Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Haluaisin koiran, koska pidän valtavasti koirista. Mutta se jatkuva ulkoiluttaminen!
17.09.2022 |
Lapsuudenkodissani oli koira ja exäni kanssa samoin meillä oli koira. Lapsuudenkodissani meitä oli neljä ulkoiluttajaa, joten yhden taakka ei ollut hirmuinen, ja exäni kävi myös mielellään ulkoiluttamassa koiraamme. Mutta nyt olisi koira otettava yksin ja se mietityttää todenteolla.
Kissa olisi paljon helpompi. Kiintyykö koiraihminen kissaan?
Kommentit (49)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä koira, mutta 3 ulkoiluttajaa. Haluaisin koiran myös sitten kun lapset lentää pesästä, mutta se ulkoiluttaminen... Koira on vietävä ulos, vaikka olisi kipeä tai pää räjähtämäisillään migreenistä. En tiedä miten ratkaisen sen ongelman. Kissaihmistä minusta ei saa.
Olen jo jonkin aikaa merkinnyt ylös tilanteita, jotka voivat tulla eteen. Jalka kipsissä. Flunssatartunta ja kunnon sairastuminen. Järkyttävä päänsärky. Viikon kestävä kaatosade. Myrsky. Ylityöt (harvoin, mutta saattaa tulla silti joskus). Miten selviäisin koiran yksinhuoltajana? Ap
Kyllä koira pärjää lyhyillä pissatuslenkeillä pari päivää jos olet kipeä.
Meillä on kaksi navetallista lehmiä ja ne on hoidettava, on flunssa tai päänsärky. Meitä on kyllä 2 mutta yksin ei ehtisi tehdä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Kyllä se kissa tykkää kömpiä ihmisen viereen makoilemaan ja sen sisältä alkaa kuulua kehräävää ääntä. Tai kissa bongaa tutun ihmisen katsellessaan ikkunasta ulos ja tulee ovelle vastaan häntää heiluttaen.
Vierailija kirjoitti:
Pieniä koiria ei tarvitse ulkoiluttaa, mutta sen sanon kissoista, että tuovat loisia kaikille. Sen kyllä näkee kaikista joilla kissa ja väittävät että ei tuo loisia vaikka se on näin.
Mitähän mä just luin. Todellakin tarvii ulkoiluttaa pieniä koiriakin.
Kaikkia rotuja ei tarvitse ulkoiluttaa, kunhan muuten huolehtii koiran liikuntatarpeista.
Meillä on kaniinimäyräkoira. Nuorena koira tykkäsi lenkkeilläkin, mutta mieluiten hän ravaa pitkin isoa pihaamme pallon perässä tai seikkailee mökkipihalla. Talvisin, vesisateella, tuulella, helteessä tai oikeastaan millään muulla kuin hänestä juuri sopivalla säällä hän ei suostu kuin häthätää tarpeilleen. Ihmisen lenkkikaveriksi koiramme ei suostu, vaan lenkkivaatteet haistaessaan piiloutuu sohvatyynyn taakse. :D Nykyisin jätämmekin koiran yleensä kotiin.
Koira liikkuu kuitenkin siis pihalla ja päivittäin sisällä. Näin pieni koira voi juosta ja riehua pallon perässä sisällä ihan täysiä, eikä aiheuta vahinkoja. Koiramme on terve ja sopusuhtainen, mitään selkävaivoja tms. ei ole ollut.
Ulkoiluttaminen ei siis ole jokaisen rodun ja yksilön kohdalla välttämätöntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on tällä hetkellä koira, mutta 3 ulkoiluttajaa. Haluaisin koiran myös sitten kun lapset lentää pesästä, mutta se ulkoiluttaminen... Koira on vietävä ulos, vaikka olisi kipeä tai pää räjähtämäisillään migreenistä. En tiedä miten ratkaisen sen ongelman. Kissaihmistä minusta ei saa.
