On surullista, että hoitajat tekevät työtään vain rahan takia
...ja monet muutkin. Kyllähän mikä vain työ uuvuttaa, jos siihen ei ole mitään intohimoa tai ei koe tekemistään merkityksellisenä. Itse teen sotealalla kutsumustyötäni ja saan siitä kolmisen tonnia kuussa, mutta olen varma, että tekisin tätä työtä vaikka saisin siitä tonnin vähemmän. Työ on vahva osa identiteettiä ja se tekee minusta minut. Kiinnostaisi tietää, että ovatko sairaanhoitajat kenties joskus kokeneet työn intohimokseen, mutta arki kyynistänyt? Vai mitä on tapahtunut?
Kommentit (38)
Isäni, entinen hävittäjälentäjä, sanoi aina, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka olen saanut opiskella haluamaani alaa, enkä oikeasti keksi, millaista työtä tekisin mielummin kuin tätä nykyistä. Tai no, olisihan kiva elättää itsensä vaikka matkailubloggarina tai astronauttina.
Edellisen johdosta kysyn, mitä surullista tuossa on?
En usko että kovin moni hoitaja on alipalkattu (=saa palkkaa alle yleissitovan työehtosopimuksen). Siitä saa Suomessa syyttää vain itseään.
Itse myös tein aiemmin lähihoitajan töitä kutsumustyönä ja pidin ammatista, koska nautin apua tarvitsevien ihmisten auttamisesta.
Kuitenkin siinä vaiheessa kun perheeseen oli syntynyt toinen lapsi ja aloimme suunnittelemaan oman asunnon hankkimista totesin, ettei tällä kutsumustyön palkalla tulla saavuttamaan perinteisiä keskiluokkaisia "unelmia", koska myös mieheni työskentelee suht pienipalkkaisella alalla. Myös jatkuva iltaisin ja viikonloppuisin työskentely alkoi haitata perhe-elämän sujumista lähes kohtuuttomasti.
Kouluttauduin sitten ihan uudelle alalle, en kuitenkaan korkeakoulussa. Epäsäännöllinen vuorotyö vaihtui arkipäivä työksi ja aikaisempi haittalisineen 2500-2600 bruttopalkka nousi uudessa ammatissa kahdessa vuodessa 2400 eurosta lähes 4000 euroon/kk. En voi sanoa katuvani valintaani.
Poliitikotko eivät ensisijaisesti huolehdi omista eduistaan?
Hah...! Todellakin hekin niin tekevät!
Vierailija kirjoitti:
Ei Kukaan tee alipalkattuna työtä ja vajalla henkilökunalla. Asiassa ei ole mitään surulista. Lähde alalle ,niin helpottaa elämääsi ja ei tarvitse olla surullinen. Mikä estää?
Ihminen tekee työtä alipalkattuna (jopa ilmaiseksi) ja vaikka yksin, mikäli uskoo tekemiseensä ja jos se antaa merkityksen hänen elämälleen, esim. sota-aikana monet työskentelivät lottina täysin vapaaehtoisesti. ...Jos ihminen ei koe merkityksellisyyttä mikään palkka ei täytä hänen sydäntään.
Kaikkien intohimo ei ole työelämässä yleensäkään. Minä käyn töissä rahoittaakseni sitä intohimoa, joka löytyy vapaa-ajan puolelta.
Vierailija kirjoitti:
Poliitikotko eivät ensisijaisesti huolehdi omista eduistaan?
Hah...! Todellakin hekin niin tekevät!
Heiltä ei vaadita muuta kuin sujuvaa paskan puhumista. Itse haluan antaa työlleni enemmän.
Ap, huomaa aloituksestasi, että olet mies, et sairaanhoitaja. Jos olisit, niin et tekisi tämän kaltaisia aloituksia. Kyynistyä alalla? Huomaa jo siitäkin, että et ole alalla lainkaan.
En tykkää toisista ihmisistä niin paljon, että ihan hyvän mielen vuoksi vieraiden ihmisten peppusia pyyhkisin.
Kuka tekee työtä pelkästä kutsumuksesta?
Ei kukaan!!!!!!
Rahalla saa ja hevosvoimilla pääsee!!!!!
Kun ei työkavereita ole tarpeeksi vaan joudut raataamaan niska limassa, pahimmillaan kolmatta vuoroa peräkkäin kun on vajausta, niin kyllähän se tappaa intohimon :( Rakastettu työ, mutta kun olot on epäinhimilliset niin vahvakin kaatuu.
