Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lääkäriksi Turussa?

30.10.2006 |

Muutama kysymys lääketieteen opiskelusta Turussa:



Onko lääkäriksi opiskelemaan olennaisesti helpompi päästä sisään Turussa kuin Helsingissä? Olen kirjoittanut ylioppilaaksi niin monta vuotta sitten, että en saa enää mitään pohjapisteitä vaan minun pitää hakea ihan vaan pääsykokeella. Onko se ihan mahdotonta? Olin kyllä koulussa ihan hyvä ja opiskelin matikkaa ja fysiikkaa pari vuotta ennenkuin se jäi kesken (kiinnostus loppui). Nyt siis haaveissa uusi alku.



Asun Espoossa, ja minulla on kaksi pientä lasta. Helsinki tietysti olisi kätevin vaihtoehto, mutta periaatteessa junalla pääsee Turkuunkin aika kivasti. Päivät tietysti venyvät - toisaalta lukemiset yms. voisi hoitaa matka-aikana. Onko opiskelu siellä sen luonteista että sinne olisi mentävä ihan joka päivä?



Mistä saisi parhaita vinkkejä tähän että minne oikein kannattaa hakeutua ja miten eri yliopistojen sisäänpääsykarsinta eroaa toisistaan?

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
30.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse asiaa vasta tutkiskelen, koska alan vaihto harkinnassa, mutta ei vielä tarpeeksi vakavassa ... :-)



Silmiini pisti kuitenkin pähkäilysi opiskella lääkiksessä eri paikkakunnalla missä asut ja missä perheesi on - unohda! Läsnäolopakkoa on, harjoittelujaksoja on, matkaaminen on todella raskasta pidemmän päälle ja kallisarvoista aikaa kuluu hukkaan. Kalliiksi tulee myös.



Lääkiksissähän on hieman erilaiset " tavat opiskella" . Kannattaa varmaan miettiä myös mikä opiskelutapa sopii itselle parhaiten.

Vierailija
2/2 |
30.10.2006 |
Näytä aiemmat lainaukset


Ainakin mikäli puolisosi ei oikeasti ole valmis käytännössä kuuden vuoden yksinhuoltajuuteen ja sinä viikonloppuvanhemmaksi.



Omasta valmistumisestani on aikaa jo 12 vuotta, mutta otaksun, että lääkiksessä lienee nykyisin suurinpiirtein yhtä paljon pakollisia opintoja kuin silloinkin - ja se on PALJON enemmän kuin muilla akateemisilla aloilla.



Käytännössä meillä oli lähes joka arkipäivä pakolliset opetukset joko ilta- tai aamupäivällä ja sitten toinen puoli päivää oli vapaaehtoisia luentoja. Sen lisäksi pitää käydä enemmän tai vähemmän " omalla ajalla" tutkimassa opetuspotilaita ja seuraamassa toimintaa eri yksiköissä, kyttäämässä synnytyksiä jne. Nämä kai yleensä varataan annetuista listoista " nopeusjärjestyksessä" iltoihin, öihin ja viikonloppuihin silloin kun ei ole muita opetuksia.



Toki jonkin verran " omia vapaapäiviä" on mahdollista järjestää poissaolorajoitusten mukaisesti, mutta ei todellakaan joka viikko eikä useinkaan kokonaisia viikkoja tms. Eikä opiskeluja lääkiksessä ole myöskään mahdollista kauhesti venyttää tasaisesti, koska jos jäät kelkasta, niin sitten se käytännössä tarkoittaa kurssilta putoamista eli heti kättelyssä puolen vuoden tai vuoden viivettä kerralla. Kurssit kun on pakko suorittaa kerralla ja useimmat vielä tietyssä järjestyksessä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi seitsemän kuusi