Lue keskustelun säännöt.
Avioero, puoliso jää nykyiseen asuntoon. Tuntuu todella pahalle.
18.09.2022 |
Minulla on tämä koti, ja tämä perhe. Puoliso haluaa eron. Ei enää rakasta minua, elämä kanssani on kuulema ollut vuosia pelkkää yrittämistä.
Sen lisäksi, että menee perhe. Hän aikoo jäädä tähän meidän yhteiseen kotiin. Mikä ei kuulema edes ole hänelle koti vaan kämppä jossa käy kääntymässä.
Minulla ei ole varaa lunastaa kotia itselleni.
Tuntuu niin valtavan pahalle. Minut potkastaan täältä ulos, ja muut jatkaa täällä elämäänsä. En kestä ajatusta siitä että joku toinen nainen täällä hänen kanssa asuu jatkossa. Lapsethan tottakai mielummin jäävät isänsä kanssa tuttuun kotiin, entä lähtevät minun kanssa johonkin kämäseen vuokraloukkoon. Ei minulla ole varaa heille tarjota kovin kummosta kotia.
Kaikki on mennyttä. Viety. Itse olen pilannut kun olen ollut liian perheelle omistautuva. Olen unohtanut itseni. Ja nyt sitten viedään se perhe. Mitä jää jäljelle? Ei mitään.
Kommentit (50)
Kieltämättä kirjoituksesta saa kuvan marttyroitumisesta. Vuodatin ulos sen tuskan ja valtavan möykyn mikä sisälläni on juuri nyt.
Tottakai otan vastuun elämästäni, menen itseeni ja mietin mikä meni pieleen. Lapsetkinhan ovat jatkossakin luonani, aika näyttää miten.
Juuri tällä hetkellä minusta tuntuu sille, että kaikki menee. Aivan kaikki.
Varsinkin kun tämä kaikki tapahtuu vasten tahtoani
Talouteni ei ole kuralla. Olen vain matalapalkka alalla.
Se mitä erossa saan, menee valitettavasti velkoihin joiden syntyyn en itse ole ollut vaikuttamassa. Pesämunaa ei jää.
Juuri nyt tämä avioero tuntuu maailmanlopulta.
Kyllä minä täältä vielä nousen. Joskus.
Ja se on totta, olen todella katkera monesta asiasta. Se on yksi tunne mistä minun on opeteltava eroon. Monen muun asian lisäksi, missä minun on mentävä itseeni ja otettava vastuu omasta hyvinvoinnistani.
Minulla ei ole ystäviä joille voisin purkaa eron aiheuttamia tunteitani. Joten käytän tätä palstaa purkamiseen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuhan sulle puolet asunnon hinnasta, mitä teillä maksettuna. Eli puolisosi lunastaa sinut ulos. Kyllä sä pärjäät ja kun saat asuntoasiasi kuntoon, tulevat lapsetkin luoksesi vuorollaan. Voimia sulle!
Miksi muka? Ap:lle kuuluu puolet yhteenlasketun omaisuuden arvosta, ei puolet miehen omaisuudesta.
Riippuu siitä, onko heillä avioehtoa vai ei. Muuten menee kaikki puoliksi, jos ei ole avioehtoa ja varakkaampi osapuoli voi joutua maksamaaan tasinkoa.
Kaikki ei mene puoliksi! Äh.. Kumpikin omistaa edelleen mitä omistaa. Tuosta tasinkoasiasta olet sentään oikeassa.
Sinusta tuntuu pahalta, ei pahalle! Kielioppisääntöjen mukaan vaikutuksen ilmaisussa käytetään ablatiivia eli tuntuu pahalta (tai maistuu mansikalta, tuoksuu orvokilta jne.).
Ja ei, tämä ei ole provo. Vaan ihan minun elämäni kurjuutta. Todellisuutta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tuntuu pahalta, ei pahalle! Kielioppisääntöjen mukaan vaikutuksen ilmaisussa käytetään ablatiivia eli tuntuu pahalta (tai maistuu mansikalta, tuoksuu orvokilta jne.).
Väärin! Nykyään molemmat muodot ovat oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuhan sulle puolet asunnon hinnasta, mitä teillä maksettuna. Eli puolisosi lunastaa sinut ulos. Kyllä sä pärjäät ja kun saat asuntoasiasi kuntoon, tulevat lapsetkin luoksesi vuorollaan. Voimia sulle!
