos se saisi alkunsa siksi, että kokisi toisen painostavan ja tai pakottavan siihen. - Kovin hyvää ei luvanne suhteen jatkumsielle sekään, että aattelisi vain tyytyvänsä johonkin ajatuksella, että olempa nyt tollaisen kans kun ketään muuta en mitenkään pysty saamaan nyt ja tsukin tulevaisuudessakaan,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan vanhempia jotka toivoisivat ja haluaisivat minun(kin) löytävän oman kumppanin ja rakkaani, kute sisarukseni. - Onneksi en ole yksin vastuussa toiveessa saada lapsen lapsia! -
Mutta erinomaisen tylsää on ollut vastata utelaille treffikumppaneille parisuhde historiastasni. Varmasti olisin päässyt monesti vähemmällä jos olisin hieman valehdellut sen sijaan, että olisin rehellisesti ja avoimesto myöntänyt, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa. -Vertailun vuoksi enminä odota tai vaadi, että mahd- kumppaniinikin olsi pitänyt pysyä sinkkuna samalla tavoin kuin minä itse. - Mutta toivoisin kuitenkin, että hän on sinut itsensäö ja historiansa kanssa.
Se, että on ollut näin vanhaksi eli nioin 35 vuotiaaksi vailla parisuhdetta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan ei ainakaan miehen arvoa muuta kuin laske, koska niin monella on uskomus on, että kaikki hyvät, parhaista nyt puhumattakaan ovat parisuhteessa tai ainakin ovat jo olleet siinä.
- Asiaa ei omalta kohdaltani tee yhtään helpommaksi se, että yleisesti koen tulevani ihan hyvin juttuun ja toimeen niin miesten kuin naisten kanssa; kumpaisiakin minulla on sekä kavreina että ystävinä. - Ja ei ennenkuin joku kysyy, niin en ole erityisen uskovainen, enkä ole aseksuaali tai homo. - Niin enkä koulukiusattu.
Oma kohatloni on tai on toistaisekis ollut vain päätyä parhaassakin tapauksessa päästä ns. friendzonelle. - Ei huono tai kävä "asema" sekään mutta aina tosinaan sitä tovoisi ja haluaisi kohdata ja löytää "Sen" yhden ja erityisen.... Vaikka mikäs tässä sinkkunakaan ollessa...
Kuulostaa siltä, että et ole vielä valmis lähtemään markkinoille. Sinun pitää tehdä itsestäsi niin houkutteleva, että tuo friendzonaaminen loppuu. Kuka nainen friendzonaisi Jason Momoan tai Brad Pittin? Aivan. Ja pystyisitkö itse olemaan ystävä jonkun uskomattoman hyvännäköisen naisen kanssa? Tuskinpa. Joten tee kaikki ulkonäön eteen, mitä pystyt. Vielä ei ole liian myöhäistä tuon ikäisenä, muutamakin hyvä vuosi on vielä jäljellä, joista kannattaa ottaa kaikki irti!
Itse toivoisin löytäväni elmänkumppanin, naisesta, jolla täytyisi olla muutakin kuin puoleensa vetävä ulkonäkö. Onneksi useimmilla on. - En ymmärrä alkuunkaan väitettä, että puoleensa vetävä ulkonäkö sulkisi tai vähentäisi automaattisesti sitä ns. sisäistä kauneutta,
Olen pystynyt olemaan ystävä ja tai kaveri hyvinkin puoleensa vetäville naisille. - Joskus on jopa tuntunut, että helpomminkin koska sitä on aatellut, että heillä olisi jotenkin oikeutetumpaa saada itselleen "samaa tasoa" oleva kumppani.
Toisaalta en koe, että ulkonäköni tai jokin osa ulkonäöstäni olisi ollut erityisenä esteenä, sille, että en olisi tämän vuoksi toistaiseksi kumppania löytänyt (/ saanut).
En tosin väitä olevain ulkonäöltäni kuudenkymmenen ikävuoden kieppeillä olevan Pittin näköinen ja vieläkin kauemmaksi tyylillisesti taidan olla Momoamin kanssa.
Joskus olen pienessä ja rajoittuneessa mielessäni aatellut, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi olen sinkkuna psysynyt se, että loppuviimein viihdyn varsin hyvin sinkkuna.
