Lue keskustelun säännöt.
Olen tullut siihen tulokseen, että olisi pitänyt rakastua jo joskus alle täysi-ikäisenä tai aivan sen kynnyksellä. Mitä vanhemmaksi tulen sitä vaikeammalta ajatus rakastumisesta tuntuu
18.09.2022 |
En ole varma osaisinko edes rakastua, kun en ole koskaan ollut rakastunut. Nuorempana ja naiivimpana se olisi varmasti ollut helppoa, vaikka en vanha ole vielä nytkään. Olen kuitenkin jo tottunut olemaan yksin ja ilman rakkautta, niin en ole varma osaisinko edes rakastaa ketään. Tässä ei olisi mitään ongelmaa, jos olisin tyytyväinen näin, mutta kun en ole.
Kommentit (25)
Faith kirjoitti:
Iän myötä alkaa ajatella enemmän käytännön asioita: millaista yhteiselo saman katon alla olisi? sopisivatko luonteenpiirteet yhteen esim. yksin olemisen tarpeen osalta? aiheuttaisiko erilainen suhde alkoholinkäyttöön ongelmia? ovatko perhehaaveet suunnilleen samanlaiset?
Ei nuorena tuollaisia ajattele.
Miksi pitää asua saman katon alla? Alkoholinkäyttöä pitäisi osata arvioida ihan jokaisessa suhteessa. Etenkin nuorena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, se on paljon helpompaa rakastua nuorena. Olin 18 vuotta kun rakastuin 26 vuotiaaseen mieheen. Olemme nyt naimisissa, ja olleet yhdessä 10 vuotta. Kun seuraan oman ikäisiä sinkku ystäviäni, vaikuttaa pariutuminen hankalalta!
Niin se vaikuttaa. Parin vuoden kuluttua vaikuttaa, että nuorena pariutuneita eroaa ja kolmekymppisiä vakiintuu.
Jep. Ollaan nyt n. 30v kavereiden kanssa. Ne jotka vakiintui parikymppisinä on kaikki melkein jo eronneet. Osa on löytänyt uudet ja osa edelleen sinkkuja.
Poikkeuksen tähän tekee kyllä se pariskunta, jotka ovat olleet yhdessä tyyliin 15v alkaen. Ovat edelleen kuin paita ja peppu. Hyvällä tavalla siis. Heillä on ollut hankaluuksiakin lasten ollessa pieniä ym, mutta ovat aina selvinneet kaikesta. Ja edelleen ihan umpirakastuneita. Olen heille vähän kade. Tosin kai he ovat jotenkin yhteen kasvaneet, kun ovat jo tässä vaiheessa olleet puolet elämästään yhdessä. Eikä tuo ehkä se tavallisin tarina ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka vanha oikein oletkaan?
23
Eli nuori.
Joo, mutta tunnen silti olevani jotenkin keski-ikäinen. Ajatus siitä, että rakastuisin ja että se sama henkilö, johon itse olisin rakastunut rakastuisi minuun tuntuu aivan todella absurdilta. Monet muut ikäiseni ovat kokeneet rakkautta jo ja koen myöhästyneeni siitä junasta niin paljon, että olen jo ehtinyt unohtaa, että joskus kuvittelin itsekin meneväni saman junan kyytiin. Nyt en ole varma haluaisinko tai tajuaisinko edes nousta kyseiseen junaan, jos se pysähtyisi kohdalleni.
Jokaisella on omanlainen elämänsä. Rakastuminen ei ole automaatio, etenkään jos sopiva kohde puuttuu.
No tämä. Itsekin olisin mielelläni rakastunut vaikka jo teininä, mutta minkäs teet jos ei kukaan herätä sellaisia tunteita. Ei rakastumista voi pakottaa.
Olin ap:n ikäinen kun rakastuin ekan kerran, ja melko varmasti menee taas yhtä kauan, että rakastun seuraavan kerran. Välillä olen kateellinen ihmisille, joilla on kyky rakastua suunnilleen jokaiseen vastaantulijaan.
Sulla ei ole ap edes aivot vielä kypsät jotta olisi se tunne-elämä mitä ihmissuhde vaatii.
Samaa mieltä. Tosin kylläkin ehkä enemmän rakastamisen kuin rakastumisen suhteen siinä mielessä, että nuorena on vielä kasvuvaiheessa helppoa kasvaa toisen kanssa yhteen. Ja mitä enemmän on yhteisiä vuosia niin sitä enemmän tarvitaan sekä hyvässä että pahassa nimenomaan toisen omituisuuksienkin rakastamista.
Sen sijaan kun kasvaa itsekseen niin sitä onkin jo aika vaikea rakastaa ihmisistä joka on myös kasvanut itsekseen. Sitä herkästi kumpikin on vähän vinoon kasvanut.
Ja vielä huonompi on jos kumpikin on kasvanut vinoon jonkun muun kanssa. Silloin sitä vasta riittääkin työsarkaa ja kun ei ole sitä vuosien rakastamistakaan taustalla niin niitä toisen tottumuksia ja tapoja ym on melko hankala alkaa sietämään.