Miksi ap:lle kuuluisi puolet asunnon hinnasta? Ap omistaa oman omaisuutensa, mutta sen arvo lasketaan yhteen ap:n puolison omaisuuden arvon kanssa ja tämä summa jaetaan kahtia. Jos siellä on auto, kesämökki, osakkeita, veltaa jne., niin kaikki samaan laskelmaan, ei pelkkää kotia.
Aloitus on provo.
Mutta tuollainenhan se avioero on.
Ei mikään ihme, että se jätetty henkilö, kärsii stressistä ja huonoista fiiliksistä, vielä pstikin vuotta, eron jälkeen.
Lisäksi useinmiten naisten elintaso laskee, kun jäävät yksin.
Ennen oli kuluja kaksi, eron jälkeen pitää selvitä kaikesta itse.
Ei ole mitään selkänojaa, mihin turvata, jos vaikkapa sairastuu pitemmäksi ajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinusta tuntuu pahalta, ei pahalle! Kielioppisääntöjen mukaan vaikutuksen ilmaisussa käytetään ablatiivia eli tuntuu pahalta (tai maistuu mansikalta, tuoksuu orvokilta jne.).
Väärin! Nykyään molemmat muodot ovat oikein.
No ap:sta saa tuntua pahalle, mutta miksi hän haluaa kokea olevansa paha? Jos hän kokisi olevansa onneton, niin silloin tuntuisi pahalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi kun tarinasi kannustaisi naisia pitämään huolta omasta kouluttautumisestaan, urastaan ja toimeentulostaan, ettei ole vain miehen varassa. On ihan kamalaa, jos eron tullen miehen lisäksi menee omaisuus ja joutuu köyhäilemään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuhan sulle puolet asunnon hinnasta, mitä teillä maksettuna. Eli puolisosi lunastaa sinut ulos. Kyllä sä pärjäät ja kun saat asuntoasiasi kuntoon, tulevat lapsetkin luoksesi vuorollaan. Voimia sulle!
Miksi ap:lle kuuluisi puolet asunnon hinnasta? Ap omistaa oman omaisuutensa, mutta sen arvo lasketaan yhteen ap:n puolison omaisuuden arvon kanssa ja tämä summa jaetaan kahtia. Jos siellä on auto, kesämökki, osakkeita, veltaa jne., niin kaikki samaan laskelmaan, ei pelkkää kotia.
Joo, mutta kaikki riippuu siitäkin, onko, onko tuo omaiduus, kuten mökit ja muut hankittu avioliiton aikana. Ja siitäkin, kenen nimissä omaisuus on.
Ei ole aina itsestään selvää, että erotessa puoliso saa kaikesta tasan puolet.
Myös velat huomioidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kieltämättä kirjoituksesta saa kuvan marttyroitumisesta. Vuodatin ulos sen tuskan ja valtavan möykyn mikä sisälläni on juuri nyt.
Tottakai otan vastuun elämästäni, menen itseeni ja mietin mikä meni pieleen. Lapsetkinhan ovat jatkossakin luonani, aika näyttää miten.
Juuri tällä hetkellä minusta tuntuu sille, että kaikki menee. Aivan kaikki.
Varsinkin kun tämä kaikki tapahtuu vasten tahtoani
Talouteni ei ole kuralla. Olen vain matalapalkka alalla.
Se mitä erossa saan, menee valitettavasti velkoihin joiden syntyyn en itse ole ollut vaikuttamassa. Pesämunaa ei jää.Juuri nyt tämä avioero tuntuu maailmanlopulta.
Kyllä minä täältä vielä nousen. Joskus.
Ja se on totta, olen todella katkera monesta asiasta. Se on yksi tunne mistä minun on opeteltava eroon. Monen muun asian lisäksi, missä minun on mentävä itseeni ja otettava vastuu omasta hyvinvoinnistani.
Minulla ei ole ystäviä joille voisin purkaa eron aiheuttamia tunteitani. Joten käytän tätä palstaa purkamiseen.
Ap
Minä olen tuo vastaaja joka on lähtenyt väkivaltaisesta suhteesta. Varmasti aika on kullannut omia muistoja sen suhteen, mikä olo oli silloin. En tarkoita syyllistää sinua siitä mitä on tapahtunut, mutta olen järkyttynyt siitä että kun avioero on aika yleinen, niin miksi sen vuoksi pitäisi lakata näkemästä lapsia? Minulla ei äitipuolena ollut valitettavasti mitään tapaamisoikeutta lapsiin, sinulla on. Älä luovuta.
