Sotkuinen nuori muutti omilleen keväällä ja nyt on siisteyden perikuva

Mä tein noin. En tiedä millaista teillä oli kotona, mutta mun äidille ei kelvannut mikään mun tekemä kotityö. Kaikki oli väärin. Jopa mun omassa huoneessa. Eli mitä sitä sitten yrittämään.

Lisäksi äiti itse on hamstraaja. Kaikkea oli kauheat määrät, esim liinavaatteita. Niille ei ollut tilaa kuin mun kaapissa. Joskus äiti läväytti keon liinavaatteita mun huoneeseen johonkin tuolille tms. Ja sitten sekin oli mun vika, että se liinavaatepino oli siinä.

Omassa kodissa kaikkea tavaraa on sopivasti ja saa tehdä asiat kuin parhaaksi näkee. Paljon kivampaa pitää kämppää siistinä.

Kotona ei tarvinnut siivota?

Parempi noin päin kuin toisin päin.

Mulla kävi itselläni samoin. En osaa sanoa miksi, ihan normaalisti äiti nalkutti siisteydestä ja siivosi kotona mutta oma huone oli kuin sikolätti. Samana päivänä kun muutin omaan kotiin, aloitin siisteysintoilun. Outoa.

Vierailija kirjoitti:

Parempi noin päin kuin toisin päin.

Ehdottomasti.

Ap

Toivottavasti omankin lapsen kohdalla kävisi noin.

Siivoaa siksi, koska kukaan ei siivoa enää hänen jälkiään ja mitä sotkuisemmaksi asunto menee, sitä enemmän on siivottavaa.

Toivoa siis on, että kaatopaikkaa muistuttavassa huoneessa elävästä teinistä kasvaa ihan normaali aikuinen.

Minulla kaksi lasta ja toisen osalta kävi myös juuri noin.

Eipä se nalkuttaminen ja pakottaminen ole koskaan toiminut niin hyvin kuin vapaaehtoisuus ja omasta halusta lähtevä toiminta. Jotain kuitenkin on mennyt kasvatuksessa oikein, kun omillaan osaa tehdä nuo asiat, eikä ihmettele, miksi ne tiskit eivät katoa altaasta siivouskeijun taikomana. Tietää siis että ihan itse ne on tehtävä. Pisteet siis siitä.

Sama täällä. Esikoiseni huone oli niin pahan näköinen etten halua sitä edes kuvailla mutta kumma kyllä muuttui erittäin siistiksi kun sai oman asunnon. Olen siitä erittäin tyytyväinen sillä tiedän että monet hänen kavereistaan ei muuttunut. 

Minulle kävi näin, eli olin lapsena sekä nuorena hyvin sotkuinen eikä kukaan uskonut minusta tulevan siistiä ihmistä varmaan koskaan. Pulpetin sisältö kaaoksessa, oma huone samoin. Naispuoliset sukulaiset vittuilivat ja nauroivat, että minulla ei vaan ole "silmää" siivouksen suhteen, jos jotain yritin joskus tehdäkin. 

Muutin nuorena omilleni ja kylmiltään aloin opettelemaan kotitöitä, myös sitä siivousta. Ei se ollut vaikeaa, enkä ollut siinä niin sysipaska kuin väitettiin. Tänä päivänä olen pedanttina ja siistinä perheenäitinä tunnettu henkilö- enkä koskaan hauku lasteni sotkuisuutta, vaan siivoamme yhdessä kun tarve vaatii. Toinen on supersiisti, toinen aika sotkuinen. 

Meillä teini aina haukkui kaikki minun yritykset saada syömään terveellisesti ja ottamaan vitamiineja. Ei edes D vitamiinia suostunut syömään purkista talvella.

Nyt opiskelee farmasiaa ja huolehtii omatoimisesti vitamiineistaan.

