Olen köyhä ja rikkaat kadehtivat minua

Rikkaat ovat tottuneet, että heitä kunnioitetaan enemmän kuin muita, ja että heille puhutaan ikään kuin olisivat auktoriteettiasemassa. Kerta toisensa jälkeen he yllättyvät, kun minä, köyhyyttäni salailematon tavallinen perusjätkä, osoitankin suurta itsevarmuutta - itsevarmuutta jossa ei ole ripaustakaan ylimielisyyttä tai muitten hyväksynnän tarvetta - heidän seurassaan.

He yleensä alkavat epäillä, että mahdanko sittenkään olla niin köyhä kun annan ymmärtää (en anna ymmärtää yhtään mitään, mutta kyllä se köyhyys selviää ajan kanssa, vaikka sitä yrittäisi piilotellakin). Syy, miksi hyvin toimeentulevat eivät voi sietää minua, on se että he eivät saa minulta kaipaamaansa ihailua. He vaistoavat, että pidän heidän saavutuksiaan mitättöminä, enkä todisteena jostain korkeammasta mielenlaadusta.

Rikkaat eivät ole minulle kateellisia köyhyyteni takia, vaan sen vuoksi että he ensimmäistä kertaa elämässään törmäävät nerokkaaseen Kristuksen kaltaiseen nerokkaaseen hahmoon, joka kykenee vaikeuksista huolimatta osoittamaan suurta mielenlujuutta, vailla ripaustakaan katkeruudesta, jonka olemassaolosta he eivät olleet tietoisiakaan. Seurassani he oivaltavat, että kaikki heidän saavutuksensa ja tavoitteensa ovat lopulta mitättömiä.