Asun kodissani jossa minut on ryöstetty ja raiskattu. En voi muuttaa. Se vain ei ole mahdollista. Asunto on muuten hyvä.
Ajattelen aina että muutto olisi hyvä tapaa kääntää uusi sivu elämässä kokonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta taas elämä on täynnä valintoja. Miksi valitsit olla niin riippuvainen miehestä, että eron hetkellä olet sitten ihmeissäsi kun ei olekaan varaa mihinkään. Itse en ikimaailmassa suostuisi laittamaan itseäni tuollaiseen asemaan vaikka kuinka ollaan parisuhteessa ja rakastetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuuluuhan sulle puolet asunnon hinnasta, mitä teillä maksettuna. Eli puolisosi lunastaa sinut ulos. Kyllä sä pärjäät ja kun saat asuntoasiasi kuntoon, tulevat lapsetkin luoksesi vuorollaan. Voimia sulle!
Miksi ap:lle kuuluisi puolet asunnon hinnasta? Ap omistaa oman omaisuutensa, mutta sen arvo lasketaan yhteen ap:n puolison omaisuuden arvon kanssa ja tämä summa jaetaan kahtia. Jos siellä on auto, kesämökki, osakkeita, veltaa jne., niin kaikki samaan laskelmaan, ei pelkkää kotia.
Joo, mutta kaikki riippuu siitäkin, onko, onko tuo omaiduus, kuten mökit ja muut hankittu avioliiton aikana. Ja siitäkin, kenen nimissä omaisuus on.
Ei ole aina itsestään selvää, että erotessa puoliso saa kaikesta tasan puolet.
Myös velat huomioidaan.
Miten tilanteeseen vaikuttaa se, onko omaisuus hankittu liiton aikana vai ei, jos ei ole avioehtoa eikä omaisuutta ole saatu avioehdon poissulkevalla testamentilla? En löydä mitään sellaista lainkohtaa, jossa erossa avioliiton solmimisajankohta olisi olennainen omaisuuden arvoa yhteenlaskettaessa. Sillä ei ole merkitystä, kenen nimissä omaisuus on, molemmat omistavat lähtökohtaisesti omansa ja varakkaampi antaa vaadittaessa tasinkoa.
Erotessa ei todellakaan "saada kaikesta tasan puolta"! Omaisuuden arvo jaetaan, ei omaisuutta.
En ymmärrä miksi tätä huudellaan provoksi ? Itselleni voisi kieltämättä käydä ihan samalla tavalla ja vähän tämä pysäytti..... hirveästi voimia sinulle ap! elämä näytti sulle nurjimman puolensa.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta taas elämä on täynnä valintoja. Miksi valitsit olla niin riippuvainen miehestä, että eron hetkellä olet sitten ihmeissäsi kun ei olekaan varaa mihinkään. Itse en ikimaailmassa suostuisi laittamaan itseäni tuollaiseen asemaan vaikka kuinka ollaan parisuhteessa ja rakastetaan.
En ole ap ,mutta mulla on ainakin sellaiset vammat ja sairaudet,että olen miehestäni riippuvainen.
Itsellekkin tulossa avioero, aviomieheni alkoholismin takia. Pakko uskoa että elämällä on jotain parempaa vielä edessä kuin tämä elämä jota nyt elän. Kun yksi ovi sulkeutuu, toinen avautuu. Tsemppiä aloittajalle, selviät kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, älkää alistuko kotiäidiksi.
Alistuko? Sehän oli ainoa vaihtoehto mikä kelpasi (ex)vaimolleni. Sain pitää vain minimi isyysvapaat mitkä laki määräsi. Loiseläjä on nykyäänkin. Töihin ei mene, vaikka lapset jo teinejä.
Kirjoitat että itse olet pilannut kun ollut liian perheelle omistautuva. Tarkoitat varmaan että olet elänyt perheesi kautta ja kadottanut oman identiteetin siinä sivussa. Tottakai asia on paha ja raskas käydä läpi mutta ajan myötä pystyt kokoamaan sirpaleet ja rakentamaan elämän itsellesi. Siinä voi mennä vuosi, pari mutta kyllä se onnistuu jos itselläsi on halu onnistumiseen.