Sitä sanotaan aikuistumiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Mulla kävi itselläni samoin. En osaa sanoa miksi, ihan normaalisti äiti nalkutti siisteydestä ja siivosi kotona mutta oma huone oli kuin sikolätti. Samana päivänä kun muutin omaan kotiin, aloitin siisteysintoilun. Outoa.

Sama juttu. Olen 58-vuotias enkä edelleenkään tiedä, miksi muutuin kertaheitolla possusta supersiistiksi neljäkymmentä vuotta sitten. Kuulemma lopetin kynsien pureskelemisen samalla kertaa.

Eikä ole kyse siitä, ettenkö olisi viihtynyt kotona vanhempieni ja veljieni seurassa. Pelotti lähteä pois kotoa opiskelemaan.

Minullekin kävi noin! Elän toivossa, että myös toinen lapsistani omaksuu hyvät siivousrutiinit, kun muuttaa kotoa pois - hänen huoneensa on kaaos ja sikolätti, vaikka siivoaa kyllä jollain lailla viikottain.

Toinen lapsistani taas on järjestelmällinen ja siisti, tykkää pitää paikat kunnossa. On tullut kai veljeeni, joka on lapsesta saakka ollut äärettömän pedantti siivouksen suhteen. Tai sitten hänellä käy toisinpäin, kaipa sekin on mahdollista?

Meillä lapset ovat aina siivonneet omat huoneensa ja myös auttavat yhteisten tilojen siivoamisessa, mm. toisen vessan putsaavat vuoroviikottain. Mistä niitä rutiineja oppii jos ei kotoa? Tämä vaan kommenttina johonkin viestiin, jossa joku totesi, ettei edes osannut siivota kun muutti kotoa pois.

Ehkä se oman huoneen sisustus ja ahtaus ei ollut sellainen tila missä teki mieli siivota! Ainakin mulla vaikutti se. Paljon mukavampi siivota sitä itse sisustamaa asuntoa itse valitsemilla siivousvälineillä sekä myös siivota itse valitsemana ajankohtana!

Onneksi olkoon. Oma teini muutti viime vuonna pois kotoa ja elää yhtä sotkuisesti kuin ennenkin.

Teinit ovat monin tavoin kaaoksessa.

Se sitten näkyy ympäristössäkin tavalla tai toisella.

Lapsuuskodissani oli aina siistiä. Kuului maalla asiaan, koska naapuri saattoi putkahtaa ovesta koska tahansa.

Omassa kodissani on rennompaa, enkä välttämättä pyyhi listoja ja tuolin jalkoja joka lauantai.

Nuoresi kuulostaa ihan minulta! :D Olin lapsesta asti tavattoman sotkuinen, vaikka olin muuten kiltti ja kunnollinen lapsi. Nyt aikuisena koti on siisti ja siivoan taaperonkin sotkut päivittäin. Jokaiselle tavaralle on tarkka paikkansa, jotta muistan, mistä mikäkin löytyy. Viimeksi käydessään vanhempani ihastelivat, miten tavarat on tarkasti järjestyksessä jopa kaapeissa. Naureskelin, että muistatteko miltä huoneeni lapsena ja nuorena näytti. :D

Minullakin kävi noin kun noin 10 vuotta sitten muutin omaan kotiin. Edelleen täällä on siistiä joka ikinen päivä. Siivousta noin kerran viikossa, tavarat pikoilleen viimeistään iltaisin.

Lapsuuden kodin oma huoneeni on edelleen kuin pommin jäljiltä. Se on siis edelleen olemassa. Sieltä ei saa heittää mitään pois. Ei vuoden 2002 Koululaista, ei viidesluokan kolmatta matikanvihkoa, ei rikkinäistä barbia tai naarmuttunutta Tiktakin cd:tä vaikka soitinta ei ole eikä levyäkään voisi naarmujen takia kuunnella. Kerran erehdyin siivoamaan kotona asuessani ja sain huudot kun heitin käyttökelpoista tavaraa = mäkkärin leluja joita kukaan ei tarvinut, pois. Siihen loppui yrittämiseni.