Lue keskustelun säännöt.
Miten suhtautua väkivaltaiseen ja itsekkääseen, moniongelmaiseen sisareen aikuisena?
15.09.2022 |
Minulla on useampi sisarus ja muiden kanssa tulen toimeen hyvin ja läheisesti.
Yhden ongelmat pahenevat vuosi vuodelta ja oma osuus ongelmiin on selvästi suurin.
Kaipaisin menetettyä luonnollista hyvää suhdetta sisarukseni kanssa, mutta kaikki on koitettu enkä voi vaikuttaa asioihin.
Miten tulisi suhtautua asiaan? Olen yrittänyt etsiä aiheesta kirjallisuutta ym. ym. mutta täsmälleen tästä aiheesta en ole löytänyt. Koen epäonnistuneeni auttamaan häntä ja syyllisyyttä ajatuksistani. Koen myös jonkinlaista syyllisyyttä siitä, että tulemme muiden sisarusten kanssa toimeen paitsi yhden. Minulla on myös neuvoton olo tämän sisarussuhteen kanssa. Tiedän, että hän kääntää asiat mielessään itselleen mieluisammiksi ja jotenkin sitäkin on vaikea käsittää, että elämä on siitä syystä solmussa melko pysyvästi.
Ylipäänsä miten päästä yli siitä jos läheinen ihminen sekoaa ja kohtelee kaikin tavoin kaltoin sen itselleen oikeuttaen? Miten päästä yli siitä että tärkeä ja rakas ihmissuhde muuttuu vuosien aikana sillä tavalla eikä asioita pysty muuttamaan?
Kaipaan niitä hyviä asioita todella paljon, niitä olisi saanut olla enemmän. Koen tekeväni väärin jos ns. käännän selkäni toiselle vaikka kaiken järjen mukaan niin on tehtävä hänen tekojensa vuoksi. En vain edes pysty käsittämään miksi hän ajattelee ja tekee asiat niinkuin tekee.
Ajatuksia, neuvoja, kokemuksia?
Kommentit (5)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sun on päästettävä irti. Toisia ei voi muuttaa. Pitää antaa vain olla. He itse muuttuvat jos muuttuvat joskus, mutta en usko siihen. Päästä irti syyllisyydestä vähitellen. Et ole myös hänen äiti, huolehtija. Olisi haitallista jos väkisin yrittäisi "auttaa", se olisi negatiivista, toki rahallisesti voi tai asuminen. Aina menetettyä ihmistä ei saa takaisin, ellei sitten taivaassa tai manaajan tilaamalla (älä tilaa sitä). Joillakin on sukulaiset negaavia, useakin tai vanhempi. Pelkkä erilaisuus ei tietenkään tee kenestäkään huonoa, nyt puhutaan muusta siis.
En koe että mulla on mitään pakkoa olla tekemisissa kenenkään kanssa pelkän verisiteen takia. Jos ihminen on paha, hän ei kuulu minun elämääni, ei fyysisesti eikä henkisesti.
Minulla on myös tällainen veli. Hyvin vähän olen hänen kanssaan tekemisissä, vaikka ollaan kaksosia. Jokainen voi vaikuttaa ainoastaan omaan toimintaansa, eikä siitä pidä syyllistyä, ettei halua tällaisia myrkyllisiä ihmisiä omaan elämäänsä.
Mun veli on tuollainen. Aika pitkälle itsekäs k*sipää ihan tyyli puhtaasti. En ole enää tekemisissä. Itse on asiansa sotkenut ja oman asenteensa vuoksi ei saa asioitaan korjattua. Olen iloinen niistä sisarussuhteista, joita minulla on. Myrkyllistä ihmistä en tarvitse elämääni, vaikka hän joskus olikin minulle rakas.
Vähän niinkuin joku ex-puoliso. Se on ollut joskus rakas, mutta ei se loputtoman kauaa ole, jos vain oma napa merkkaa. Ja ajan kanssa haavat paranee.