Haluaisin koiran, koska pidän valtavasti koirista. Mutta se jatkuva ulkoiluttaminen!

Minäkin pidin itseäni tosi koiraihmisenä. Hyi, kissat. Mutta ärsytti kun koiria pitää lenkittää, ne seuraa joka paikkaan, kun tulet kotiin alkaa huutokonsertti, lenkillä ne vetää kaiken kuivuneesta hiirenraadosta jäniksenpapanoihin... lapsuudenkotini koira haukkui niin paljon ja kovaa että nykyinen kuulonalenemani johtuu todennäköisesti siitä.

Otin ensimmäisen kissani ja päätin että koiraa minulle ei tule enää ikinä. Nykyään nousee verenpaineet kun kuulenkin koiran haukkuvan jossain. Ei kiitos.

Hienoa että ketjussa on paljon ihmisiä, jotka tuntevat itsensä eivätkä ota koiraa.

Ap oletko ajatellut toimia hoitokotina koiralle? Omaa ei noilla toiveilla kannata.

Itse taas en todellakaan ilman koiraa lähtisi lenkille. Koiran kanssa taas vaikka tuntitolkulla. Sää on pääosin pukeutumiskysymys, lukuunottamatta tappohelteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.

Niinhän sinä luulet: Kissa kiintyy paikkaan/paikkoihin, ei ihmiseen.

Kiitos alapeukuista! :)

Kun ette mua näköjään usko, niin katsokaa vaikka Talvisota-elokuva.

Itse seurasin meidän kollia lähes 20 vuotta - alussa se oli kiva kehräävä karvapallo, joka aina hyppäsi syliin, kun istuin kiikkutuolissa. Mitä enemmän meni aikaa, niin sitä vähemmän sitä kiinnosti mun seura.

(ja tottakait syötin yms....)

Kissa on opportunisti: valitsee seuransa aina sen mukaan, mistä saa eniten hyötyä (sad but true).

Miksi pitäisi katsoa Talvisota?

Kaikki kissani ovat aina olleet tosi kiintyneitä nimenomaan minuun, ei paikkaan ja seurani kiinnostaa niitä vanhanakin.

No mitäpä jos katsoisit sen leffan? Kun siinä juurikin on kohtaus, missä kissa tulee korsuun.

Meidän noutaja vihaa vettä ja märkää. Sateella ei tule ulos, ja sateen jälkeenkin kieltäytyy lenkeistä roskiskatosta pidemmälle. Ei tykkää siitä että tassut kastuu. Rakastaa kyllä vapaana juoksemista metsässä ja peuranpaskassa kierittelyä, vaikka sen seurauksena päätyykin aina suihkuun.

Ota maksullinen koiranulkoiluttaja tekemään iltapäivän pitkä lenkki tai vaikka lenkki juuri ennen kuin tulet töistä. Itse heität aamulla ennen töihin menoa korttelipissalenkin, ei vaadi kuin varttia aiemman herätyksen, illalla sitten ennen nukkumaanmenoa uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Meidän noutaja vihaa vettä ja märkää. Sateella ei tule ulos, ja sateen jälkeenkin kieltäytyy lenkeistä roskiskatosta pidemmälle. Ei tykkää siitä että tassut kastuu. Rakastaa kyllä vapaana juoksemista metsässä ja peuranpaskassa kierittelyä, vaikka sen seurauksena päätyykin aina suihkuun.

Ota maksullinen koiranulkoiluttaja tekemään iltapäivän pitkä lenkki tai vaikka lenkki juuri ennen kuin tulet töistä. Itse heität aamulla ennen töihin menoa korttelipissalenkin, ei vaadi kuin varttia aiemman herätyksen, illalla sitten ennen nukkumaanmenoa uudelleen.

Jännä, kaikki noutajat jotka olen tavannut on rakastaneet vettä 

Kissuhullut änkeää tähänkin ketjuun.

Itse olin koirien yksinhuoltaja yli 20 vuotta, kasvatinkin koiria. Enimmillään oli 6 aikuista koiraa ja välillä pentueita. Mulla ei edes ollut mitään kavereita, sukulaisia tms jotka voisivat hoitaa niitä jos vaikka sairastuisin. Onneksi en ikinä sairastunut niin vakavasti että olisin esim. joutunut sairaalaan, normi kotona sairastettavissa sairauksissa pärjäsin aina itseksenikin. Asuin kyllä aina asunnoissa joissa oli oma piha jonka aitasin (ensin kerrostalon maatason kerroos, sitten rivitalo), joten jos vaikka oli 40 astetta kuumetta, koirat voi vaan päästää pihaan tarpeilleen eikä tarvinnut lähteä tarpomaan lenkkejä. Pärjäsin hyvin ja nautinkin, harrastinkin koirieni kanssa näyttelyitä, tokoa ja agilityä. Aika lailla se oli toki koko elämäni se koirahomma, mutta tykkäsin siitä.

Nyt olen kuitenkin 48 v ja minulla e ole enää yhtään koiraa, viimeinen kuoli vanhuuteen 15-vuotiaana keväällä. En aio myöskään ottaa enää koiria. Tuntuu että aika aikaa kutakin, ja olen nyt aika mukavuudenhaluinen jo, en halua sitä pakkolenkkirumbaa ja sitä, että millekään spontaanille tekemiselle ja menemiselle ei ole sijaa, koska aina pitää ottaa huomioon koirat. Teen 100% etätyötä pysyvästi joten siinä mielessä onnistuisi hyvin, mutta enpä vaan taida enää viitsiä... Matkoillekin kiva lähteä kun ei tarvi murehtia miten ne koirat siellä hoitolassa pärjää. En ennen koskaan lähtenyt, mun matkailu rajoittui retkeilytyyppisiin kohteisiin kotimaassa, johon voi mennä koirien kanssa. Taisin myös uhrata perhehaaveeni koiratouhuilleni, ei tullut edes mietittyä haluaisinko miehen ja lapsia, kun olin niin kiinni koiratoiminnassa. No, elämä sen sitten päätti kun vaihdevuodet tuli että enpä näköjään lapsia saanut ainakaan.

"Kissa olisi paljon helpompi."

Kissa ei ole koiraa helpompi lemmikki, jos haluaa tarjota kissalle kissanarvoisen elämän. Kissa tarvitsee virikkeitä, leikkiä, ulkoiluakin, ja kissan ulkoiluttaminen valjaissa voi olla pahimmillaan aika tylsää, jos kissa ei suostu liikkumaan. Tylsistynyt kissa stressaantuu, ja seurauksena voi olla jopa sairastuminen, virtsatieongelmia, hutipissailua, joka johtuu kivusta.

Jos on valmis tarjoamaan kissalle kissamaisen elämän, niin kissa kyllä antaa takaisin monin verroin. Eläinihminen kiintyy kissaan, "koiraihmisestä" en osaa sanoa. Itse rakastan koiria ja kaikkia eläimiä, lemmikkinä kissa, jonka rakkaus on korvaamaton lahja. 🥰

Vierailija kirjoitti:

Kissa varastaa omistajansa sydämen tuosta noin vaan käden käänteessä ja se on sitten menoa. Näin siinä vaan käy, turha vastustella, ei tule onnistumaan 😽.

Miksköhän kissahullut on aina näin raivostuttavan kuuloisia?