Olen jo jonkin aikaa merkinnyt ylös tilanteita, jotka voivat tulla eteen. Jalka kipsissä. Flunssatartunta ja kunnon sairastuminen. Järkyttävä päänsärky. Viikon kestävä kaatosade. Myrsky. Ylityöt (harvoin, mutta saattaa tulla silti joskus). Miten selviäisin koiran yksinhuoltajana? Ap
Olen kahden koiran yksinhuoltaja. Luotan siihen, että asiat järjestyvät jos jotakin yllättävää sattuu. Muutaman kerran olen joutunut turvautumaan ystävään. Minulla on ollut koiria yli 10 vuotta. Kerran olin vatsataudissa, ystävä haki koiran hoitoonsa. Muutaman kerran ystävä on ulkoiluttanut, kun en ole ollut kotona lenkkiaikana. Reissujen ajan koirat ovat muutenkin hoidossa, joten veisin ne hoitoon silloin jos esim. jalka olisi kipsissä. Fb:ssä on ainakin omassa kaupugissa hoitoapua tarjolla lemmikeille -ryhmä. Itse en ole apua vielä tarvinnut, mutta siellä on paljon avun tarjoajia ja ainakin näyttää siellä moni löytäneen apua. Varmasti helpottaa hoitajien löytymisessä, jos on suht pieni ja hyvin koulutettu koira. Täällä päin on myös paljon koirahoitoloita. Omat koirani ovat rauhallisia eivätkä tarvitse päivittäin pitkiä lenkkejä. Niinpä koronassa ollessani ulkoilimme vain taloa kiertämällä.
Hyvä kun mietit etukäteen :) Tämä on vain minun kokemukseni. Hyvää onneakin varmasti ollut, että näin helposti mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hanki joku pikkukoira, esim chihu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Ja tuon takia kissa ei mielestäsi voi viedä omistajansa sydäntä? Minua ei kiinnosta rakastaako kissani minua sillä tavalla kuin ihminen rakkauden käsittää. Minua kiinnostaa se, että kisu nukkuu rintani päällä tai kyljessäni kiinni, hinkkaa itseään jalkoihini, kurnaa, puskee, kehrää, hakeutuu ylipäätään lähelle. Varmasti se tekisi jossain vaiheessa samoja asioita uudelle omistajalle jos antaisin sen pois, mutta mitä sitten?
Se on varmaan 'leimautumista' sen kissan puolelta. Mutta luulen että kissallakin erittyy okstiosiinia eli kiintymyshormonia oman ihmisensä läheisyydessä, nisäkäs kun on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Kiitos alapeukuista! :)
Kun ette mua näköjään usko, niin katsokaa vaikka Talvisota-elokuva.
Itse seurasin meidän kollia lähes 20 vuotta - alussa se oli kiva kehräävä karvapallo, joka aina hyppäsi syliin, kun istuin kiikkutuolissa. Mitä enemmän meni aikaa, niin sitä vähemmän sitä kiinnosti mun seura.
(ja tottakait syötin yms....)
Kissa on opportunisti: valitsee seuransa aina sen mukaan, mistä saa eniten hyötyä (sad but true).
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia rotuja ei tarvitse ulkoiluttaa, kunhan muuten huolehtii koiran liikuntatarpeista.
Meillä on kaniinimäyräkoira. Nuorena koira tykkäsi lenkkeilläkin, mutta mieluiten hän ravaa pitkin isoa pihaamme pallon perässä tai seikkailee mökkipihalla. Talvisin, vesisateella, tuulella, helteessä tai oikeastaan millään muulla kuin hänestä juuri sopivalla säällä hän ei suostu kuin häthätää tarpeilleen. Ihmisen lenkkikaveriksi koiramme ei suostu, vaan lenkkivaatteet haistaessaan piiloutuu sohvatyynyn taakse. :D Nykyisin jätämmekin koiran yleensä kotiin.