Kumppanin kaipuu on enempi aallottaista. Kumppanin löytäminen ja saaminen rinnalla kulkijaksi ei enää ole ollut vuosiin asioideni aivan kärkipäässä.
Enemmän olen huomaamattani alkanut aattelemaan, että mitä oikeasti menettäsin, jos eläisin loppuikänikn sinkkuna?
Ehkä ajatukseni olisivat kokonaan toiset, jos esimerkiksi haluiaisin ehdottomasti lapsia. Tai jos kokisin piinavaa yksinäisyyttä. - Minulla on sentään kavereina ja ystävinä niin naisia kuin miehiä.
- Toki on asioita jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti vain parisuhteeseen. Mutta kovin tulisi paineita löytää kumppani, jos nyt kokisin eläväni korkeintaan puolinaista elämää ikisinkkuna ja vasta parisuhteen myötä muka saattaisi elämäni arvo nosuta täyteen arvoonsa.
Totta kai jos löytäsin ja kohtaisin potentiaalisen vaihteohdon, jonka kanssa saattaisin asettua parisuhteeseen, niin toivoisin elämäni jatkuvan vähintään yhtä hyvänä kuin nyt.
Mutta pelkästään siihen. että minun pitäsi nyt alkaa toden teolla ja vimmalla etsimään kumppania ei taida olla oma juttuni. - Vallankaan kun en usko, että epätoivoisuus on kovin puoleensa vetävää.
"Se" oma rakkaani ja erityiseni tulee vastaani ja löytyy ja asettuu rinnalleni, kuten minä hänen jos niin on tarkoitettu, ellei, niin sitten kaiketi jatkan sinkkuna kuten tähänkin asti.
Ymmärräthän, että vaikka naiset toivovat sinun puhuvan tällä tavalla, niin se ei silti saa naista haluamaan sinua romanttisesti? Puhut, kuin yrittäisit vakuuttaa naiset heidän omilla aseillaan, mikä ei toimi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän tavallaan vanhempia jotka toivoisivat ja haluaisivat minun(kin) löytävän oman kumppanin ja rakkaani, kute sisarukseni. - Onneksi en ole yksin vastuussa toiveessa saada lapsen lapsia! -
Mutta erinomaisen tylsää on ollut vastata utelaille treffikumppaneille parisuhde historiastasni. Varmasti olisin päässyt monesti vähemmällä jos olisin hieman valehdellut sen sijaan, että olisin rehellisesti ja avoimesto myöntänyt, että en ole eläessäni ollut parisuhteessa. -Vertailun vuoksi enminä odota tai vaadi, että mahd- kumppaniinikin olsi pitänyt pysyä sinkkuna samalla tavoin kuin minä itse. - Mutta toivoisin kuitenkin, että hän on sinut itsensäö ja historiansa kanssa.
Se, että on ollut näin vanhaksi eli nioin 35 vuotiaaksi vailla parisuhdetta ei ainakaan oman kokemuksen mukaan ei ainakaan miehen arvoa muuta kuin laske, koska niin monella on uskomus on, että kaikki hyvät, parhaista nyt puhumattakaan ovat parisuhteessa tai ainakin ovat jo olleet siinä.
- Asiaa ei omalta kohdaltani tee yhtään helpommaksi se, että yleisesti koen tulevani ihan hyvin juttuun ja toimeen niin miesten kuin naisten kanssa; kumpaisiakin minulla on sekä kavreina että ystävinä. - Ja ei ennenkuin joku kysyy, niin en ole erityisen uskovainen, enkä ole aseksuaali tai homo. - Niin enkä koulukiusattu.
Oma kohatloni on tai on toistaisekis ollut vain päätyä parhaassakin tapauksessa päästä ns. friendzonelle. - Ei huono tai kävä "asema" sekään mutta aina tosinaan sitä tovoisi ja haluaisi kohdata ja löytää "Sen" yhden ja erityisen.... Vaikka mikäs tässä sinkkunakaan ollessa...
