Sotkuinen nuori muutti omilleen keväällä ja nyt on siisteyden perikuva
Vaatteet lojui huoneensa lattialla, tavarat tipahteli käsistä lattialle, astiat hautautuivat huoneeseen ja imuroi ehkä kerran vuodessa kotona asuessaan.
Omassa kotoaan onkin sitten erittäin tarkka asioiden paikoista, siivouksen tasosta ja hygieniasta. Paikat kiiltää ja näyttää sisustuslehden sivulta koko asunto.
Olen hiukan hämilläni.
Kommentit (31)
Reviirihommia. Ei tarvitse enää merkata reviiriään kun on oma kämppä joka on kokonaan itsellä käytössä. :D
Vierailija kirjoitti:
Meillä teini aina haukkui kaikki minun yritykset saada syömään terveellisesti ja ottamaan vitamiineja. Ei edes D vitamiinia suostunut syömään purkista talvella.
Nyt opiskelee farmasiaa ja huolehtii omatoimisesti vitamiineistaan.
Sitä sanotaan aikuistumiseksi.
On oppinut valehtelemaan? Se on helpompaa kun joku ei kyttää enää vieressä.
Mulla tapahtui myös noin. Mulle oltiin tehty kotona hyvin selväksi että kyseessä ei ole minun kotini, ei minun omaisuuteni, minulla ei ole vaikutusvaltaa asioihin joten miksi sitten osallistua minkään vertaa. Pitäkööt huolen kaikesta kerran sain asua siellä vain armosta.
Vierailija kirjoitti:
Reviirihommia. Ei tarvitse enää merkata reviiriään kun on oma kämppä joka on kokonaan itsellä käytössä. :D
Pätee korkeintaan poikiin. Tytöt ei ole koskaan ruikkineet nurkkiin.
Minulla oli myös noin. Silti äitini kulki sormi pystyssä omassa kodissani pyyhkäisemässä taulujen päällisiä, että hyhhyh, tuosta pitäisi kyllä luututa, ja pesaisemassa siinä sivussa kahvikuppini joka on tiskialtaan reunalla ihen tarkoituksena kun join siitä aina kaikki päivän kahvit, ja pesin vasta illalla. "Kun on näitä tiskejäkin tässä".
Vierailija kirjoitti:
Mulla tapahtui myös noin. Mulle oltiin tehty kotona hyvin selväksi että kyseessä ei ole minun kotini, ei minun omaisuuteni, minulla ei ole vaikutusvaltaa asioihin joten miksi sitten osallistua minkään vertaa. Pitäkööt huolen kaikesta kerran sain asua siellä vain armosta.
Kaikilla ei onneksi ole yhtä persoonallisuushäiriöinen ja patologinen meno kotona. Suurin osa nuorista saa aivan normaalin kasvatuksen ja lähtökohdan elämään, mutta itsenäistyessään kuoriutuvat uusien taitojensa kanssa kuin perhoset koteloistaan. Se saattaa yllättää, mutta kuuluu normaaliin kasvuun.
Niin olin minäkin. Enää ei tarvinnut jakaa huonetta sisaruksen kanssa, joten ei tarvinnut siivota kuin omat jälkensä.
Vierailija kirjoitti:
Minullekin kävi noin! Elän toivossa, että myös toinen lapsistani omaksuu hyvät siivousrutiinit, kun muuttaa kotoa pois - hänen huoneensa on kaaos ja sikolätti, vaikka siivoaa kyllä jollain lailla viikottain.
Toinen lapsistani taas on järjestelmällinen ja siisti, tykkää pitää paikat kunnossa. On tullut kai veljeeni, joka on lapsesta saakka ollut äärettömän pedantti siivouksen suhteen. Tai sitten hänellä käy toisinpäin, kaipa sekin on mahdollista?
Meillä lapset ovat aina siivonneet omat huoneensa ja myös auttavat yhteisten tilojen siivoamisessa, mm. toisen vessan putsaavat vuoroviikottain. Mistä niitä rutiineja oppii jos ei kotoa? Tämä vaan kommenttina johonkin viestiin, jossa joku totesi, ettei edes osannut siivota kun muutti kotoa pois.
En saanut siivota lapsena/nuorena, mutta opin ihan normaalisti siivoamaan kun muutin kotoa pois. Ei tarvitse kotoa saada kaikkea elämänsä oppia vaan niitä voi oppia itsekseenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minullekin kävi noin! Elän toivossa, että myös toinen lapsistani omaksuu hyvät siivousrutiinit, kun muuttaa kotoa pois - hänen huoneensa on kaaos ja sikolätti, vaikka siivoaa kyllä jollain lailla viikottain.
Toinen lapsistani taas on järjestelmällinen ja siisti, tykkää pitää paikat kunnossa. On tullut kai veljeeni, joka on lapsesta saakka ollut äärettömän pedantti siivouksen suhteen. Tai sitten hänellä käy toisinpäin, kaipa sekin on mahdollista?
Meillä lapset ovat aina siivonneet omat huoneensa ja myös auttavat yhteisten tilojen siivoamisessa, mm. toisen vessan putsaavat vuoroviikottain. Mistä niitä rutiineja oppii jos ei kotoa? Tämä vaan kommenttina johonkin viestiin, jossa joku totesi, ettei edes osannut siivota kun muutti kotoa pois.
En saanut siivota lapsena/nuorena, mutta opin ihan normaalisti siivoamaan kun muutin kotoa pois. Ei tarvitse kotoa saada kaikkea elämänsä oppia vaan niitä voi oppia itsekseenkin.
Minäkään en joutunut kotona asuessani pesemään ikinä vessaa, enkä ikkunoita.
Kun muutin omilleni osasin tehdä ne automaattisesti.
Olen normaaliälyinen.
Onpa hyvä keskustelu,nyt avautui monta juttua miksi olen sotkuinen ihminen. Lähden mieluummin metsään koiran kanssa kuin alan siivoomaan! Sotkuisuus juontaa juurensa lapsuuteen ja nuoruuteen. Äitiä kun yritin auttaa,niin kaikki oli väärin tehty. Hän sai raivarin,että perunat oli keitetty väärässä kattilassa ja matot tuuletuksen jälkeen väärinpäin lattialla. Isosisko oli samaa mieltä,tein kaiken väärin. Jopa äidin asuntoa siivotessa hänen kuoltuaa,isosisko oli siivonnut muut ja sanoi, että jätin vessanpesun sinulle. Pesin sitten vessaa ja kyyneleet tippuivat pönttöön. Tein sen,koska en halunnut ruveta riitelemään suruaikana. Sitten sisko tuli ottamaan minun vessanpesemisestä kuvan,se oli viimeinen niitti. En ole ollut siskon kanssa enää tekemisissä. Siivoaminen on muuten aikamoinen vallankäytön väline!1
Meillä myös:) Muutenkin pyykinpesu ja ruuanlaitto ei kiinnostaneet ollenkaan. Ja sama rahojen kanssa, nyt on niin tietoinen kilohinnoista ja eri kauppojen hintatasosta
Nyt oli opiskelusta ja töistä vapaa viikonloppu niin oli puunannut vessan lattiasta kattoon ja lähetti kuvia herkkuruuista mitä oli tehnyt itselleen, bruchettaa alkupalaksi ja savulohipastaa ja salaattia pääruuaksi. Kehittynyt ihan huipuksi ruuanlaitossa:) Ruuan kanssa tilkka valkoviiniä.
On ne opit kuitenkin tarttuneet vaikkei ollut kuulolla 19 vuoteen. Samoin kävi sisaruksille.