Koira liikkuu kuitenkin siis pihalla ja päivittäin sisällä. Näin pieni koira voi juosta ja riehua pallon perässä sisällä ihan täysiä, eikä aiheuta vahinkoja. Koiramme on terve ja sopusuhtainen, mitään selkävaivoja tms. ei ole ollut.
Ulkoiluttaminen ei siis ole jokaisen rodun ja yksilön kohdalla välttämätöntä.
No tämä on tietysti totta, että ei koiraa välttämättä tarvitse hihnalenkeillä käyttää jos on paljon pihaa ja omistajat liikkuvat paljon ulkona, niin isommallekin koiralle voi riittää vain siinä mukana kulkeminen, eihän hihnalenkit ylipäätään ole välttämättä mitään optimaalisinta liikuntaa koirille. Mutta jotkut ihmiset ovat sitä mieltä että jollekin kerrostalossa asuvalle pikkukoiralle riittää kun käy 3x päivässä 200 metrin "lenkin", kun "ei se jaksa kävellä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Kiitos alapeukuista! :)
Kun ette mua näköjään usko, niin katsokaa vaikka Talvisota-elokuva.
Itse seurasin meidän kollia lähes 20 vuotta - alussa se oli kiva kehräävä karvapallo, joka aina hyppäsi syliin, kun istuin kiikkutuolissa. Mitä enemmän meni aikaa, niin sitä vähemmän sitä kiinnosti mun seura.
(ja tottakait syötin yms....)
Kissa on opportunisti: valitsee seuransa aina sen mukaan, mistä saa eniten hyötyä (sad but true).
Meidän kissa taas on alkanut tykkäämään meidän seurasta sitä enemmän mitä pidempään on meillä asunut. Enkä minä näe siinä mitään surullista että kissa haluaa seuraa, joka antaa sille ruokaa, lämpöä ja läheisyyttä, eli hyötyä. Kuka nyt ei?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Kiitos alapeukuista! :)
Kun ette mua näköjään usko, niin katsokaa vaikka Talvisota-elokuva.
Itse seurasin meidän kollia lähes 20 vuotta - alussa se oli kiva kehräävä karvapallo, joka aina hyppäsi syliin, kun istuin kiikkutuolissa. Mitä enemmän meni aikaa, niin sitä vähemmän sitä kiinnosti mun seura.
(ja tottakait syötin yms....)
Kissa on opportunisti: valitsee seuransa aina sen mukaan, mistä saa eniten hyötyä (sad but true).
Miksi pitäisi katsoa Talvisota?
Kaikki kissani ovat aina olleet tosi kiintyneitä nimenomaan minuun, ei paikkaan ja seurani kiinnostaa niitä vanhanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikkia rotuja ei tarvitse ulkoiluttaa, kunhan muuten huolehtii koiran liikuntatarpeista.
Meillä on kaniinimäyräkoira. Nuorena koira tykkäsi lenkkeilläkin, mutta mieluiten hän ravaa pitkin isoa pihaamme pallon perässä tai seikkailee mökkipihalla. Talvisin, vesisateella, tuulella, helteessä tai oikeastaan millään muulla kuin hänestä juuri sopivalla säällä hän ei suostu kuin häthätää tarpeilleen. Ihmisen lenkkikaveriksi koiramme ei suostu, vaan lenkkivaatteet haistaessaan piiloutuu sohvatyynyn taakse. :D Nykyisin jätämmekin koiran yleensä kotiin.
Koira liikkuu kuitenkin siis pihalla ja päivittäin sisällä. Näin pieni koira voi juosta ja riehua pallon perässä sisällä ihan täysiä, eikä aiheuta vahinkoja. Koiramme on terve ja sopusuhtainen, mitään selkävaivoja tms. ei ole ollut.
Ulkoiluttaminen ei siis ole jokaisen rodun ja yksilön kohdalla välttämätöntä.