Kuulostaa siltä, että et ole vielä valmis lähtemään markkinoille. Sinun pitää tehdä itsestäsi niin houkutteleva, että tuo friendzonaaminen loppuu. Kuka nainen friendzonaisi Jason Momoan tai Brad Pittin? Aivan. Ja pystyisitkö itse olemaan ystävä jonkun uskomattoman hyvännäköisen naisen kanssa? Tuskinpa. Joten tee kaikki ulkonäön eteen, mitä pystyt. Vielä ei ole liian myöhäistä tuon ikäisenä, muutamakin hyvä vuosi on vielä jäljellä, joista kannattaa ottaa kaikki irti!
Itse toivoisin löytäväni elmänkumppanin, naisesta, jolla täytyisi olla muutakin kuin puoleensa vetävä ulkonäkö. Onneksi useimmilla on. - En ymmärrä alkuunkaan väitettä, että puoleensa vetävä ulkonäkö sulkisi tai vähentäisi automaattisesti sitä ns. sisäistä kauneutta,
Olen pystynyt olemaan ystävä ja tai kaveri hyvinkin puoleensa vetäville naisille. - Joskus on jopa tuntunut, että helpomminkin koska sitä on aatellut, että heillä olisi jotenkin oikeutetumpaa saada itselleen "samaa tasoa" oleva kumppani.
Toisaalta en koe, että ulkonäköni tai jokin osa ulkonäöstäni olisi ollut erityisenä esteenä, sille, että en olisi tämän vuoksi toistaiseksi kumppania löytänyt (/ saanut).
En tosin väitä olevain ulkonäöltäni kuudenkymmenen ikävuoden kieppeillä olevan Pittin näköinen ja vieläkin kauemmaksi tyylillisesti taidan olla Momoamin kanssa.
Joskus olen pienessä ja rajoittuneessa mielessäni aatellut, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi olen sinkkuna psysynyt se, että loppuviimein viihdyn varsin hyvin sinkkuna.
Kumppanin kaipuu on enempi aallottaista. Kumppanin löytäminen ja saaminen rinnalla kulkijaksi ei enää ole ollut vuosiin asioideni aivan kärkipäässä.
Enemmän olen huomaamattani alkanut aattelemaan, että mitä oikeasti menettäsin, jos eläisin loppuikänikn sinkkuna?
Ehkä ajatukseni olisivat kokonaan toiset, jos esimerkiksi haluiaisin ehdottomasti lapsia. Tai jos kokisin piinavaa yksinäisyyttä. - Minulla on sentään kavereina ja ystävinä niin naisia kuin miehiä.
- Toki on asioita jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti vain parisuhteeseen. Mutta kovin tulisi paineita löytää kumppani, jos nyt kokisin eläväni korkeintaan puolinaista elämää ikisinkkuna ja vasta parisuhteen myötä muka saattaisi elämäni arvo nosuta täyteen arvoonsa.
Totta kai jos löytäsin ja kohtaisin potentiaalisen vaihteohdon, jonka kanssa saattaisin asettua parisuhteeseen, niin toivoisin elämäni jatkuvan vähintään yhtä hyvänä kuin nyt.
Mutta pelkästään siihen. että minun pitäsi nyt alkaa toden teolla ja vimmalla etsimään kumppania ei taida olla oma juttuni. - Vallankaan kun en usko, että epätoivoisuus on kovin puoleensa vetävää.
"Se" oma rakkaani ja erityiseni tulee vastaani ja löytyy ja asettuu rinnalleni, kuten minä hänen jos niin on tarkoitettu, ellei, niin sitten kaiketi jatkan sinkkuna kuten tähänkin asti.
Ymmärräthän, että vaikka naiset toivovat sinun puhuvan tällä tavalla, niin se ei silti saa naista haluamaan sinua romanttisesti? Puhut, kuin yrittäisit vakuuttaa naiset heidän omilla aseillaan, mikä ei toimi.
Tjaa,a. - Tuo on kuitenkin paljossa se, mitä koen ja tunnen itse olevani. - Käytännössä "kylmässä maailmassa" tuskin monikaan viehättyisi näin pitkästä monologista, jonka äsken tulin kirjoittaneeksi. - Mutta, mutta haluatko kertoa millaisin "asein" sitten minun tulsi yrittää vakuuttaa nainen. - Sanotaanko ihan puhtaasta uteliaisuudesta kysyn en niinkään siksi, että alkaisin teeskenetelmään ja olemaan jotain sellaista, jota en kokisi olevani.
