Tänään on 10v oman poikani kuolemasta. Mulla on fyysisesti ja henkisesti hirmu huono olo.

Oksettaa ja itkettää. En ole pitkään aikaan ollut näin pohjalla. On tämä päivä ollut ajatuksissa jo kauan, mutta en olisi arvannut että tää näin voimakkaasti lyö. Oksensin aamulla ja edelleen oksettaa. Itkinkin vaikka en ole enää pitkiin aikoihin tästä syystä itkenyt. Mulla on niin ikävä häntä. Tuossa rippikuvassa jonka otin vain pari kuukautta ennen hänen kuolemaansa hän hymyilee niin iloisesti. Ajattelin, että joku päivä hänestä joku saa hyvän miehen ja että kuinka ihanaa että hänellä on vielä koko elämä edessä. Lyhyt oli se elämä.