Miten pärjättiin haavoittuneiden hoidossa sodassa?

No jos olet valmis taannuttamaan terveydenhuollon kenttäsairaalan tasolle, niin ei kai se sitten paljoa vaadikaan. Voidaan myydä sairaalakiinteistöt ja siirtää toiminta telttoihin johonkin syrjemmälle.

Repertuaariin kuuluu kivunhoito (jos sattuu olemaan aineita), amputaatiot, erilaisten siteiden käyttö. Ehkä jopa jotain leikkauksia, mutta ei mitään kovin kummoista.

Säästäisihän se.

Kun on pakko toimia, vaikka vähäisillä tiedoilla, toimitaan. Nyt sairaanhoidosta on voimassa eri lait kuin sota-aikana.

Lääkintämies, osaa ensiavun ja osaa laittaa siteen.

Ekana oli lääkintämies, joka hoiti ensiavun. Kulki aina joukkueen mukana. Koulutuksen sai ja saa edelleen armeijassa. Sitten saman koulutuksen saaneet lääkintämiehet kuljettivat kenttäsairaalaan, jossa oli muutama lääkäri, ehkä kirurgikin, pari sairaanhoitajaa ja loput lääkintälottia. Lotat kävi muutaman kuukauden kurssin perusasioista ja siitä sitten kenttähommiin. Pohjakoulutus oli usein ylioppilas. Sodan loputtua näillä ei muuta koulutusta ollut, joten moni kävi täydennyskurssin ja saivat sairaanhoitajan paperit. Osa jäi lottakurssin käyneenä apulaishoitajaksi (tai mikä termi se oli), vastaa ehkä lähihoitajan tasoa. Mutta kun silloin oli paljon entisiä lääkintälottia ja heistä moni jäi alalle, tekijöitä oli paljon ja siksi ehkä se palkkauskin jäi silloin alemmalle tasolle. Ja tästä johtuen edelleen ne palkat on alhaisia vaikka maailma onkin muuttunut.

Erittäin vaihtelevasti. Pervitiinia kului kiihkeimpinä aikoina paljon. Lääkintämiehet ja -lotat olivat kovilla. 4:n selitys suomalaisten hoitajien alhaisesta palkkauksesta on yksi selitys. Toinen on naisvaltaisuus, sillä aikanaan miehen katsottiin olevan perheen huoltaja ja parempipalkkainen puoliso sai verovähennystä.

Vierailija kirjoitti:

No jos olet valmis taannuttamaan terveydenhuollon kenttäsairaalan tasolle, niin ei kai se sitten paljoa vaadikaan. Voidaan myydä sairaalakiinteistöt ja siirtää toiminta telttoihin johonkin syrjemmälle.

Repertuaariin kuuluu kivunhoito (jos sattuu olemaan aineita), amputaatiot, erilaisten siteiden käyttö. Ehkä jopa jotain leikkauksia, mutta ei mitään kovin kummoista.

Säästäisihän se.

Isoisäni oli kenttäsairaalassa kirurgina, leikkasi raajoja irti ja tunki suolia takaisin vatsaan. hyvin moni kuoli.. Välillä työskenneltiin 24 h putkeen ja jälki sen mukaista. haavoittuneet lajiteltiin jo pihalla, yritettiin auttaa niitä joilla oli mahdollisuuksia, lopuille morfiinia kunnes kuolema vei.