Vierailija kirjoitti:
Pientä rahallista korvausta vastaan voin esittää olevani naisystäväsi. Mennään kyläilemään vanhempiesi tykö! Näyttelijänlahjoja löytyy, joten taatusti eivät huomaa mitään. Ja jos vaan lompakosta löytyy täytettä, niin tulen mieluusti vaikka kuukausittain leikkimään tätä roolileikkiä ja myös sukujuhlat luonnistuu.
T: Daami Tampereelta
Siis tuossahan se ongelman ratkaisu on. Palkkaat vaan jostain vaikka näyttelijäopiskelijan esittämään tyttöystävääsi pari kertaa vuodessa. Tai jos sinulla on joku tuttava joka suostuu tuohon niin ei ehkä tarvitse edes maksaa.
Mutta provohan tämä on että pääsee taas itkemään tästä iänikuisesta aiheesta kuinka ei saa naista kun ne kaikki vaan jahtaa niitä muutamaa prosenttia kaikista miehistä.... Todellinen syy on tosikkomainen jankkaus, kilometrien päähän paistava itsesääli ja täydellinen itsekritiikin puute. Ja omat kriteerit siitä millainen nainen kelpaa.
Vierailija kirjoitti:
Joo no itselle isä sanoi, että on ihan ok olla homo, että oletko homo :D Ikää vasta 24. Seurustelut olen pari kertaa lyhyesti. Hemmettiin tommoset utelijat, pitäköön huolen omista asioistaan.
Tämä tuntunut itsestäkin pahalta, kun jotenkin se oma osaamattomuus, saamattomuus ja uskalluksen puute naisia kohtaan alleviivataan tuollaisella vilpittömällä kysymyksellä läheisen toimesta ja sisältää ajatuksen "kyllähän JOKAINEN hetero nyt johonkin naiseen olisi tutustunut tuohon ikään mennessä".
Tuntemattomien homottelut nyt kestää, mutta...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pientä rahallista korvausta vastaan voin esittää olevani naisystäväsi. Mennään kyläilemään vanhempiesi tykö! Näyttelijänlahjoja löytyy, joten taatusti eivät huomaa mitään. Ja jos vaan lompakosta löytyy täytettä, niin tulen mieluusti vaikka kuukausittain leikkimään tätä roolileikkiä ja myös sukujuhlat luonnistuu.
T: Daami Tampereelta
Siis tuossahan se ongelman ratkaisu on. Palkkaat vaan jostain vaikka näyttelijäopiskelijan esittämään tyttöystävääsi pari kertaa vuodessa. Tai jos sinulla on joku tuttava joka suostuu tuohon niin ei ehkä tarvitse edes maksaa.
Mutta provohan tämä on että pääsee taas itkemään tästä iänikuisesta aiheesta kuinka ei saa naista kun ne kaikki vaan jahtaa niitä muutamaa prosenttia kaikista miehistä.... Todellinen syy on tosikkomainen jankkaus, kilometrien päähän paistava itsesääli ja täydellinen itsekritiikin puute. Ja omat kriteerit siitä millainen nainen kelpaa.
Huokaus. Suomessa satoja korjaan tuhansia sinkkuja. Kukin omalla tavallaan. Kaikki eivät edes halua löytää itselleen kumppania, eikä kenenkää ole pakko "pariutua" ellei itse halua tai tahdo mutta silti tuntuu, jotenkin lohduttomalta saada lukea vain, että itse kritiikiktön tosikko jankuttaja, joka on hukuttanut loputtomaan itsesääliin kun ei ole kumppania itselleen löytänyt.
Ehkä siis minulat vain puuttuu "sairauden tunto" kun en tunnista itseäni näistä luonnehdinnoista mutta toki omaan sen verran hyvän (tai huonon) itsetunnon, että on minullakin kritereeitä ja odotuksia sille millaisen kumppanin haluaisin rinnalleni. - En muutenkaan huoli ja valitse umpi mähkää itselleni yhtään mitään vaan yritän ainakin toisinaan käyttää harkintaa.
Siis ikäänkuin vain voisin parisuhdekumppanin noin vain valita. Miksi on niin vaikeaa tajuta että on meitä, jotka emme yksinkertaisesti ole vain kohdanneet ja löytäneet omaa tulevaa kumppania? Tai jos olemme omasta mielestämme kohdanneet, niin kohtaamamme on ollut erimieltä.