No tämä on tietysti totta, että ei koiraa välttämättä tarvitse hihnalenkeillä käyttää jos on paljon pihaa ja omistajat liikkuvat paljon ulkona, niin isommallekin koiralle voi riittää vain siinä mukana kulkeminen, eihän hihnalenkit ylipäätään ole välttämättä mitään optimaalisinta liikuntaa koirille. Mutta jotkut ihmiset ovat sitä mieltä että jollekin kerrostalossa asuvalle pikkukoiralle riittää kun käy 3x päivässä 200 metrin "lenkin", kun "ei se jaksa kävellä".
Näinpä. Oma koiramme ei selviäisi kerrostalossa, kun se on tottunut liikkumaan juurikin pihallamme vapaana. Aika usein istun itse tyytyväisenä aurinkotuolissa ja heittelen sille palloa, joten omaakaan aktiivisuutta ei välttämättä tarvita.
Ap ei omaa asumistaan kuvannut, sillä on tosiaan kovasti merkitystä.
Voisitko ap ajatella että olisit jonkun koiran kaveri, varmaan on naapurustossa koiria joita omistajat antaisivat milellellään matkojen ajaksi hoitoon ja lenkillekin.
Näin sinulla olisi koirakaveri ilman että siitä tulisi täysiä vastuita.
Ystäväperhe on järjestänyt juuri näin, heillä on kaksi teiniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä ota. Ainakin kaksi ulkoiluttajaa pitää olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.
Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.
Kiitos alapeukuista! :)
Kun ette mua näköjään usko, niin katsokaa vaikka Talvisota-elokuva.
Itse seurasin meidän kollia lähes 20 vuotta - alussa se oli kiva kehräävä karvapallo, joka aina hyppäsi syliin, kun istuin kiikkutuolissa. Mitä enemmän meni aikaa, niin sitä vähemmän sitä kiinnosti mun seura.
(ja tottakait syötin yms....)
Kissa on opportunisti: valitsee seuransa aina sen mukaan, mistä saa eniten hyötyä (sad but true).
Päinvastoin. Kissa valitsee perheessä sen josta pitää, ei suinkaan aina ruokkijaansa. Koira sen sijaan kiintyy ensisijaisesti ruokkikaansa.
Kyllä siihen ulkoiluttamiseen tottuu ja yllättävän moni koira on aika mukavuudenhaluinen, ei ne kauan ulkona viihdy kaatosateessa. Hommaa kunnollinen lenkkeilyvarustus niin ulkoiluttaminen on ihan mukavaa.
Olen ollut yhden koiran yh nyt kohta neljä vuotta. Kerrostalo, pieni koira. Ensimmäinen koirani. Yllättävän hyvin sitä on sopeutunut tähän ulkoiluralliin. Välillä on kausia, jolloin ei millään jaksaisi, mutta se menee aina ohi. 90% kerroista on kiva mennä ulos ja menen mielelläni. Loput kerrat pakotan itseni menemään. Kerran olin kauheassa migreenissä ja niin huonovointinen, että en pysynyt edes kunnolla pystyssä. Laitoin koiralle kylppäriin alustan, mihin se teki pissat. Kumpikaan meistä ei kuollut.
Vierailija kirjoitti:
Et ole mikään koiraihminen jos et halua ulkoilla, unohda koko juttu.
Niin. Olin taannoin vuoden ilman koiraa, kävin silti joka päivä 1-2 kertaa kävelyllä.
Joskus aikaisin aamulla räntäsateessa saattaa välillä kyllästyttää koiran kanssa ulkoilu, mutta paljon kurjempaa olisi olla ilman koiraa.
Alue: Aihe vapaa
Ja tuon takia kissa ei mielestäsi voi viedä omistajansa sydäntä? Minua ei kiinnosta rakastaako kissani minua sillä tavalla kuin ihminen rakkauden käsittää. Minua kiinnostaa se, että kisu nukkuu rintani päällä tai kyljessäni kiinni, hinkkaa itseään jalkoihini, kurnaa, puskee, kehrää, hakeutuu ylipäätään lähelle. Varmasti se tekisi jossain vaiheessa samoja asioita uudelle omistajalle jos antaisin sen pois, mutta mitä sitten?