Työkavereita taas ei saa lisää ellei palkka nouse, tää on kurja fakta. Vain rahan takia en työtäni tee, vaan halu auttaa ihmisiä on ilo. Kun ei ole aikaa tehdä työnsä kunnolla, niin se masentaa.
entinen hoitsu
Jokainen tekee työtä elämisen takia ja siihen kuuluu olennaisena osana raha. Vaikka työn valitsee oman mieltymysten mukaan, ei se poista tarvetta tulla sillä taloudellisesti toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Ap, huomaa aloituksestasi, että olet mies, et sairaanhoitaja. Jos olisit, niin et tekisi tämän kaltaisia aloituksia. Kyynistyä alalla? Huomaa jo siitäkin, että et ole alalla lainkaan.
Haloo? Sote-alalla sanoo olevansa. On muitakin ammatteja alalla kuin sairaanhoitaja, joissakin jopa viihdytään. Vierasta tietty hoitajille.
En tunne ketään, joka pelkästä kutsumuksesta ja pyhästä hengestä töitä tekisi.
Edes papit eivät tee niin, vaan rahasta hekin "tikittävät"...
Miksi syyllistetään niitä, joille työ on ensisijaisesti vaan rahanlähde? Se on yksi vanhimpia kikkoja yrittää olla maksamatta/maksaa huonoa palkkaa, kun tää on sun "kutsumustyö" tai "saat näkyvyyttä". Voitasiiko esim poliitikkojen palkat jättää maksamatta tai maksaa 100 euroo per kk, kun se politiika on niiden intohimo/kutsumustyö?
Jos Suomessa noin 1/30 työikäisistä on hoitajia, niin miksi noin yleisestä ammatista pitäisi maksaa koulutukseen nähden suurempaa palkkaa kuin muille?
Sairaanhoitajan koulutukseen pääsee helposti, jokainen normaaliälyinen valmistuu, alalla on täystyöllisyys, ei ole muutosneuvotteluja joka vuosi, homma ei paljoa päätä vaivaa saati tule kotiin. Siinä tekijöitä, jotka mielestäni puoltavat samaa korotusta kuin muullekin kunta-alalle. Ja tämä korotushan on siis jo saatu. Solmu tuskin purkautuu ennen kuin tämä Rytkönen on siivottu pois.
Työmyyrä kirjoitti:
Isäni, entinen hävittäjälentäjä, sanoi aina, ettei terve ruumis työtä kaipaa. Olen tismalleen samaa mieltä, vaikka olen saanut opiskella haluamaani alaa, enkä oikeasti keksi, millaista työtä tekisin mielummin kuin tätä nykyistä. Tai no, olisihan kiva elättää itsensä vaikka matkailubloggarina tai astronauttina.
Edellisen johdosta kysyn, mitä surullista tuossa on?
Itse kääntäisin tuon ehdottomasti ylösalaisin. Ei terve pää työntekoa kaipaa, mutta niin tervettä päätä ei monella ole.
Olen ollut kohta 3 vuotta työttömänä ja rehellisesti sanottuna henkisesti en ole ikinä kokenut näin kuormittavia aikoja, vaikka vaikeuksia on elämään mahtunut aikaisemminkin.
Kyllä ihmisten ego ja itsetunto, siis käsitys omasta ihmisyydestään ja tärkeydestään on niin pitkälti rakennettu työnteon ja ammatti identiteetin varaan, että sen pilvilinnan romahtaessa romahtaa monilta melko pian myös mielenterveys, tavalla tai toisella.
Työttömyyden pitkittyessä osa vanhoista kavereistasi saattaa hylätä sinut, kuulet naapurin tai sukulaisen taas päivitelleen kuinka kurjasti sinulla meneekään ja mikäköhän sitä vaivaa kun ei uuttakaan työtä ole löytänyt, seurustelukumppania etsiessäsi olet auttamatta paaria luokkaa. Saa olla mieleltään vahvaa tekoa, ettei anna kaiken tämän ja monen muun vastaavan asian vaikuttaa omaan käsitykseensä ihmisarvostaan.
Vierailija kirjoitti:
Ap, huomaa aloituksestasi, että olet mies, et sairaanhoitaja. Jos olisit, niin et tekisi tämän kaltaisia aloituksia. Kyynistyä alalla? Huomaa jo siitäkin, että et ole alalla lainkaan.
Ai vain naiset voivat olla sairaanhoitajia?
Väittäisin, että on aika marginaalisen pieni prosentti ihmisistä, jotka tekisi töitä, vaikka tilillä lojuisi 10 miljoonaa.
Vaikka mulla on ihan kiva työ, niin vapaa-aika on monin verroin parempaa. Ei sellaista työtä olekaan, jota huvikseni tekisin.
Ei Kukaan tee alipalkattuna työtä ja vajalla henkilökunalla. Asiassa ei ole mitään surulista. Lähde alalle ,niin helpottaa elämääsi ja ei tarvitse olla surullinen. Mikä estää?