- Tai sitten emme ole tajunneet, että hänkin saattaisi olla meistä itsestämme kiinnostuneita. - Kuten edellä joku kirjoitti, niin kun on ollut kauan sinkkuna, niin sitä alkaa jo itsekin uskoa, ettei kelpaa kenellekään; täydennän: ei ainakaan kenellekään sellaiselle, joka saattaisi sytyttää ja kiinnostaa vastavuorosiesti itseä.
Kyllä, kyllä sinkkuus on saattanut tehdä minusta vähän itseriittosien ja itsekkään.
Mutta toisaalta yhtä hyvin minä voisin väittää, että osa parisuhteesta elväistä menee kumppaninsa taakse piiloon silloin kun pitäsi seistä omilla jaloillaan ja kohdata niitä ikävämpä ja itseä vähemmän miellyttäviä asioita. - Osa saattaa tehdä näin ihan tarkoituksella mutta varmasti osa tiedostamattaan.
Alue: Aihe vapaa
Itse toivoisin löytäväni elmänkumppanin, naisesta, jolla täytyisi olla muutakin kuin puoleensa vetävä ulkonäkö. Onneksi useimmilla on. - En ymmärrä alkuunkaan väitettä, että puoleensa vetävä ulkonäkö sulkisi tai vähentäisi automaattisesti sitä ns. sisäistä kauneutta,
Olen pystynyt olemaan ystävä ja tai kaveri hyvinkin puoleensa vetäville naisille. - Joskus on jopa tuntunut, että helpomminkin koska sitä on aatellut, että heillä olisi jotenkin oikeutetumpaa saada itselleen "samaa tasoa" oleva kumppani.
Toisaalta en koe, että ulkonäköni tai jokin osa ulkonäöstäni olisi ollut erityisenä esteenä, sille, että en olisi tämän vuoksi toistaiseksi kumppania löytänyt (/ saanut).
En tosin väitä olevain ulkonäöltäni kuudenkymmenen ikävuoden kieppeillä olevan Pittin näköinen ja vieläkin kauemmaksi tyylillisesti taidan olla Momoamin kanssa.
Joskus olen pienessä ja rajoittuneessa mielessäni aatellut, että onko yksi keskeisimpiä syitä sille miksi olen sinkkuna psysynyt se, että loppuviimein viihdyn varsin hyvin sinkkuna.
Kumppanin kaipuu on enempi aallottaista. Kumppanin löytäminen ja saaminen rinnalla kulkijaksi ei enää ole ollut vuosiin asioideni aivan kärkipäässä.
Enemmän olen huomaamattani alkanut aattelemaan, että mitä oikeasti menettäsin, jos eläisin loppuikänikn sinkkuna?
Ehkä ajatukseni olisivat kokonaan toiset, jos esimerkiksi haluiaisin ehdottomasti lapsia. Tai jos kokisin piinavaa yksinäisyyttä. - Minulla on sentään kavereina ja ystävinä niin naisia kuin miehiä.
- Toki on asioita jotka mielestäni kuuluvat ehdottomasti vain parisuhteeseen. Mutta kovin tulisi paineita löytää kumppani, jos nyt kokisin eläväni korkeintaan puolinaista elämää ikisinkkuna ja vasta parisuhteen myötä muka saattaisi elämäni arvo nosuta täyteen arvoonsa.
Totta kai jos löytäsin ja kohtaisin potentiaalisen vaihteohdon, jonka kanssa saattaisin asettua parisuhteeseen, niin toivoisin elämäni jatkuvan vähintään yhtä hyvänä kuin nyt.
Mutta pelkästään siihen. että minun pitäsi nyt alkaa toden teolla ja vimmalla etsimään kumppania ei taida olla oma juttuni. - Vallankaan kun en usko, että epätoivoisuus on kovin puoleensa vetävää.
"Se" oma rakkaani ja erityiseni tulee vastaani ja löytyy ja asettuu rinnalleni, kuten minä hänen jos niin on tarkoitettu, ellei, niin sitten kaiketi jatkan sinkkuna kuten tähänkin asti.